eveliina matilda - Banneri

Tämä on vuoroviikkovanhemmuuden positiivisia puolia käsittelevän postaussarjan toinen osa. Ensimmäisessä blogissa käsittelin sitä, kuinka eroperheiden lasten kulut jakaantuvat kahden kodin kesken.

Tiedätkö sinä äiti sen tunteen kun heräät uuteen päivään ja päässäsi alkaa surrata päivän näkymättömien kotitöiden to do -lista? Ilmoita ippeen, ettei lapsi tule tänään, ilmoita päiväkotiin, että tänään hakee mummi, varaa päiväkodin varausjärjestelmästä hoitoajat, hanki lastenkutsuille lahja, varaa vanhempainvartti sekä uimakoulu ja osta lapselle isommat uikkarit…

Metatyö on näkymätöntä työtä, joka löytämieni lähteiden sekä oman kokemukseni perusteella kasaantuu perheissä yleensä äidille. Niin se kasaantui aikoinaan myös minulle, sillä vaikka lasten isä olisi kuinka ottanut vastuuta lasten hoidosta, en koskaan osannut päästää langoista kokonaan irti.

Kerran kun annoin lasten isälle vastuun pukea lapset valmiiksi neuvolakäynnille, terveyskeskuksen eteisessä talvihaalareiden alta paljastui liian pieniin yöpukuihin puetut lapset. Kukaan ei kuollut tähän mokaan, mutta tästä eteenpäin minä valikoin lasten päivän asut valmiiksi.

Sen lisäksi, että ahmin vastuuta itselleni, metatyö yksinkertaisesti kasaantui minulle. Ehkä siksi, että naiset tekevät 75% maailman palkattomasta hoivatyöstä (Caroline Criado Perez – Näkymättömät naiset), yhteiskunta olettaa äidin kantavan vastuun ja lähestyy tätä lasten asioilla. Vai kuinka monta synttärikutsua teillä on kilahtanut isän puhelimeen?

Ero muutti tämänkin asian suhteen kaiken. Päästin lapsistani sydän riipien irti, kun he lähtivät viettämään aikaa isänsä luo. Hyvästellessäni lapseni, hyvästelin myös kontrollin. Tuntui musertavalta olla äiti, jolla ei ollut otetta lastensa arkisista asioista. Yhtäkkiä en enää joka toisena viikkona päättänyt, en pystynyt puuttumaan enkä hallinnut lasteni elämää.

Nykyään tuntuu vapauttavalta olla tasavertainen vanhempi, jonka ei tarvitse tehdä kaikkea työtä ja metatyötä yksin.

Kesti aikansa ennen kuin näin valtani vähenemisen hienouden. Nykyään tuntuu vapauttavalta olla tasavertainen vanhempi, jonka ei tarvitse tehdä kaikkea työtä ja metatyötä yksin. Tungen ylpeänä siihen päiväkodin tai harrastustoiminnan yhteystietolistan kapeaan sarakkeeseen kahdet yhteystiedot. Meillä lasten asioista vastaa kaksi, joskus jopa neljä.

Tiedän, että kontrolli voi olla meissä äideissä tiukassa, eikä siitä luopuminen käy helposti tai ole kaikille edes tarpeellista. Jos kuitenkin tunnet itsesi metatyön uuvuttamaksi ja lapsillasi on toinen vanhempi, joka on joutilas tekemään osansa, niin harjoittele langoista hellittämistä.

Minäkin hairahdan joskus lasten isäviikolla säätiedotusta katsellessani pohtimaan, että ymmärtääkö se nyt laittaa päiväkotiin kuorivaatteiden alle villapuvut. Avain metatyöstä luopumisen onnistumiseen on kuitenkin se, ettei houkutuksista huolimatta lähde puuttumaan ja neuvomaan toista. Kuten aiemmin kerroin: pieniin mokiin kukaan harvemmin kuolee. Äidin mielenterveys tosin saattaa voida paremmin.

Kommentit (5)

Hyvä ja tärkeä aihe! Meillä ei ole lapsia vielä, mutta ollaan jo keskusteltu nimenomaan näistä metatöistä että ne täytyy heti alusta alkaen jakaa tasaisesti ja sopia vastuualueet. Muuten käy ihan varmasti niin, että minä hoivaajaluonteellani alan vastata kaikesta, uuvun, turhaudun ja muutun katkeraksi marttyyriksi 😀 Meinaa nimittäin nyt jo käydä niin pelkän yhteisen talon kanssa.

Hyvä postaus! Meillä on perheessä kaksi yhteistä lasta ja kaksi miehen lasta ja mies on siis heille Lähivanhempi. He käyvät äidillään joka toinen vkl, eli mieheni ja minä vastaamme arjesta pääsääntöisesti. Vaikka hoidan kaikille lapsille vaateasiat ja vastaan vielä kotona olevana paljosta metatyöstä, mies huoltajana on ”joutunut” vastaamaan esim omien lastensa päiväkoti asioista yms, jotka vain huoltaja voi hoitaa. Kunhan meidän yhteiset menevät päiväkotiin, ajattelin että hän saa vastata heidänkin jutuistaan hoitoaikojen ilmoittamisessa. Haastavaa on päästää irti langoista, mutta se on tarpeellista, ehdottomasti.

Tunnistan!
Toisaalta meillä on myös vähän niin, ettei toinen osapuoli oikein meinaa sitä vastuuta omakseen ottaa. Esimerkiksi wilmassa hän ei käy koskaan. Silloin pelkona on, että vastuu kasaantuu lapsen harteille ja sitä en aikuisena myöskään halua.

Tämä on hyvä ja tärkeä näkökulma, aina toinen osapuoli ei kykene kantamaan vastuuta. Ja se on huonoin vaihtoehto, että lapsi joutuu alkaa huolehtia asioista jotka kuuluisi vanhempien vastuulle.

Mä olen aikamoien kontrollifriikki, mutta myös burnoutin kokenut. Sen myötä olen opetellut päästämään kontrollista irti. Lapseen liittyen se onnistuu monissa jutuissa (ei kaikissa!). Kuten vaikka siinä, että en puutu isän ja lapsen kuvioihin (olen edelleen lapsen isän kanssa yhdessä). Olemme toki käyneet loputtomia keskuteluja aiheesta, sillä meilläkin homma oli lipumassa äiti hoitaa ja kontrolloi kaiken -tyyliin, mutta keskustelut ovat tuottaneet onneksi tulosta <3

http://www.anna-mariak.com/

Vastaa käyttäjälle Anna-Maria K Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X