eveliina matilda - Banneri

Meidän ihana ekaluokkalainen sai koulun alun kunniaksi silmälasit. Lasien hankkiminen ei kuitenkaan ollut aivan mutkatonta. Totta puhuen, minulle on vieläkin täysin epäselvää, mikä tyttäreni näössä on vikana ja miten hänen kuuluu laseja käyttää, jotta niistä olisi hänelle paras mahdollinen hyöty.

Lähete näön tutkimukseen

Me vanhemmat emme ole huomanneet, että lapsellamme olisi ongelmia näkemisen kanssa. Hän ei ole hakeutunut katsomaan televisiota läheltä, ei valittanut päänsärkyä tai muutenkaan koskaan kertonut, ettei näkisi jotain. Neuvolantäti kuitenkin epäili tyttäremme näössä olevan vikaa ja kirjoitti hänelle lähetteen silmälääkärille.

Turkulaisten lasten näkö tarkistetaan TYKS:n silmäpolilla, josta minäkin yritin varata meille ajan. Silmäpolille oli kuitenkin vuoden jono, joten saimme lähetteen Instrumentariumin silmälääkärille.

Silmälääkärillä käynti oli huono kokemus

Instrumentariumiin sai ajan nopeasti, mutta kaikki muu menikin sitten mönkään. Silmälääkärimme ei mitä ilmeisemmin ollut työskennellyt juurikaan lasten kanssa, sillä hän ei osannut kohdata jännittynyttä lasta lainkaan.

Kylmän tervehdyksen jälkeen minut ohjattiin suuren huoneen perimmäiseen nurkkaan istumaan, minkä jälkeen minä ja lääkäri typerinä katselimme kuinka lapsi yritti kiivetä korkeaan tutkimustuoliin. Lääkäri istui lapsen vieressä, mutta ei tehnyt elettäkään auttaakseen tätä nousemaan tuolille. Minä taas seisoin typeränä nurkassa ja huutelin lapselle ohjeita kuinka kiivetä tuoliin, sillä lääkäri blokkasi pääsyni auttamaan tutkimustuolin vieressä tuskailevaa lasta. Oloni oli hämmentynyt ja voin vain kuvitella mikä olo kuusivuotiaalla, tilannetta jo etukäteen jännittäneellä lapsella oli.

Kun tutkittava vihdoin onnistui kiipeämään tuoliin -omin avuin, hänelle näytettiin silmien tutkimuslaitteessa numeroita, joita hänen piti sitten analysoida lääkärille. Huomautin, ettei päiväkoti-ikäinen lapseni osaa vielä numeroita, jolloin lääkäri vaihtoi käyttämään kirjaintaulua. Huoneen seinälle heijastui sama näkymä, jonka lapsi näki tutkimuksen aikana, joten pystyin myös itse seuraamaan tutkimuksen etenemistä. Näin ollen huomasin, että suurin osa lääkärin näyttämistä kirjaimista (z, x, c, f…) eivät olleet tyttärelleni tuttuja. Kerroin asiasta, mutta lääkärillä ei ollut käytettävissään lapsille sopivia tauluja.

Tutkimuksen edetessä se alkoi käymään minusta yhä epäluotettavammaksi. Havaitsin tyttäreni näkevän hänelle tutut kirjaimet, mutta heti kun hänen piti nimetä lääkärille jokin kirjain, jonka nimeä hän ei tiennyt, pelokas lapsi tietysti kertoi, ettei nähnyt mitään. Lääkäri taas ei tuntunut osaavan lukea pienen lapsen käytöstä lainkaan, eikä edes yrittänyt lievittää piinapenkissä istuvan lapsen jännitystä.

En kokenut saavani lääkäriltä tarvitsemaani tietoa

Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi, että lapsella on silmissä saman verran plussaa ja hän kirjoittaa lapselle reseptin silmälaseihin, jotta voimme hankkia sellaiset, mikäli lapsi tarvitsee niitä koulussa. Kerroin, että lapsi aloittaa ensimmäisen luokan vasta reilun puolen vuoden päästä. Tämän jälkeen lääkäri meinasi, ettei hän sitten kirjoita reseptiä, sillä se on voimassa vain puoli vuotta.

Olin aivan puulla päähän lyöty. Lääkäri oli juuri todennut lapsen näössä vikaa ja aikoi kirjoittaa reseptin, mutta päätti kuitenkin olla kirjoittamatta sitä, koska lapselle ei ollut tullut vielä näkemisen kanssa ongelmaa koulussa.

Yritin vielä selvittää tilannetta itselleni kysymällä mikä lapsen näössä on vikana ja kuinka pahasti. Lääkäri vastasi, että silmissä on plussaa (-jonkin verran, en muista minkä verran) ja näkö on silmissä yhtä vahva.

Tämäkään lääkärin vastaus ei kertonut minulle yhtään mitään, joten yritin vielä kerran kertoa lääkärille, ettei meillä lapsen vanhemmilla ole kummallakaan kokemusta silmälaseista ja kysyin onko nyt niin, että lapsi tarvitsisi ns. lukulasit vai lasit joita hän käyttää jatkuvasti. Lääkäri tuntui jo kypsyvän kyselyyni ja kääntyi sitten tietokoneelle kirjoittamaan jotain. Lopulta hän tulosti paperin, ojensi sen minulle ja sanoi, että me vanhemmat voimme päättää käyttääkö lapsi laseja vai ei, kiitos hei!

Optikon tapaaminen sai minut purskahtamaan itkuun

Poistuin tutkimushuoneesta hämmentyneenä sekä jokseenkin ärsyyntyneenä. Palvelutiskillä seisoskeleva optikko kysyi heräsikö tutkimuksessa tarve silmälaseille. Jouduin vastaamaan hänelle, että en oikeastaan tiedä, sillä lääkärin mukaan me vanhemmat voimme itse päättää asiasta.  Näytin optikolle lääkärin minulle luovuttamaa paperia (joka paljastui reseptiksi) ja silmäiltyään reseptiä optikko kauhisteli kovaan ääneen minulle ja vieressäni seisovalle kuusivuotiaalle, että nämähän ovat oikeat pullonpohjalinssit!

Kiitin ”avusta”, nappasin reseptin mukaani, ja ohjasin hämmentyneen lapsen ihastelemaan liikkeen kehyksiä. Nielin itkua, mutta yritin parhaani mukaan antaa lapselle edes pienen positiivisen hetken tässä kamalassa kokemuksessa.

Hankimme silmälasin Silmäasemalta

Päätin olla käyttämättä tätä mahdollisesti sopimatonta reseptiä ja hankkia lapselle uuden lähetteen sille täysin tukossa olevalle TYKSI:n silmäpolille.

Hieman koulun alun jälkeen huomasin kuitenkin Silmäaseman mainoksen, jossa jokaiselle ekaluokkalaiselle luvattiin ilmaiset silmälasit linsseineen. Tyttäreni silmälasireseptin viimeinen voimassaolopäivä oli merkitty tuolle samalle päivälle ja päätin käydä keskustelemassa Silmäaseman optikon kanssa reseptistämme. Avauduin optikolle kokemuksestamme Instrumentariumissa jonka jälkeen saimme vihdoin ymmärtäväistä ja ystävällistä palvelua. Päädyimme hankkimaan tyttäreni ensimmäiset lasit tämän reseptin kanssa, mutta jonottelemme vielä uuteen näön tutkimukseen.

Tällä hetkellä tyttäreni käyttää silmälasejaan harvakseltaan

Kuulemma vain toisinaan koulun oppitunneilla. En ole toistaiseksi vaatinut lasien käyttöä, sillä en edelleenkään tiedä ovatko linssit lapselle oikeasti sopivat. Nämä lasit toimivat nyt oikeastaan vain välineenä, jolla tyttäreni voi totutella ja tutustua laseihin. Ehkäpä tyttäreni pääsee vuoden päästä luotettavaan näön tutkimukseen.

Kommentit (18)

Olen käyttänyt itse laseja lähes koko elämäni ja olen myös ammatiltani optikko. En todellakaan luottaisi tuon silmälääkärin tekemään tarkastukseen (enkä monen muunkaan silmälääkärin tekemään silmälasireseptiin) vaan kehottaisin käymään ihan optikolla. He eivät saa määrätä laseja vielä tuon ikäiselle lapselle, mutta saisitte varmasti oikean arvion lasien tarpeesta! Optikon ovat näkemisen ammattilaisia, silmälääkärit silmäsairauksien.

Ikävää että kokemuksenne silmälääkäristä oli noin huono, eikä kyllä kuulostanut lainkaan ammattimaiselta. Nykyisin silmälääkärillä pitäisi kyllä olla myös lapsille sopivia tauluja tutkimusta varten. Hyvä että olette pääsemässä uuteen tutkimukseen, vääränlaiset silmälasit kun voivat myös ”pilata” lapsen silmät. Silmä tottuu laseihin, eikä lapsi enää pärjääkään ilman niitä, joten käyttö kannattaa ehdottomasti pitää vain satunnaisena.

Juuri näin, ei uskalleta nyt käyttää näitä laseja lainkaan.

Meillä samankaltainen kokemus, mutta ihan kunnalliselta puolelta.
Nuori mieslääkäri ei osannut ollenkaan kohdella lasra lapsena eikä osannut yhtään olla kärsivällinen… hirveeltä tuntui istua ja katsoa ja kuunnella kun huomas et lapsi ei vaan kerro mitä näkee koska ei uskalla kun pelkäs lääkäriä. Selitin kyllä myös lääkärille että tyttö on aina ollut hyvin huonosti lämpenevä mieslääkäreille ja pelkää heitä..
Silmälasimääräys tuli ja vaikka kuinka paljon niitä käyttää niin ei näe niillä kun sumeasti, niinkuin myös ilman.
Optikko tarkasri näön kanssa ja sai ihan eri vahvuudet selville kun lääkäri.

Meillä tosin tilanne myös se, että lääkäri havaitsi mikroskoopilla karheumaa/ikääntymistä silmänpohjissa. Tämä asia on selvityksen alla.

Aika silmänpohjan kuvauksiin saatiin vasta tuonne 17.12 ja vaikka kuinka olen yrittänyt saada aikaistettua sitä aikaa niin ei lääkäri suostu.. yritän siis saada aikaistettua koska tyttö ei vaan yksinkertaisesti näe ja haluisin selvyyden tähän asiaan sillä epätietoisuus on perseestä…
Lääkäri totesi että pidetään se aika mikä on varattu ja varataan vaan kuntoutusohjaajalle aika samalle käynnille…

Meni hermo.. varattiin aika silmäaseman silmäsairaalalle jonne päästäänkin kuvauksiin jo 30.10.
Samalla käynnillä varaan sit Silmäsairaalan naispuoliselle silmälääkärille ajan mahdollisimman nopeaan tuon kuvauksen jälkeen.

Oho, menipä pitkäksi selostukseksi..

Mutta tarkoitan että I feel you!

Voi ei mikä kokemus teillä on myös ollut! Todella turhauttavaa, että lääkärit eivät osaa kohdata lapsia, sillä on tutkittu, että lapsen luottamus lääkäriin ja tutkimustilanteeseen vaikuttavat merkittävästi tutkimuksen tuloksiin. Onneksi asianne ovat nyt menossa eteenpäi! Toivottavasti saatte seuraavalla kerralla parempaa, lapselle räätälöityä palvelua..

Poikani sai 3v lasit karsastuksen vuoksi. Tehtiin karsastusleikkaus n. 7v ohjeeksi tuli että lasia pitää pitää edelleen. Poika ei laseja halunnut pitää, kun vuoden päästä oli kontrolli. Nolona kerroin ettei poika ole laseja pitänyt. Lääkäri teki tarkastuksen ja totesi ettei pojalla voisi olla parempaa näköä. Eli silmät olivat itse korjanneet itsensä. Lasit olisivat laiskistaneet silmät eikä näin olisi tapahtunut. Poika nyt 22v eikä laseja käytössä edelleenkään.

Hei! Olen kuullut aiemminkin vastaavanlaisista kokemuksista. Lapsen näkö muuttuu aj ja voi kuulemma korjata itse itsensä. Kävipä teillä tuuri!

Todella kummallinen kokemus! Turussa asutaan ja oma saman ikäinen lapseni sai viime talvena lähetteen silmäpolille mustuaisten laajennukseen, joka tehdään Turun kaupunginsairaalassa. Lähete tuli myös hieman epäselvästä tilanteesta, sillä lapseni ei keskittynyt neuvolassa kunnolla, joten haluttiin olla varmoja. No nyt muutama viikko sitten käytiin TKSn silmäpolilla ja oli todella mukava lääkäri, joka osasi hyvin olla lasten kanssa. Loppupeleissä mustuaisia ei tarvinnut laajentaa eikä näössäkään ollut mitäön vikaa, joten ei tartte lasejakaan. Käynti oli myös ilmainen.

Apua! Siis eihän noi lasit ole ollenkaan validit jos lapsi ei tunnistanut/tiennyt nimeä seinällä näkyville kirjaimille. En todellakaan käyttäisi niitä laseja.

Meidän tytöllä huomattiin 4v neuvolassa näön huonontuminen. Ei kyllä heti saatu lähetettä silmälääkärille, vaan päätettiin kontrolloida näkö puolen vuoden päästä. Syystä, että tuossa iässä tutkimus ei vielä ole kovin luotettava. Tulokset riippuvat paljon siitä, millä tuulella lapsi on ja onko hän kovin yhteistyökykyinen. Lapsi ei myöskään oireillut mitenkään.

Puolen vuoden päästä näkö kontrolloitiin, eikä huononemisesta ollut merkkiäkään. Näkö todettiin oikein hyväksi, vaikka lapsi kyllästyikin lopussa ja sanoi jokaisen kirjaimen kohdalla ”en nää yhtään mitään”. 😁 Yritin lukea tekstisi oikein tarkkaan läpi. Minulle jäi sellainen mielikuva, että aika heppoisin perustein hyväksyitte silmälääkärin lausunnon ja hankitte lapselle lasit. Varsinkin jos siis itse et edes ymmärrä, miksi ne hankittiin. Hyvä, että menette vielä silmälääkärin uudestaan.

Väkisin tehty juttu. Tulee mieleen hysteerinen äiti, joka pyörii oman napansa ympärillä. Nykyisin pystyy jo aikaa varatessa tarkistamaan että löytyy lasten silmäjuttuihin perehtynyt. Toivottavasti tämä mamin vouhotus ei jättänyt traumaa lapsukaiselle.

Hei!
Itse yrittäisin löytää yksityisen silmälääkärin, joka on hoitaa lapsia ja saattaa olla töissä esim silmäpolilla. Vuosi on pitkä aika odotella ja jos näöntarkastus oli noin epämääräinen, niin voi olla, että lasit ovat huonot ja niitä ei ole hyvä käyttää. Tsemppiä teille❣️
Kiitos kivasta blogista!

Hej! Meillä on täysin samanlainen kokemys, saimme neuvolasta suoraan maksusitomuksen synsam:ille (silmälaseja myyvä liike) jossa oli todella epämiellyttävä silmälääkäri vastassa joka juurikin samalla tavalla blokkasi minut. Saimme häneltä reseptin laseihin ja ostimme lasit myymälästä. Lapsi käytti laseja (me vanhemmat emme saaneet vastausta missä tilanteissa tulisi käyttää tms) useamman kuukauden. Tämän jälkeen mua kuitenkin epäilytti silmälääkärin ammattitaito niin paljon että varasin yksityiseltä lääkäriasemalta lasten silmälääkärille ajan. Paljastu että kyseiset silmälasit olivat hoitovirhe! Hän selitti jotenkin näin että syntyessään lapsella on plus näköä joka kouluikään mennessä vähitellen korjaantuu itsekseen eikä sitä saa missään vaiheessa lähteä laseilla korjaamaan. Siinäkohtaa meidän 5v llä oli ihan vähän ikiäänkuuluvaa plus näköä jäljellä, lisäksi hänellä on ulkonevaa karsastusta joka pahenee plus laseilla. Hän kielisi meitä käyttämästä määrättyjä laseja enään koskaan.

Oli muuten uskomattoman ystävällinen, kuumteleva ja lapsentahtinen lääkäri Aavassa!

Lapsen on usein vaikeaa tai mahdotonta kertoa näkevänsä huonosti. Eihän hänellä todennäköisesti ole kokemusta muusta!
Musta silmäpolin hoitaja kuvasi hyvin näitä poikkeavasti näkeviä lapsia mm. kertomalla kiltistä ja mielellään paikalla pysyvästä vauvasta tai taaperosta. Kun ei näe, mitä huoneen toisella reunalla on, ei maailma huuda tutkimaan jokaista pistorasiaa ja huonekasvia.
Toisaalta taas saman hoitajan mielestä kaikki ylivilkkaat lapset tulisi tutkia myös näkökyvyn, ei pelkän adhd:n, kantilta. Liian moni huonosti näkevä lapsi vain pitkästyy ja turhautuu, kun ei näe sitä, mistä päiväkodissa tai koulussa puhutaan. On kuin muut katsoisivat televisiota ja itse kuuntelisi radiokuunnelmaa: ei paljon kiinnosta istua paikoillaan samassa asennossa.

Kiitos tästä tosi hyviä pointteja sisältävästä kommentista. Mulle oli ihan uusi asia tuo, että adhd:n lisäksi olisi hyvä tutkia näkö. Nyt kun sanoit, niin kuulostaa tosi järkevältä.

Meette kaupunginsairaalan silmäpolille, siellä saatte asiantuntevaa palvelua. Pääsette sinne parissa viikossa. Täällä toinen Turkulainen, jonka lapsi (adhd, asperger ja kielellinen erityisvaikeus) on käynyt ja kaupunginsairaalan silmälääkärit huippu tyyppejä.

Kiitos vinkistä! Selvitän asiaa.

Hei, kiitos kommentistasi! Näin tehdäänkin, eli jatketaan vielä lapsen näön tutkimista, eikä luoteta näihin laseihin.

Vastaa käyttäjälle Eveliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X