Lauantai meidän lempipaikassa

Toisinaan kulkiessani kauppakeskuksen loisteputkivalojen alla ja kuunnellessani niitä miljoonia toistensa päälle kaikuvia ääniä, mieleni lähtee harhailemaan metsään.  Eikä ihan mihin tahansa metsään, vaan sukumme suon laidalla sijaitsevalle laavulle. Mieleni alkaa aivan sietämättömällä tavalla kaivata savulta haisevaa laavunröttelöä ja sen suuaukolta avautuvaa mäntyjen rivittämää, rauhallista maisemaa. Minun on päästävä hengittämään keuhkoihini suon kosteaa ilmaa ja kuulemaan niitä vienoja metsän ääniä rasahduksineen ja linnunlauluineen.

Hiljattain edesmenneen isosisäni lapsuuden maisemissa sijaitseva laavu on suvulleni äärettömän tärkeä paikka, johon meillä on tapana kokoontua aina silloin tällöin. Olemme suunnitelleet rakentavamme paikalle suuremman laavun, mutta toistaiseksi tämä pienikin on ajanut asiansa, eli antanut suojaa syksyiseltä sateelta ja tarjonnut lämpöä talvisen seikkailun kylmettämille ihmisille. Vanhempani aloittivat viikonloppunsa yöpymällä laavulla viime yönä ja tänään iltapäivällä minä ja siskoni sytytimme liekin papan muuraamaan tulisijaan oman suoretkemme iloksi.

Kaupasta ostettujen herkkujen lisäksi löysimme metsästä luonnon tarjoamia ihania herkkuja, kuten kanttarellejä ja suppilovahveroita. Alex on jo muutaman vuoden ollut innokas sienestäjä ja nyt tänä syksynä hänestä on kehittynyt oikein mainio sienibongari. Tarkkanäköinen ja lyhyt Alex löytää juuri oikeat sienet piiloistaan.

Löysimme parissa tunnissa aivan valtavan määrän suppilovahveroita, emmekä olisi millään malttaneet lopettaa. Kun metsätiellä odottava auto oli jo pakattu, lähdimme jostain syystä harhailemaan auton ympäristöä silmät kiinni sammallissa. Kun sitten lähdimme vihdoin ajamaan pitkin metsätietä, minä ja siskoni loikimme  vuorotellen autosta metsikköön tarkistamaan oliko keltainen läntti todella lehti vai kenties kanttarelli. En ehtinyt saada laavuiluista ihan tarpeekseni, mutta autoon väsähtäneiden lasten kannalta kotiinlähtö osui oikeaan aikaan.

Pidän luontokokemusten mahdollistamista tärkeänä osana lapsuutta. Oman lapsuuteni huippukohdat löytyvät huvipuistojen sijaan hyvin pitkälti merillä vietetyistä veneilypäivistä, Rukan kelomökeistä, partioleireiltä, telttaretkiltä ja papan laavulta. Nyt on juuri oikea hetki viedä lapset syksyn värittämään metsään ja viettää heidän kanssaan ruudutonta ja liiaksi käsikirjoittamatonta aikaa ilman, että tarvitse kieltää juoksemasta tai kiljumasta.