eveliina matilda - Banneri

Niin kuin olen jo useamman kerran kertonut; ammattikorkeassa opiskelu on ollut todella kivaa ja helppoa! Matkani takaisin koulun penkille ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu. Olen viime syksyn ja tämän kevään aikana palannut ajatuksissani useita kertoja takaisin ammattikoulun penkille. Syy tähän on pitkä ja siksi tästä tekstistäkin tuli liian pitkä. Minun oli kuitenkin kirjoitettava kokemukseni, jotta saan ne ulos itsestäni. Ehkä voin myös antaa vertaistukea jollekin, jolla on takanaan huono opiskelukokemus. 

Turvallisuusalan perustutkinto

En muista tarkalleen mitä kaikkea olen kertonut ammattikouluajoistani teille. Ehkä sen, että raahauduin kouluun vauvan kanssa valvotuista öistä huolimatta ja vietin valmistujaisjuhlaani samaa aikaa muun luokkani kanssa. Valmistujaisjuhlasta otetussa kuvassa hymyilen todistus toisessa kädessä ja puolivuotias Adeliina toisella käsivarrella. Todistuksen saaminen ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertaista mitä se olisi voinut olla.

Hakeuduin opiskelemaan turvallisuusalan perustutkintoa, sillä poliisin ja pelastusalan ammatit olivat oikeastaan ainoat minua yläasteella kiinnostavat alat. Turvallisuusalan kolmivuotinen perustutkinto tuntui sopivalta pohjakoulutukselta ja muutenkin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Ensimmäinen kouluvuoteni alkoi todella hyvin ja valintani tuntui osuneen nappiin. Minun luokkani oli ainoa kyseisen koulun perustutkintoa suorittava ja nuorista opiskelijoista koostuva luokka. Tämän myötä koululla tuntui olevan enemmän mahdollisuuksia ja rahaa laitettavana toimintaamme, kuin mitä muilla ammattikouluilla.

Teimme mielenkiintoisiin paikkoihin vierailuja ja meidän luonamme kävi todella vaikuttavia luennoitsijoita. Osa opettajistamme oli vanhoja poliiseja ja heiltä löytyi yksi jos toinenkin tarina kerrottavanaan. Jollakin opettajallamme taisi myös olla verkostot kunnossa, sillä saimme älyttömän mielenkiintoisia luentoja esimerkiksi rikostutkijoilta, jotka kertoivat omasta työstään. Muina kivoina juttuina suoritin ydinvoimalassa siellä työskentelyä edellyttävän turvallisuuskurssin ja pääsin tutustumaan Kuopion pelastusopistoon, josta mieleeni on painunut erityisesti palomiesten harjoitusradat sekä oikea harjoituksia varten rakennettu ”kaupunki”. Suoritin kolmen vuoden aikana sosiaali- ja terveysalan turvakortin, tieturvakortin, tulityökortin, työturvallisuuskortin, kaikki mahdolliset EA-kortit, vartijakortin, järjestyksenvalvojakortin sekä jujutsun keltaisen vyöasteen. Opiskelin logistiikkaa, trukin kuljetusta sekä turvajärjestelmien asennusta sähkötöineen. Taisimme opiskella vähän kaikkea mitä kyseisen koulun tarjonnasta löytyi! Opinnäytetyönäni tein turvallisuussuunnitelman Turun messukeskuksessa ja HK-areenassa olevaan tapahtumaan.

Ongelmat ammattikoulussa alkavat

Kaikella siistillä toiminnalla oli kuitenkin varjopuolensa. Ensimmäisen kouluvuoden aikana kaikki pilvilinnat romahtivat, kun luokallemme tuli uusi luokanvalvoja. Armeijassa aiemmin työskennellyt opettaja ei tuntunut ymmärtävän mitään lapsista tai nuorista. Muistan hänen kertoneen, että hajota ja hallitse -metodi on kaikkein paras tapa johtaa ja tätä ajatusta hän totisesti toteutti. Hän sätti meitä, nauroi epäonnistumisille ja laittoi epäonnistujat kiillottamaan varustekaapin sisältöä. Opettaja haukkui esseitämme paskapaperiksi eikä muutenkaan säästellyt sanoissaan, kun joku asia ei ollut onnistunut hänen haluamallaan tavalla. Hän asetti meille tiukat pukeutumissäännöt, joihin kuului erityisesti naisten pukeutumisen tarkkailu. Tiukoissa vaatteissa, lyhyissä helmoissa tai liian lyhyissä hihoissa kouluun saapunut oppilas joutui pukeutumaan loppupäiväksi noloon haalariin. Opettaja osasi olla hyvin hirviömäinen silloin, kun kukaan muu aikuinen ei ollut paikalla. Yritimme valittaa toiminnasta vastuuopettajalle, mutta tilanne ei edennyt eduksemme.

Kun minä aloin kolmannella opiskeluvuodella odottaa esikoistani, jouduin opettajan silmätikuksi. Ilmoitin opettajalle sekä vastuuopettajalle suorittavani koulun muiden tahdissa ja osallistuvani kaikille oppitunneille, joille oma lääkärini antaa hyväksyntänsä. Pian raskausilmoitukseni jälkeen luokanvalvoja alkoi evätä minulta osallistumisen joillekin oppitunneille. Yhtenä tilanteena muistan, että en saanut osallistua voimankäyttöä käsittelevään tuntiin, jossa ei tehty fyysisiä suoritteita. Kun ilmoitin siinä tapauksessa lähteväni kotiin, opettaja sanoi, että koulusta lähteminen olisi hyvin väärin muita luokkalaisiani kohtaan. En saanut osallistua päivän ohjelmaan, enkä olisi saanut aiheuttaa muille pahaa mieltä lähtemällä kotiin. Ajoin itkien kotiin, kuten niin monena muunakin aamuna. Opettaja ei toki voinut kertoa minulle ennen koulupäivän alkamista, että olisiko tunti sellainen johon saisin osallistua.

Opettajalla oli tapana yllyttää meitä oppilaita kääntymään toisiamme vastaan, mutta onneksi melko heikoin tuloksin. Yhtenä tehtävänä muistan, että meidän jokaisen oppilaan piti kirjoittaa lyhyt essee jokaisesta muusta luokan oppilaasta. Kirjeeseen piti kirjoittaa kaikki ikävät asiat, joita kyseisestä oppilaasta tuli mieleen. Kun kaikilla oli parikymmentä paperillista omia vikojaan muiden luokkakavereiden kirjoittamana, luettiin tämä oma nöyryyttävä vikalista luokan edessä ääneen.

Opettajan kiusaaminen äityi koulusta poistamiseen

Kun lapseni syntyi, sain luokkakaveriltani sairaalaan tiedon, että luokanvalvojani oli kertonut muulle luokallemme, että olin nyt lopettanut tutkinnon suorittamisen.  Tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä minä saavuin takaisin kouluun muutaman viikon päästä. Saavuin kouluun yhdessä vanhempieni kanssa ja suoraan vastuuopettajan huoneeseen. Koko opintorekisterini oli tyhjennytty ja kaikki suoritukseni oli poistettu. En enää pystynyt kirjautumaan koulun järjestelmiin ja opinto-oikeuteni oli lopetettu. Minut oli potkittu koulusta vasten omaa tahtoani ja vasten aiemmin tekemääni ilmoitusta äitiyslomani pituudesta. Vanhempieni ja vastuuopettajan avulla pääsin jatkamaan opintojani, mutta olosuhteet muuttuivat melkein sietämättömiksi.

Heti kouluun paluuni jälkeen meille saapui täysin koulutukseen liittymätön luennoitsija: kotiäiti. Tämä äiti oli pyydetty kertomaan meille siitä, kuinka arvokasta kotiäitinä olo on. Kotiäitiys taisi olla opettajamme mielestä ainoa naisille sopiva työ, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, että luennon sanoma oli kohdistettu luokkamme ainoana vanhempana minulle. Toisena temppunaan luokanvalvojani keksi, että tutkinnosta voivat päästä läpi vain opiskelijat, jotka osallistuvat viikonlopun mittaiseen retkeen Kuopioon. Opettaja taisi epäillä, että minulla ei parin viikon ikäisen vauvan äitinä ollut mahdollisuutta osallistua retkelle, mutta minähän osallistuin. Olin päättänyt valmistua ja jouduin tekemään hartiavoimin töitä sen eteen. Uusin kokeita ja yritin löytää jostain opettajan, joka voisi pitää minulle voimankäytön oppitunteja, joille minun ei raskausaikana eikä sen jälkeen annettu osallistua. Päädyin soittelemaan netistä löytämiäni voimankäytön opettajia läpi. Ajelin juuri ajokortin saaneena nuorena keskisuomeen, sillä sieltä löytyi vihdoin opettaja, joka suostui pitämään minulle muutaman yksityistunnin aiheesta. Löytämälläni opettajalla oli sydän paikallaan. Hän itse luotsasi kyseisellä paikkakunnalla turvallisuusalan perustutkinnon luokkaa ja hän oli tilanteestani niin hämillään, että lupautui tekemään opettajastani valituksen. Myöhemmin sain postitse todistukset kaikista minulta puuttuvista suorituksista, enkä ikinä unohda luokanvalvojani ilmettä, kun läväytin todistukset hänen pöydälleen.

Korjaava kokemus ammattikorkeakoulusta

Ymmärrätte varmaan, että ammattikoulun jälkeen minulla ei ollut mitään kiirettä takaisin kouluun. Olin viettänyt kolme nuoruusvuottani hirviömäisen opettajan mielivallan uhrina. Olin taatusti laittanut kampoihin, mutta samalla itsetuntoni oppijana oli romuttunut. Ajattelin, ettei minusta ollut opiskelijaksi ja suhtauduin hyvin varauksellisesti auktoriteetteihin, kuten esimiehiin. Oli hämmästyttävää, kun lähdin kotiäitiysvuosieni jälkeen ensimmäiseen työpaikkaani ja esimieheni osoittautui maailman mukavimmaksi ihmiseksi. Kuinka ollakaan aloin työpaikalla kerätyn itsetunnon voimin haaveilla opiskelemisesta. Työkavereideni kannustavilla puheilla oli hyvin suuri vaikutus, kun pohdin mahdollisuuksiani suoriutua mahdollisista opinnoista.

Käsitin ammattikouluaikojen minuun jättämien jälkien vaikutukset vasta viiden vuoden päästä ammattikoulun päättymisen jälkeen. Opiskelun aloittaminen ammattikorkeassa nosti mieleeni vuosien takaiset opiskelukokemukset. Humakin päinvastainen ote on saanut minut ymmärtämään, kuinka väärin minua, haurasta teiniä ammattikoulussa kohdeltiin. Humakissa opiskelija on keskiössä ja hänen hyvinvointiaan sekä yksilöllistä polkuaan tuetaan monin tavoin. Minulla on lupa olla keskeneräinen ja olen tasavertainen luokkakavereideni kanssa. Olen ymmärtänyt olevani viisas oppija ja sisäistäväni tietoa hyvin. Ammattikouluopiskeluni läpikäymisessä olen päässyt sellaiseen pisteeseen, että voin menneiden sijasta keskittyä nykyhetkeen ja katsoa tulevaan.

Kursseista helposti napsitut vitoset sekä omien vahvuuksien ja oppimistapojen löytäminen ovat saaneet minut pohtimaan jatkokoulutusta yliopistossa. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti sosiaalityö ja suunnittelen aloittavani sosiaalityön perus- ja aineopinnot avoimessa yliopistossa. Saan yhteisöpedagogitutkinnolla hyväksilukuja perusopinnoista, joten kovasta innostuksesta huolimatta minun kannattaa aloittaa opinnot vasta valmistumisen jälkeen. Aineopintojen jälkeen minulla olisi kuraattorin pätevyys ja pidän tätä tällä hetkellä jonkinlaisena merkkipaaluna. Mikäli suoriutuisin näistä avoimen kursseista riittävän hyvillä arvosanoilla, voisin vielä hakea sosiaalityön maisteriopintoihin.

Tämän tekstin tärkein pointti minulle oli käsitellä kokemuksiani kirjoittamisen kautta. Ehkä jotain toista tämä auttoi ymmärtämään, ettei syy huonoon koulumenestykseen löydy aina itse opiskelijasta. Ehkä opettaja, luokkakaverit, metodit tai ala olivat aikaisemmin väärät? Sinäkin olet oikeissa olosuhteissa erinomainen oppija, jolla on edessään hienoja mahdollisuuksia. Uskalla ja yritä, äläkä anna tiellesi osuvien myrkyllisten tapahtumien tai ihmisten lannistaa sinua.

Kommentit (5)

Herranjessus mitä tekstiä! Näin opettajana tekisi mieli hirttää tuollainen opettajakunnan häpeäpilkku kasseista lipputankoon! (Ja ei, en puhu näin oppilaiden edessä..)
Ihan käsittämätöntä, että tuollainen on saanut jatkaa työssään edes koeajasta eteenpäin! Virkavirheitä on niin, ettei yhden käden sormet riitä!
Jos se m*lkku vielä jossain opettaa, niin pidä huoli, että hänen esimiehensä saa tän sun tekstin käsiinsä
😬 ja ihan käsittämätöntä, ettei asialle tehty saman tien mitään! Ei ole rehtorillakaan ollut kyllä ihan oikea asenne koulun johtamiseen kun tuollaisen älypään sinne on palkannut.
Huh, oikeen pistää kiukuksi tuollainen, on päässyt pilaamaan monen nuoren elämän usean vuoden ajaksi.

Valitettavasti näyttää siltä, että etenkin ammattiopettajiksi pääsee hyvinkin epäpäteviä henkilöitä. Itselläni kokemus opettajasta, joka ”opetti” lääkelaskuja. Sanoi heti aluksi, ettei osaa kaavoja, vaan soveltaa. Muutenkin opettajien taso oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ala-arvoista.

Olet ollut vahva nuori, kun olet laittanut tuollaiselle kiusaajalle kampoihin! Hienoa, että vanhempasi tukivat sinua! Moni nuori olisi (itse myös aikoinani) varmasti alistunut ja luovuttanut. Onnea opintoihin; hienoa, että sinulla on suunnitelmat ja motivaatiota, hankalasta opiskeluhistoriasta huolimatta!

Olipas todella mielenkiintoinen, vihastuttava ja upea teksti. Kammottavaa, että tuollaisia opettajia voi olla! Mutta, miten hienosti kerrot kokemuksistasi ja kuinka upeasti olet päässyt kaiken yli. Olet todella fiksu nuori nainen! Itselläni ei ole lainkaan tuollaisia kokemuksia, mutta kiitos, että kerrot omista kokemuksistasi, siitä on varmasti vertaistukea monelle☺️

Hei! Nyt on pakko kommentoida, että sun hiukset on niin kauniin väriset ja tuo nuttura sopii sulle täydellisesti. Olet tosi kaunis!
Ja tekstisikin ovat aina niin kivasti kirjoitettu, olen jo pitkään lukenut blogiasi.

Vastaa käyttäjälle Johanna Järvinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X