eveliina matilda - Banneri

Adeliinalla ja Alexilla on vuosi ja viisi kuukautta ikäeroa. Tuntui hyvältä idealta saada lapset nuorena ja hoitaa raskas vauva-arki pois yhdessä putkessa. Jälkimmäisen lapsen synnyttyä en ollut vielä ehtinyt tottua vauvattomaan elämään, vaan vaipanvaihdot, yövalvomiset ja syöttämiset sujuivat samalla rutiinilla sekä samoilla välineillä kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Lyhyt ikäero teki lasten ensimmäisistä elinvuosista raskaat, mutta nyt lasten ollessa neljä- ja viisivuotiaita, nuo alun voimanponnistukset palkitsevat. Epäilen, että mitä pidemmälle olisin venyttänyt toisen lapsen tekemistä, sitä korkeammaksi kynnys toisen lapsen tekemiseen olisi kasvanut. Tuntuu vaikealta ajatukselta, että nyt esikoisen ollessa jo lähes eskarilainen alottaisin kaiken alusta.

Mikä lyhyessä ikäerossa on hyvää?

Kuten jo sivusin; toinen lapsi tupsahti perheeseen luonnollisesti, sillä elämä vauvan kanssa oli tuoreessa muistissa. Tietojen ja taitojen lisäksi esikoiselta oli jäänyt hyvä setti edelleen moderneja vaatteita, tuttipulloja, rattaita ja muita vauvanhoitovälineitä. Vaatteiden kierrättäminen jatkuu yhä edelleen ja vaikka kuopus onkin poika, perii hän siskoltaan paljon vaatteita. Vatteiden värillä ei ole minulle tai lapsilleni juuri merkitystä, vaan kaikki ihanat kuosit pukevat kumpaakin lastani yhtä kauniisti. Vaatteiden lisäksi omistajaa ovat perheen sisällä vaihtaneet pieneksi jääneet pyöräilykypärät, luistimet ja pyörät sekä turhaksi käyneet kellukkeet. Ainakin toistaiseksi poikani ollut vain ylpeä saatuaan käyttöönsä isosiskon ”vanhat” vempeleet, mutta jos asia alkaa joskus vaivata häntä, niin hankitaan sitten uusia!

Lapsillani on yhteinen, kahtia jaettu huone, jossa heillä on omia tavaroita. Vaikka lapsilleni on tärkeää omistaa tietyt lelut, ovat leikit melko yhteiset. Samat lelut ja satukirjat kiinnostavat molempia ja molemmat kykenevät osallistumaan saman tasoisiin koko perheen peleihin.

Parasta lyhyessä ikäerossa on lasten keskinen kemia ja seura. Omia tekemisiäni helpottaa monesti se, että lapsilla on toisistaan seuraa, eikä minun viihdytystaitojani ja osallistumista aina vaadita.

Etenkin eroperheen lapsille lyhyt ikäero ja sisaruksen olemassaolo tuntuu suurelta voimavaralta. On ehkä lohduttavampaa vaihtaa perhettä viikon välein, kun vierellä kuitenkin kulkee kokoajan se yksi ja sama sisarus. Toivoisin, että jokseenkin epäideaali perhetilanteemme kääntyy lasteni välisessä suhteessa vahvuuudeksi.

Mikä lyhyessä ikäerossa on huonoa?

Toisen lapsen odotus oli raskas kokemus. Kehoni ei varmaankaan ollut ehtinyt täysin palautua edellisestä odotuksesta, sillä aloin odottaa vauvaa tulevan isosiskon ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen. Toinen raskaus oli supistuksineen huomattavasti vaikeampi kuin ensimmäinen ja raskauden loppupuolella jouduinkin sairaalalepoon ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi. Odotusaika oli rankka, kun hoidettavana oli taapero, joka valvotti yöllä ja jota piti päivisin kanniskella suuren mahan kanssa. Sikiön keuhkoja kypsytettiin minulle pistettävillä kortisonipiikeillä ja lopulta Alex syntyi turvallisella raskausviikolla 37.

Elämä ei suinkaan helpottunut vauvan syntymään, vaan yhtäkkiä päivisin valvotti uhmaikäinen taapero ja öisin valvotti vastasyntynyt. Lapset eivät tuntuneet nukkuvan koskaan samaa aikaan. Kulkeminen oli myös haasteellisempaa, kun oli kaksi vaunuikäistä lasta sekä autossa turvaistuimissa kulkevaa. Yhä edelleen istuimien kanssa saa tuskailla, kun niitä vaihdellaan autosta toiseen ja joskus takapenkille pitäisi mahduttaa vielä kolmas matkustaja.

Lyhyen ikäeron huonoin puoli on se, että vanhempaa sisarusta tuli pidettyä vasta parin vuoden ikäisenä jo isompana lapsena. Pikkuvauvan rinnalla isompi lapsi joutui olemaan omatoimisempi aina silloin kun vanhempien aika tai kädet eivät riittäneet. Olen näin jälkeenpäin potenut huonoa omatuntoa siitä, että Adeliinaa patistettiin pukemaan täysin itse jo parivuotiaana, kun taas nykyään löydän itseni välillä pukemasta jo neljävuotiasta Alexia. Huono puoli lyhyessä ikäerossa on myös se, että vastasyntyneestä vauvasta ei jaksanut nauttia kovin intensiivisesti, kun esikoinen työllisti vielä suuresti.

Lyhyt ikäero sopii meille

En usko että rauhallisempi tahti olisi säästänyt minua ja lasteni isää erolta. Uskon eroon johtavien asioiden olevan niin monisyisiä, ettei näin jälkeen päin voi ajatella ”mitä jos emme olisi tehneet näin…”. Ero voi tapahtua kenelle vain, milloin vain.

Nyt tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen lasteni ikäeroon ja näen sisarusten lyhyessä ikäerossa enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Lyhytkin ikäero kuroutuu kokoajan kiinni lasten henkisessä ja fyysisessä kasvussa. Tuntuu kuin kotona asustaisi vähän niin kuin kaksoset!

Kommentit (6)

Itse olen myös pienen ikäeron kannalla edelleenkin vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut. Meillä lapsilla on 2 v ja 3 vk ikäeroa ja molemmat on koko ikänsä olleet kotihoidossa ja ovat edelleenkin. Vanhempi on nyt 3 ja nuorempi 1 ja itseänikin harmittaa esikoisen nopeutettu kasvu isoksi pojaksi.

Selvä haitta lyhyessä ikäerossa on sen aiheuttama vanhempien väsymys. Meidän kohdalla se meni liian pitkälle.
Me pyöritämme mieheni kanssa yhteistä yritystä ja mahdollisuutta äitiyslomaan ei oikeestaan ollut muutoin kuin paperilla. Tämä johti siihen että ensin alkoi parisuhde rukoilemaan eikä kummallakaan ollut jaksamista sitä parantaa, sitten yrityksen työmäärä lisääntyi ja oma-aika loppui kokonaan enkä tehnyt mitään itselleni, ainoastaan töitä ja kotitöitä ja nyt sitä ollaankin burnoutissa eikä minkään tekeminen onnistu. Tällä hetkellä mieleni on täysin jumissa ja vaikka haluaisinkin saada jotain aikaseksi en pysty viemään asioita loppuun.

En usko että loppuun palamiseni oli lasten tai pienen ikäeron syytä, vaan yksi asia johti toiseen eikä minulla ollut taitoa lumipalloa pysäyttää ennen kuin törmättiin seinään ja kovaa. Nyt lapset käy hoidossa pari päivää viikossa ja anoppi tekee ruokaa useammaksi päiväksi. Itse koitan vapautuneella ajalla nukkua, monta kuukautta kestänyttä unettomuutta pois ja tehdä asioita jotka tekee minut iloiseksi.

Kuitenkin edelleen olen lasten pienen ikäeron kannalla, koska uskon että heistä tulee hyvin läheisiä ja toisilleen tärkeitä. Parisuhteelle se on kovaa, mutta puhumalla se selviää ja pitää muistaa ottaa omaa aikaa, minä en muistanut.

Mukava teksti, meillä on 1v3kk ikäeroa ja nyt jo 11 ja 12 vuotiaat.
Mutta jos teidän pallakset on jo vyöistuimina, muistathan poistaa ne jalustat ohjeen mukaan 🙂

Kiva kuulla, etten ole yksin ajatusteni kanssa! Meillä ikäeroa myös 17kk ja pienimmän vauvavuosi oli rankkaa aikaa kun mukana oli myös pieni taapero. Silti en kadu ratkaisua hetkeäkään. Tosin kolmas meillä jäi ajatuksen asteelle kun ajattelin, etten selviä vielä yhdestä vauva-ajasta. Olisi pitänyt vain uskaltaa kun nyt on jo tottunut ”isompiin” lapsiin ja uudenlaiseen arkeen (lapset 3 ja 4,5). Minuakin harmittaa vanhemman isona pitäminen ja nopea kasvu isoksi siskoksi. Toisaalta hän on ottanut roolin hienosti itselleen ja on vain ylpeä mitä kaikkea osaa jo tehdä.

Meillä on vähän erilainen perhe kun perheessä on kaksi vauvaa ja yksi 2,5v. Kaksi lasta miehen edellisestä suhteesta, jotka ovat meillä puolet ajasta sekä yhteinen alle 6kk vauva. Nopeasti on edetty ja välillä hurjalta tuntunut, mutta meillä on oikein onnellista elämää pienistä lapsista huolimatta <3 Turvaistuin-kaukalo-helvetin allekirjoitan täysin 😀 Muutoin nää menee tässä ihan hienosti. On tuplarattaat ja kantoreppuja, 2,5v kävelee hienosti ja saa olla sylissä iltaisin kun vauvat nukkuu. Muutoinkin mieheni kanssa vuorotellaan lapsien kanssa että jokainen saa täyden huomion. Uskon että tästä kolmikosta tulee läheisiä. Elämä ei mennyt täydellisesti ja järjesti minulle, miehelleni ja hänen entisilleen aikamoisia yllätyksiä ja paljon ollaan saatu säätää että tässä kahden kodin toimivassa tilanteessa ollaan mutta uskon että kaikki tulee takaisin joskus ja pienet ikäerot ovat rikkaus.

Teillä on niin ihana pieni perhe!
Kuvistakin huokuu näiden kahden välinen lämmin side, varmasti ovat parhaat kaverukset.

Meillä on 3 lasta ja neljännestä haaveilemme. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 2 vuotta, keskimmäisen ja kuopuksen välillä on 2,5 vuotta ja nyt jos meille vauva tulisi niin kuopuksen ja vauvan ikäero olisi reilu 3v.
Ensin ajattelin että olisi ihanaa jos kuopuskin olisi jo vaikka 5v ennen kuin vauva syntyisi, sitten tulin järkiini, en ehkä haluaisi enään 4 lasta kun alkaa ”helpottamaan”. Enkä myöskään haluaisi isoja ikäeroja. On lämmittävä ajatus että ovat esim.samaan aikaan samassa koulussa ja voivat sielläkin tavallaan pitää toisistaan huolta, on samaan aikaan leikki-iät ja saadaan hyötykäyttöön vaunut sun muut ja voidaan ne sitten hyvin palvelleina laittaa eteenpäin, jos raaskitaan!

Paljon näen hyviä puolia pienessä ikäerossa, mutta täytyy kyllä nostaa hattua sinulle, melkoisenen työmaa on sinulla ollut!

Kaikkea hyvää teille!:) (ps.ihanaa että olet löytänyt rinnallesi kulkijan, arki on paljon parempaa kun saa jakaa sen rakkaansa kanssa)

😊Ymmärrän, teillä meni ns..kaks samoilla tulilla…😘
Itellä lasten ikäero on 2 v 7 kk. Eli esikoinen oli jo iso taapero. Olen monta kertaa sanonut ja vähän naureskellut, että hyvä ettei tullut vauvaa aiemmin😂. Itsestä tämä tuntui meidän perheeseen just sopivalta ikäerolta.

Vastaa käyttäjälle Loppuunpalanut Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X