eveliina matilda - Banneri

Eroperheiden hankaluuksista puhutaan usein, mutta eron tuomista positiivisista asioista ei juurikaan. Sen lisäksi, että eroperheen lapsista tulee ikävän varjossa eläviä kodinvaihtajia, he saattavat saada myös kaksi erittäin jaksavaa ja onnellista kotia. Meidän lapsemme asuvat joka toisen viikon isänsä luona sekä joka toisen viikon minun luonani. Kuvio mahdollistaa minulle ja miehelleni joka toisen viikon lapsivapaan, aina hamaan tulevaisuuteen asti.

Juuri kukaan ei tunnu puhuvan ääneen omista vapaaviikoistaan.

Lieneekö syy se, että eroperheiden aikuiset kokevat syyllisyyttä runsaasta vapaa-ajastaan tai pelkäävät muiden syyllistävän jos aikaansa ei kuluta pelkästään ikävöiden ja murehtien? Itselleni lapsivapaaviikko näyttäytyy pakollisena pahana, johon olen sopeutunut niin hyvin kuin osaan. Jos elämä kerran meni näin, niin miksi taistella vastaan ja kieltää itseltään miljoonan huonon asian rinnalla oleva yksi hyvä asia; runsas oma aika?

Millä tavalla erilaista elämämme on lapsivapailla viikoillla?

Kun lapset eivät ole paikalla teemme asioita joista he eivät pidä, kuten käymme ruokakaupassa, teemme enemmän töitä, remontoimme ja siivoamme. Näin toimien pystymme lapsellisilla viikoilla keskittymään enemmän lapsiin, mutta myönnän myös rakastavani sitä kun saan järjestellä kotia kaikessa rauhassa, ilman että se näyttää parin tunnin päästä samalta kuin ennen siivoamista. Lapsellisilla viikoilla taas annamme pyykkikorin täyttyä, emmekä kulje tiskirätti kädessä.

 

Ikävämpien rutiinien lisäksi lapsettomat viikkomme pitävät sisällään laatuaikaa. Valvomme iltaisin ja nukumme aamuisin pidempään. Hoidamme parisuhdettamme, kuuntelemme yhdessä äänikirjoja ja tapaamme ystäviämme. Rentoudun makoilemalla hiljaisuudessa, tekemällä itselleni kasvohoitoja ja  shoppailemalla.

Parhaimmillaan viikko-viikko -elämä mahdollistaa vanhemmille parhaat puolet sekä lapsettomasta, että lapsellisesta elämästä. Kurjimpina hetkinä sitä nieleskelee kyyneliä niiden loputtomien hyvästien takia.

 

Kommentit (2)

Muistan oikein hyvin omasta lapsuudestani miten tärkeää vanhemmille oli lapsivapaa viikonloppu!

Kun siskopuoleni oleili oman isänsä luona, olin itse äitini luona ja kun olin isän luona, siellä oli myös sisarpuoleni. Sisarpuoleni äiti (eli ns. Äitipuoleni) syyllisti minua siitä kysymällä olenko yhtään ajatellut miten kurjaa siskopuolellani on, kun hän ei ikinä saa olla viikonloppua kotona ilman että minä olen jakamassa paitsi huomiota, myös kaikkea muuta?!

Kerroin (olin suunnilleen 9 tai 10 vuotta silloin..) ajatelleeni ja surreeni asiaa paljon.
Kysyin voitaisiinko edes joskus viettää viikonloppu niin että siskopuoli on äitinsä luona kun minä olen ”poissa” eli oman äitini luona.

Äitipuoleni pillastui.
Kuvittelenko minä että he jaksavat JOKA VIIKONLOPPU lapsia???
Kyllä heillä pitää kuule olla ihan OMAA AIKAA!!!

Että sellainen osa-aika perhe oli minulla😒.
En todellakaan kuvittele kaikkia ihmisiä yhtä epäkypsiksi, eikä minulla ole mitään hampaankolossa uusperheitä kohtaan!

Tämä äitipuoleni muisti toistuvasti muistuttaa minua siitäkin että ”sinun isäsi ei koskaan…. EI KOSKAAN rakastanut sinun äitiäsi!”

Se oli ehkä pahinta kaikesta.

Teidän lapsilla on asiat onnellisesti!
Jatkakaa samaan malliin❤!

Halaus, Emppa! <3 Itsellä samanoloisia kokemuksia uusperhe-elämästä lapsen silmin. Syrjivää, epätasa-arvoista kohtelua ja lapsen harteille sälytettyä häpeää. Luotan, että nykyisin suurin osa vanhemmista osaa ottaa lapsen eri tavoin huomioon ja tekee parhaansa, onneksi yhteiskunta on tullut suvaitsevaisemmaksi ja vanhemmuutta (sekä lapsuutta) tuetaan aivan eri tavoin kuin 30 vuotta sitten.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X