Täydelliset yllätysjuhlat

Opin koulussa, että jokaisen ryhmän jäsenellä on ryhmätyöskentelyssä oma roolinsa. Rooleja voivat olla esimerkiksi johtaja, sivustakatsoja, tekijä, kehittäjä, kriitikko… Roolit voivat myös vaihdella ryhmän jäsenten tai ryhmän tekemisen mukaan. Minun sukuni muodostamassa ryhmässä siskollani Annikalla on jokaisessa ryhmätyössä hyvin merkittävä ja pysyvä rooli tekijänä.

Kuten toinen siskoni Emilia maljapuheessaan totesi, meidän suvulla ei ole ennen viime lauantaita ollut ainoitakaan juhlia, joden eteen Annika ei olisi vääntänyt tarjottavia. Meillä ei suvussamme ole tapana juhlistaa aikuisia kovin suureellisiin menoin, eikä Annika ole lapsettomana päässyt nauttimaan meidän muiden järjestämistä vauvajuhlista tai saanut meiltä muilta apua esimerkiksi mihinkään lasten juhliin. Nyt meillä oli Annikan syntymäpäivän johdosta viimein tilaisuus tehdä jotain hänelle.

Meidän oli tietysti järjestettävä juhlat sankarilta salassa, jotta hän ei olisi vahingossakaan osallistunut bileiden tekemiseen. Onnistuimme juhlien salaamisessa täydellisesti, eikä vanhemmillemme syömään kutsuttu Annika osannut odottaa lainkaan, että eteisen oven takaa löytyi parikymmentäpäinen porukka laulamasta onnittelulaulua. Piilotimme jopa automme pois vanhempiemme pihasta, jotta yllätys olisi täydellinen.

Siitä huolimatta, että suvun pääkokki ei itse osallistunut tarjoiluiden valmistamiseen, kaikki oli todella herkullista! Jokainen vieras toi tullessaan jotakin, mistä sitten muodostui ihanan runsas tarjoilu. Pöydällä komeili ruokaisaa salaattia, suolaisia cocktailpaloja sekä suklaa- ja juustokakkua. Ideana oli, että pieniä paloja voi syödä pitkin iltaa muun ohjelman lomassa.

Sisällöltään juhlat olivat hyvin juhlittavan näköiset. Ilta oli kostea, hauska, rento ja kilpailumielinen. Yllätettyämme häkeltyneen sankarin onnittelulaululla, siskoni piti puheen ja nostimme onnittelumaljan. Ennen cocktailpöydän korkkausta ojensimme päivänsankarille yhteislahjana hankitun lahjakortin läheiseen ostoskeskukseen.

Ensimmäisenä ohjelmana olin laatinut Emilian kanssa Kahoot! -tietokilpailun, jonka kysymykset liittyivät siskoomme. Kysymykset ja kuvat virittivät porukan hauskalla tavalla muistelemaan päivänsankaria. Luonnollisesti sankari tunsi itse itsensä parhaiten, joten hänestä tuli toisen joukkueen johtaja. Toisen joukkueen johtajaksi itsensä pelasi tietokilpailussa toiseksi tullut tätini. Loput illan ohjelmanumerot suoritettiin joukkueissa, joille toimintaohjeita lateli illan ohjelmasta  vastannut Emilia. Hieman perinteisestä muokatut lajit pullonpyöritys, kalastus ja ajatusten lukeminen pitivät tunnelman korkealla ja saivat vieraat viipymään juhlapaikalla tunnin toisensa perään. Minä kuuluin tietysti voittajatiimiin, mutta en jostain syystä muista yhtään voitimmeko jotain vai emme.

Todella hyvin onnistuneessa illassa kaikkein parasta oli siskoni yllättäminen ja se, että hän sai kerrankin tekemisen sijasta vain juhlia. Seuraavat sukusynttärit vietettii (hieman vaisummissa tunnelmissa) heti seuraava sunnuntaina kun tätini tyttö täytti 1-vuotta. Nyt tiedossa on jo kolmet uudet lasten synttärit, kun tätini toinen tyttö, siskoni tyttö ja oma tyttäreni täyttävät vuosia. Meidän suvulle nämä syksyt ovat yhtä juhlaa.