Jouduimme viitisen viikkoa sitten siirtämään makuuhuoneemme tavarat työkalujen, seinäpaneelien ja maalipurkkien alta pois. Makkarin pikkutavarat katoivat melko vaivattomasti muun kotimme miljooniin laatikoihin ja lokeroihin. Päänvaivaa tuotti ainoastaan jättimäinen parisänky, jonka sijoituspaikaksi valikoitui huonekaluja pursuavasta kodistamme olohuone. 

Kun sänky oli raahattu olkkariin, katsoimme Pepen kanssa toisiamme ja totesimme, että huhkimme makuuhuoneen rempan valmiiksi vielä samalla viikolla. Halusimme päästä olkkarin fengshuin pilaavasta kammotuksesta eroon ja saamme ihanan vieraiden viihdyttämishuoneemme takaisin käyttöömme.

Kuinka ollakaan, sänky olkkarissa osoittautui yllättävän miellyttäväksi ratkaisuksi ja vieraiden sijasta olohuone alkoi palvella aivan eritavalla meitä kodin asukkaita.  Ensimmäiset yöt olkkarissa tuntuivat siltä kuin olisimme jännittävällä retkellä. Sängyn myötä huoneen käyttöaste varmaan viisinkertaistui ja lopulta myönsimme, että alakertaan sijoitettu sänky toi mukanaan monia mukavuuksia!

Sängyn vieressä olevan takan toisella puolella on keittiö puuhelloineen ja kiikkutuoleineen. Uusi lempipuuhani kotonamme on makoilla sängyllä, jutskailla kiikkutuolissa keinuvan Pepen kanssa ja lämmitellä samalla puuhellan lämmössä. On mukavaa kun sängystä on suora yhteys keittiöön ja sen sijasta, että makoilisin yksin yläkerran makuuhuoneessa, voin makoilla sängyllä ja seurustella samalla olohuoneessa tai keittiössä olevien ihmisten kanssa.

Viikonloppujen aamuista on tullut rutkasti pidempiä, kun nykyään koko perhe makoilee sängyllä, käväisee aamiaispöydässä ja palaa sänkyyn pötköttelemään hieman lisää. Olohuoneestamme on tullut jonkinlainen läheisyyden ja kotoilun pesä.

Minua ei myöskään haittaa yhtään, että Pepe on hoksannut keittiöstä olevan nyt huomattavasti lyhyempi matka kantaa aamiaistarjotin sänkyyn. Pepen mielestä sängyn sijainnissa onkin parasta se, että sängyn ja jääkaapin välinen matka lyheni.

Tällaista supersosiaalista yksilöä on aina viehättänyt yksiöissä se, ettei pimeään makuuhuoneeseen tarvitse illalla mennä yksin, eikä siellä tarvitse aamulla herätä ilman, että on heti käsitystä siitä mitä muualla kämpässä tapahtuu. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta ehkä joku pikkukodissa asuva ymmärtää mitä tarkoitan!

Meillä ei vielä näin viidenkään viikon jälkeen ole miinkäänlaista kiirettä siirtää sänkyä yläkertaan, mutta toisaalta mun sormet syyhyää jo uuden makuuhuoneen sisustamisen kanssa. Lähes kauttaaltaan valkoiseksi maalattu huone on kuin tyhjä taulu, josta saan tehdä juuri sellaisen lemmenpesän meille kuin haluan. Voihan olla, että remontin myötä viihdymme sänkyinemme paremmin makkarissa kuin täällä olohuoneessa.

Vaikka tämä yksiö-asuminen on tuonut elämäämme joitain yllättävän positiivisia muutoksia. niin en usko laittavani hanttiin sitäkään, kun makkari valmistuu ja tämä retki tulee päätökseen.