eveliina matilda - Banneri

Uskomatonta, että näin 25-vuotiaana remontoin itselleni jo neljättä kotia.

Muutin 18-vuotiaana lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiini yhdessä silloisen poikakaverini kanssa. Asuntomme oli ennen muuttoamme vielä rakenteilla ja meillä oli kova kiire saada valmista ennen esikoiseni syntymää. Muutimme asuntoon tietysti jo ennen kuin jokainen lista oli paikoillaan.

Ennen kuin ensimmäisen asuntomme remonttipölystä ehti tulla loppua, ostimme alkuperäiskuntoisen rintamamiestalon. Suuntasimme joulun alla suoraan kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen irroittamaan pinkopahveja uuden talomme seinistä. Teimme asuntoon perusteellisen remontin ja muutimme sisään heti kun talon kolmesta kerroksesta keskimmäinen oli asuinkunnossa.

Muistan, että remontin keskellä asuminen oli tuolloin vuoroin ihanaa ja kamalaa. Iloitsin ihanasta lautalattioin ja kukkatapettein varustetusta keskikerroksesta, mutta en olisi millään malttanut odottaa talon muiden osien valmistumista. Vuoroin hyppelin ilosta upouudessa keittiössäni ja vuoroin ahdistuin suunnattomasti kun katselin ympärilläni olevaa työmäärää. Putkien, sähköjen, katon, ulkoverhouksen, pihan ja sisätilojen remontin jälkeen taloon ei jäisi käytännössä muuta alkuperäistä kuin kivijalka.

Siellä tämän valtavan työmaan keskellä asuimme me; nuoripari, taapero ja vastasyntynyt vauva. Tai asuimme niin kauan, kunnes minusta yllättäen haluttiin erota ja jouduin muuttamaan pois. Vasta kun viimeisen kerran hyvästelin kotini, ymmärsin miten rakas se oli minulle ollut. Pihatieltä pois kävellessäni katselin viidakkomaista puutarhaa ja harmittelin sitä, etten koskaan pääsisi näkemään kauniin visioni pääsevän toteen.

Jonkin verran eroni jälkeen ostin seuraavaksi kodikseni vanhan puutaloasunnon, johon oli joitain vuosia aiemmin tehty remontti. Halusin kuitenkin päivittää asunnon pinnat itselleni mieluisaksi, joten alkoi minun ensimmäinen ikioma remppaprojektini. Ravasin rautakaupoissa, parkkeerasin peräkärryä Portsan kujille ja opettelin remonttitaitoja Googlen sekä tuttavieni avustuksella. Vietin kodissa monta yksinäistä lopputalven iltaa hiomakone, maalisuti ja porakone kädessäni. Minulla oli kiire saada valmista. Kiire näyttää maailmalle, että minä pärjään ja kiire näyttää lapsilleni, ettei tulevaisuudesta ole huolta, äidinkin luona on teille koti.

Nyt löydettyäni uuden rakkauden naapurista ja muutettuani hänen keskeneräiseen kotiinsa, elämässäni on startannut neljäs projekti nimeltä Koti. Suuren asuntomme remontti on valtavan työläs. Kolmesta kerroksesta yksikään ei ole valmis, eikä kellarikerrosta ole edes aloitettu. Asuimme vain asuntomme vintillä, kunnes viime talvena saimme keskikerroksen olohuoneen melkein valmiiksi.

Ympärillä oleva keskeneräisyys on herättänyt minussa paljon muutaman vuoden takaisia muistoja. Käyn nyt yhdessä tuoreen avopuolisoni kanssa läpi niitä samoja hetkiä, mitä kävin läpi lasteni isän kanssa. Mieleeni juolahtaa välillä sellaisia kysymyksiä kuin, että osasinko rintamamiestalon työmaalla asuessani olla kiitollinen? Oliko meillä liian kova kiire saada remontti ja elämä valmiiksi?

Menneisyyttä ei ole mahdollista tai syytä muuttaa, mutta samoja virheitä ei ole pakko toistaa. Enkä minä nyt puhu väärän lattiamaalin valinnasta. Kun nyt annan itseni pienen etäisyyden päästä tutkiskella menneisyyttäni, pystyn vaikuttamaan nykyisyyteen. Tällä kertaa omaa kotia rakentamassa on hieman entistä viisaampi Eveliina. Otan remonttipölyn vastaan ajatuksella, että ihanaa, projekti on taas nytkähtänyt hieman eteenpäin ja nautin viidakkomaisesta pihastani sellaisena kuin se on. Osaan ummistaa silmäni tekemättömiltä asioilta ja iloitsen jo aikaan saatua. Tällä kerralla minulla ei ole kiire mitään kohti. Elämäni on tässä nyt ja hyväksyn sen sellaisena kuin se on; keskeneräisenä ja hieman rempallaan.

Kommentit (2)

Eron jälkeen remontointi ja ”pikku laitto” on itselleni ainakin ollut terapiaa. Kun konkreettisesti, pala palalta, tekisi siitä maailmastaan taas itsensä näköistä. Siinä joutuu konkreettisesti miettimään, mitä säästää, mistä luopuu ja mitä uutta haluaa tilalle.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X