eveliina matilda - Banneri

Pidän lasten mahtavista jutuista ja siitä, että heidän siivellään pääsee tekemään kaikkea kivaa. On käsittämättömän hienoa nähdä millainen geenisekoitus siitä omasta lapsesta tulee ja seurata aitiopaikalta, kuinka se pikkuolento nousee ryömimisasennosta jaloilleen ja seuraavaksi heittää jumpparepun selkäänsä. On ihanaa tutustua omaan lapseen ja tyrkyttää sille niitä itselle tärkeitä ajatuksia ja taitoja, jotka sitten toivottavasti jäävät elämään vielä minun jälkeeni. Vanhemmuus on mahtavaa, mutta en kuitenkaan halua enempää lapsia.

Taustalla painavat pienesti ne perinteiset syyt, kuten raskausajan ja vauvavuoden rankkuus, lapsen negatiivinen vaikutus tämän hetkiseen talouteen sekä äitiysloman muodostama lovi tulevaisuuden eläkkeeseen. Kuitenkin kaikkein suurin syy, miksi en halua enempää lapsia, on jo olemassa olevat lapseni. En halua, että vuoroviikoin kotia vaihtavat lapset joutuvat hyvästelemään sisaruksensa ja pohtimaan ovatko he yhtä tärkeitä kuin luonani jatkuvasti asuva lapsi. Haluan lapsieni kokevan itsensä ainutlaatuisiksi ja kokonaisvaltaisiksi perheenjäseniksi. Myönnän myös pelkoni siitä, että historia toistaa itseään; minä putoan korkealta pilvilinnoista ja mätkähdän synkkyyteen sylissäni uusi erolapsi. En pystyisi enää ottamaan sellaista riskiä, vaikka olisin kuinka onnellisessa ja vakiintuneessa suhteessa.

Meidän on juuri nyt hyvä näin neljästään. Molemmille lapsille löytyy syli mihin kiivetä ja käsipari, joka auttaa. Tuntuu, että meidän perheen kuuluu olla tällainen.

Kommentit (23)

Mulla melkein samat perustelut miksi en halua enään lisää lapsia. Lisäten itselläni sen että ikää alkaa oleen sen verran että en halua ottaa riskiä että lapsi ei olisi terve. Mutta sitä en pelkäisi että lapset tuntisi itsensä eriarvoisiksi, jos toiset lapset olisivat vain vuoroviikoin minulla ja toinen lapsi aina luonani. Tosin en ehkä osaa samaistua tilanteeseen kun oma lapseni on aina minulla.

Meillä on kaksi, 6v ja 12v, molemmat yhteisiä. En enää jaksaisi (35v), aloittaa rumbaa alusta. Juuri kysyin gynekologilla, että joko mulla alkaisi vaihdevuodet, jos kierukka otettaisiin pois. Gynekologi nauroi, että nythän niitä vauvoja mun ikäiset vasta alkaa tehdä ja todennäköisesti meille vielä vauva tulisi ilman ehkäisyä. Jokaiselle on se oma sopiva määrä. Olen jo päättänyt, että jos ero tulisi ja uusi puoliso, niin enempää vauvoja en tekisi uuden puolison kanssa. Mielummin hoidan läheisten vauvoja ja annan heille parisuhdeaikaa tai omaa hengähdysaikaa ystävä-äidille (tai isälle). Ja nautin omasta elämästä, voin käydä salilla, lapsetkin pärjää hetken kaksin.

Jokainen tekee päätöksensä oman tilanteensa mukaan. On tosiaan raskasta jo ajatellakin kerran eronneena pienten lasten vanhempana sitä tilannetta tapahtuvan uudelleen. Lapset saattaa alkaa pitämään tilannetta kuin tilannetta normaalina, vaikka ”uusi” lapsi asuisi aina biologisen isän ja äidin kanssa yhdessä ja toinen lapsi asuisi vuorotellen vanhempiensa kodeissa. Tässä pitäisi kuitenkin miettiä pystyykö itse elämään asian kanssa ilman, että aina tarvitsee kantaa huolta siitä mitä lapset ajattelevat ja onko heille kaikki ok. Minustakin tuntuu etten (ainakaan vielä) osaisi tehdä täysin oikeaa ratkaisua samanlaisessa tilanteessa kuin Eveliina itseni, lasteni ja koko muun perheeni kannalta. On itsekästä yrittää lasta jos ”minä vaan haluan vauvan meille”, pitää pystyä ajatella asiaa kauaskantoisemmin ja perustella itselleen hyvin monenlaisia tilanteita, ettei tarvitse sitten jälkeenpäin katua. On raskasta erota, kasvattaa lapsia, pysyä väleissä eksän kanssa, hoitaa kaikkea arkea kahden kodin keskellä. SIihen jos tulisi vielä uusi ero, uusi paletti pyöritettäväksi. Ymmärrän täysin Eveliinan päätöstä.

Luettuani blogitekstisi, voin täysin samaistua suhun. Olen 27 v ja mulla on kaksostytöt eli kaksi lasta ja koen etten enää halua enempää lapsia. Kaksi riittää mainiosti ja siinä onkin tekemistä täydellä rakkaudella. Olen eronnut lasteni isän kanssa ja se on myös yksi syy miksen halua enempää lapsia, nimittäin erolapsia. Yksi kokemus ja se riitti. Nauti elämästäsi täysin ja myös ihmisistä mitä sulla on. ☺️

Ps. Huhuh näitä kommentteja. Ei voi ymmärtää. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos joku ei halu enempää lapsia. 😅

Olen lueskellut silloin tällöin blogiasi, mutta en ikinä kommentoinut. Ja nyt kommentoin muiden kommenttien takia, en itse blogitekstisi.
Jotenkin hassua, miksi ihmiset kokevat tarpeelliseksi tuoda mielipiteensä lapsista, päätöksistäsi ja parisuhdeasioistasi ilmi. Kaikilla saa olla mielipiteensä asioista, mutta miksi se täytyy kertoa täällä, ja vielä kärkkäästi. Eikä minun mielestäni päätöksesi olla ”hankkimatta” lisää lapsia ole mitenkään ihmeellinen, täysin normaalia. Ja loppujen lopuksi hyvin äidillinen ajattelu miksi et halua, haluat parasta olemassa oleville lapsillesi.

Itselläni vähän samanlainen, mutta erilainen tilanne; itselläni ei ole lapsia, miehelläni tytär, joka on vuoroviikoin meillä. Olen aina kokenut etten halua ns. omia lapsia, joten lapsilukumme on jo täynnä.

Ei voi kun ihmetellä tätä joidenkin äitien tapaa kytätä ja arvostella toisiaan netissä. Ei millään pahalla bloggaajaa kohtaan, mutta miten te lukijat jaksatte kiinnostua noin syvästi tuntemattoman ihmisen elämästä, että muistatte hänen suhdekiemuransa kuukauden tarkkuudella? Eikö teillä oikeasti ole tuon kummempaa elämää?

Siis paskamyrksy tuli kun ilmoitit ettet halua lapsia??!!😂 voi luoja. Tottakai kaikki tajuaa (tai pitäisi) tajuta että puhut tämänhetken fiiliksistä; koska kuka voi puhua mistään 10 vuoden päästä tapahtuvasta tai mitä silloin haluaa.. mietitään päinvastoin, jos olisit nyt ilmoittanutkin haluavasi lapsen tai yrittävänne sitä, sekään ei miellyttäisi näitä arvostelijoita. Tulipa vaan mieleen. Itse tietää mitä tekee joten mielipiteistä viis. Kivaa kevättä!

Hei!
Itsellä oli juurikin aikoinaan tuo sama tilanne ja ymmärrän hyvin tunteesi❤️ Minulla siis oli 2lasta kun tapasin mieheni ja saatiin vielä 4!! yhteistä päälle😃 Monet kipuilut on käyty lasten vuoksi ja juurikin tuo, että oma itsetunto hoki, että jos erotaan..ja jos en riitä. Onneksi tuo mies ei luovuttanut ja sai uskomaan meihin ja siihen, että haluaa koko paketin..ja olen yrittänyt ajatella, että lapsillekkin on vaan rikkaus kun on paljon aikuisia elämässä. Koskaan ei ole tullut tätä esiin, että miksi toiset saa jäädä kotiin ja me joudutaan ”toiselle” isille, päinvastoin nämä kotona olevat välillä valittaa et mekin halutaan mennä välillä jonkun toisen isin luokse😂 Haastavinta on juurikin ehkä se, että jos isommat lapset käy isän kanssa vaikka Superparkissa tai matkoilla niin täällä olevat lapset on sitten että mekin halutaan..mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei ole eteen tullut. Lapsiluku on onneksi teidän oma päätös..jos joskus mieli muuttuu niin sitten muuttuu..elämää ei liikaa kannata suunitella vaan nauttia siitä, että teillä on nyt hyvä olla❤️

Johanna: Ihanaa, että sinä olet miehesi avulla päässyt yli peloistasi. <3 Nuo kuvailemasi "ongelmat", ovat onneksi kokonaiskuvassa todella mitättömiä. Ehkä itse analysoin hieman liikaa omaa tilannettani. Kommenttiasi lukiessani mieleeni nousi ajatus, että sinun lapsillesi nuo neljä lisäsisarusta ovat varmasti todella suuri rikkaus. <3

Joulukuussa kirjoitit olevasi sinkku omasta tahdostasi. Nyt kommenteissa sanot että olet tämän ”pepen” kanssa seurustellut loppukesästä. Puhut teistä 4 hengen perheenä vaikka olet ollut sinkku joulukuussa. Kahden lapsen äidiltä odottaisi vähän malttia perhekuvioihin. Mutta kukin tavallaan.

Äiti itsekin: sehän ei ole mitenkään mahdollista, että postauksia julkaisee muussa kuin reaaliajassa? Erostanikin kerroin tammikuussa, vaikka oli elänyt eronneena jo syyskuusta alkaen. Kukaan ei tiennyt mitä tosielämässä elin ja hyvä niin, että sain käsitellä asiat rauhassa itse. Lukijoiden on hyvä tiedostaa, että blogi on pelkkä blogi, ei tosikatsaus kenenkään aitoon elämään.
Minun on juuri tällaisten kommenttien takia joskus tapana käsitellä suuret asiat omassa elämässäni ennen kuin altista itseni muiden arvosteltavaksi.
Kyllä, olen Pepen kanssa viettänyt tiiviisti aikaa yhdessä loppukesästä asti. Vielä ennen vuodenvaihdetta en olisi kutsunut tapailuamme seurusteluksi, vaikka yhdessä silloinkin valtavasti olimme. Joulukuinen teksti kertoo siitä, kuinka kipuilin suhteeseen heittäytymisen kanssa.

Melko outo ajatus, että luettuasi noin neljä uutta parisuhdettani koskevaa postausta, olet jotakin arvostelemaan ja neuvomaan minua parisuhteessani tai sen etenemisessä.
Sinä olet tuntematon vieras, joka luet täältä noin 0,5% toisen tuntemattoman ihmisen elämästä.

Mä en ymmärrä, miten ilkeästi täällä ventovieraat puuttuvat Even yksityisiin päätöksiin. Se että hän pitää blogia, ei oikeuta teitä arvostelemaan täällä kommenttikentässä jokaista hänen tekemäänsä päätöstä. Eiköhän jokainen tiedä itse parhaiten, koska ei enempää lapsia enää halua. Loistava postaus jälleen kerran ja todella fiksua ja kypsää pohdintaa.

Ajattelet tosi järkevästi ja kypsästi mun mielestä. Oon itse myös joskus ajatellut, että en aio toisen ihmisen kanssa enää lapsia tehdä jos ero tulisi. Enää en toki halua lapsia nykyisenkään miehen kanssa, kun perhe on jo sopivan kokoinen. Tottakai haluaa omille lapsilleen parasta ja juuri siksi niitä sisaruksia ensin tekee mutta jossain vaiheessa on hyvä tajuta, että saattaa olla lapsen etu ettei niitä tee enää lisää. Toivottavasti miehesi ei ala myöhemmin kaivata omia biologisia lapsia jos ei sinullakin ole sitten mieli muuttunut asian suhteen. Joka tapauksessa ihanaa kevättä teille❤️

Kiitos todella paljon mieltäni piristävästä kommentista. <3 edelleinen arvosteleva kommentti unohtui täysin tämän myötä.
Kiitos samoin, hyvää kevättä teidän perheelle!

Teet suuria päätöksiä hyvin nopeasti, esim. Taas uusi mies. Nyt puhut jo tyypistä, jonka olet tuntenut pari kuukautta ”mieheni”. Nyt sitten vielä tämä. Voi lapsi raukat.

Ei herranjumala sentään… :O Normaalisti luen kommentit ja hymähdän, mutta tämä on kyllä asennevammaisuudessaan huippuluokkaa.

Ihmiset ovat erilaisia. Ihmiset tekevät päätöksiä eri tahtiin. Esimerkiksi minä tapasin mieheni ohimennen kesäkuussa, aloimme seurustella syyskuussa seuraavan kerran tavatessamme, ja lokakuussa muutimmekin jo yhteen. Häitä juhlittiin 11kk tapaamisesta. Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta ja lapsiakin on kolme.

Se että joku tekee päätöksiä nopeammin kuin sinä, voi johtua yksinkertaisesti siitä että tämä henkilö tietää kuka on, hyväksyy itsensä sellaisenaan kuin on, tietää mitä hakee elämältä ja millaisen ihmisen kanssa haluaa elämänsä jakaa. Minä nostan hattua myös Even päätökselle (vaikka se muuttuisi joskus toiseksi), sillä lapsi ei ymmärrä sitä miksi toinen saa jäädä äidin kanssa kun toisen pitää mennä toisen vanhemman luo. Vaikka kumpikin vanhempi olisi lapselle yhtä rakas, niin ne eroamiset vuoron vaihtuessa jäytävät lasta.

Juuri nämä kaksi lasta ja heidän perheensä ovat varmasti tämän maan onnekkaimpia ihmisiä. Raukka on mielestäni sellainen ihminen, joka tulee ja arvostelee anonyymisti toista, ilman alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

Mistä keksit tuon pari kuukautta? Olen ollut sinkku pian neljä vuotta. Sinä aikana esitellyt lapsille kaksi miestä ystävänäni. Olen odottanut oikeaa rakkautta, enkä ottanut lasteni elämään ketä tahansa. Pepen olen tuntenut kaverina lähes kolme vuotta. Yhdessä olemme viettäneet aikaa loppukesästä asti. Blogissa olen avannut suhdetta vasta myöhemmin, kun olen ollut tilanteesta varma.

Millä nimellä minun pitäisi mielestäsi kutsua miestäni? Poikaystävä, miesystävä, mies, avopuoliso…? Kaikki yhtä ja samaa. Pepe nyt sattuu olemaan sukupuoleltaan mies ja minun miesystäväni, niin en oikeastaan keksi paremmin kuvaavaa termiä kuin mieheni.
Mitä suuria päätöksiä olen mielestäsi tehnyt? Kun olen vihdoinkin löytänyt hyvän ihmisen rinnalle, olisiko pitänyt antaa ihmisen kävellä ohi?
Miksi koet lapseni ”raukoiksi”? Heillä on rakastavia ja turvallisia aikuisia ympärillään enemmän kuin valtaosalla ihmisistä. Heillä on kaikki mitä pieni lapsi voi elämässä tarvita. Olisi mukava kuulla millä oikeudella sinä, täysin tuntematon ihminen arvostelet elämääni?

Minuakin nyt hieman ihmetyttää tämä postaus tässä vaiheessa. Olette miehesi kanssa olleet yhdessä kuitenkin vasta hyvin vähän aikaa ja sinä olet vielä myös hyvin nuori.

Oletteko jo keskustelleet asiasta, ettet halua enempää lapsia? Ehkä miehesi ei halua niitä nyt, mutta ehkä viiden vuoden päästä.

Me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo 11 vuotta ja vasta nyt teimme päätöksen että haluamme lapsia. Ei kumpikaan niitä halunnut vielä 10 tai 7 vuotta sitten,mutta asiat muuttuvat. Ja sinun lapsesi kasvavat.

T:
Tottakai olen kertonut miehelleni, että en enää halua lapsia. Ei kai kukaan näin suurta asiaa sentään blogitekstin välityksellä toiselle avaa. 😀 En oikein ymmärrä mikä sinua ihmetyttää asiassa? Missä ”vaiheessa” mielestäsi olisi ajankohtaista kertoa omista tuntemuksista näin suurien asioiden suhteen? Minä ja mieheni olemme olleet toisillemme hyvin avoimia aivan suhteen alusta asti.

Tietysti kirjoitan tämän hetken mietteistäni, niin kuin asiat ovat nyt. Ei kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tottakai asiat voivat muuttua, vaikka koen sen nyt epätodennäköiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan halua lainkaan lapsia, eikä siinäkään pitäisi olla mitään ihmeellistä. Uskoisin tämän hetkisten tuntemuksieni olevan melko normaaleja useamman lapsen vanhemmille.

Luulen että ”tässä vaiheessa” viittasi siihen, että suhteen alkuvaiheessa lasten hankinta ei (toivottavasti) ole muutenkaan ajankohtaista. Eli että kukaan ei ihmettele, vaikka ei olekaan heti vauvaa tulossa tai edes haaveissa.

Mä kyllä ymmärrän tämän tekstin oikein hyvin. Olen itsekin eronnut ja ollut monta vuotta jo yksin, ja kannan lapsesta 100% yksin vastuun. Vaikka löytyisi mikä ihana mies, en tiedä, miten muka voisin luottaa suhteen pysyvyyteen ja siihen että mies sitoutuu perhe-elämään. En halua kahta erolasta, jotka olisivat vielä eri isille. Enkä varsinkaan aiheuttaa esikoiselleni toista erotilannetta. Kuulostaa surulliselta ja hankalalta. Onnea heille, jotka pystyvyät luottamaan ja saavat vielä homman toimimaankin.

Minua kiinnostaa missä vaiheessa kävitte keskustelun ja olitteko heti molemmat samalla linjalla? Ymmärsikö miehesi heti asian tai onko hän ilmaissut heti alkuun, ettei halua omia lapsia. 🙂

Ss: Asia on ollut molemmille selkeä alusta asti. Olemme myöhemmin keskustelleet aiheesta syvällisemminkin ja tulleet siihen tulokseen, ettei meistä kumpikaan halua lapsia, ainakaan tällä hetkellä.

Kiitos vastauksesta ja huh mitä kommentteja… jätä omaan arvoon.

Keskity vain nauttimaan! Ihanaa että olet löytänyt ihmisen jonka kanssa kövellä sama polkua 🙂

Vastaa käyttäjälle Johanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X