eveliina matilda - Banneri

Lapsuus on muistelemisen arvoista aikaa. Se kuitenkin vilahtaa ohi nopeasti, samalla kun vanhemmat kärsivät univajeesta, joten pikkulapsiajan yksityiskohtia voi olla vaikea muistaa jälkeenpäin. Minusta on tärkeää, että lapset voivat myöhemmin palata kuvien ja muistojen kautta takaisin lapsuuteensa. Oman minäkuvan kannalta voi olla tärkeää tietää mistä kaikki on alkanut ja millaisia vaiheita perheemme on vuosien saatossa kokenut.

Meillä on muutama erilainen tapa taltioida lasten muistoja. Suurin osa materiaalista löytyy tietokoneelta, pilvipalvelusta sekä ulkoiselta kovalevyltä. Minulle on kuitenkin ollut tärkeää, että näiden materiaalien rinnalta löytyy jotain käsin kosketeltavaa. Seuraavaksi esittelen kolme tapaani taltioida lasten muistoja fyysisessä muodossa.

1. Kasvukansio

Molemmilla lapsillamme on oma iso kansio, johon olen vuosien saatossa kerännyt erilaisia heihin liittyviä dokumentteja.

Muovitaskuun on näppärä sujauttaa asioita, joita ei ehkä ole lainkaan digitaalisessa muodossa. Olen esimerkiksi säästänyt molemmille lapsille heidän raskausaikaiset äitiyskorttini sekä ultraäänikuvat.

Kansioista löytyy erilaisia diplomeja ja todistuksia sekä harrastustoimintojen passeja.

Olen säästänyt myös molempien lasten joulupukille lähettämät kirjeet. Meidän kodissa tontulla on ollut tapana palauttaa kirjeet joulun jälkeen. Sain hiljattain äidiltäni itse laatimani kirjeen joulupukille vuodelta -96.

Adeliinan kansiosta löytyy myös esitteet hänen syntymäpäivän kunniaksi pidetystä taidenäyttelystä. Voit kurkata taidenäyttelyyn kirjoittamani blogin kautta. 

Alexin kansiosta löytyy hyvin saman suuntaista sisältöä. Tosin piirustuksia Alexilta löytyy ehkä yksi kappale, kun taas Adeliinan kansion sisällöstä suurin osa on tytön itsensä piirtämää tai maalaamaa.

Kansioissa on myös askarteluja ja lasten tekemiä äitienpäivälahjoja.

Kansioissa on koottu lapsille annettuja onnittelukortteja sekä heille lähetettyjä kirjeitä. Luulen, että nämä kansiot tulevat olemaan lapsillemme joskus hyvin arvokkaita. Toivon, että Adeliina ja Alex saavat näiden kansioiden avulla ymmärrystä siitä, kuinka rakastettuja ja tärkeitä he ovat aina olleet läheisilleen.

2. Vauvakirja

Vauvakirja on paras väline taltioida lapsen ensimmäisen vuoden tapahtumat. Itse olen täytellyt lasten vauvakirjoja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Lasten ensimmäisistä kuukausista löytyy laadukastakin asiaa, mutta olen hyppinyt huoletta sellaisten osioiden yli, joissa pitäisi merkitä kirjaan piirrettyyn hammaskarttaan jokaisen hampaan puhkeamispäivä! Sen lisäksi, että kukaan tuskin kaipaa tätä tietoa itsestään, en ymmärrä miten tällaista asiaa pystyy edes tarkastelemaan päivätasolla.

Vauvakirjoista löytyy ristiäiskutsujen ja sairaalarannekkeiden lisäksi myös omia ajatuksia. Pohdintaa ja omia tuntemuksiaan ei välttämättä tule kirjoitettu ylös kovin herkästi ja tähän hyvä vauvakirja on kysymyksineen erinomainen kannustin.

3. Kuvakirja

Kolmas ja ehkä itselleni se kaikkein mieluisin tapa muistella menneitä on kuvakirja!

Olen aloittanut kuvakirjojen tekemisen oikeastaan jo lapsia edeltävältä ajalta. Minulta löytyy omista muistoistani minun ja lasteni isän yhteinen kuvakirja, joka sisältää kuvia seurustelumme alkuajoista aina Adeliinan odotukseen asti. Olen säilyttänyt kirjan itselleni muistona, mutta myös muistona lapsille. Heille voi joskus olla tärkeää nähdä mistä he ovat saaneet alkunsa.

Ensimmäisen kuvakirjan jälkeen tein Adeliinan ensimmäisestä vuodesta kaksi kuvakirjaa. Aden ensimmäisestä puolesta vuodesta kertovaan kirjaan jäi vahingossa nimi Ellie, sillä kirjan teon aloittaessani tytön nimeksi piti tulla Ellie. Hauskaa, että tämä muisto taltioitui ihan vahingossa.

Kun Alexander syntyi 2015 aloitin tekemään jokaisesta vuodesta aina yhden koko perheen yhteisen kirjan. Koska moni Alexin vauvakuva liittyi vahvasti myös siskoon, päätin tehdä vain yhden yhteisen kirjan. Perinne jatkuu edelleen ja olen jälleen tammikuussa tilaamassa Ifolorilta kirjan vuodestamme 2020.

Lasten omien kuvien lisäksi kirjoista löytyy paljon kuvia meidän kodeista. On mukavaa seurata kuinka muoti muuttuu ja millaisissa paikoissa olemme eläneet.

Ifolorkirja

Lapset voivat kirjojen kautta seurata kuinka elämä on heitä alusta asti kuljettanut. Kuvista voi nähdä kuinka omakotitalo riisuttiin ja rakennettiin,  miten juhlittiin, erottiin, muutettiin ja saatiin Pepe meidän elämään.

Kahdeksasta kirjasta löytyy uskomaton määrä ihania kuvia, mutta maltan olla jakamatta teille tämän enempää!

Lasten ollessa pieniä tein päätöksen, että en kerää heille mitään muistolaatikkoa. Olen laittanut kaiken tavaran hyvin ahkerasti eteenpäin, sillä en ole halunnut säilyttää mitään ylimääräistä. Molempien lasten ensimmäiset pikku-bodyt ja sairaalasta kotoutuessa yllä olleet vaatteet ovat säilyneet nuken vaatteina aina tähän päivään asti. On oikeastaan aika mukavaa, että ne ovat käytössä eivätkä sullottuina jonnekin kaapin perälle.

Minua kiinnostaa kuulla miten te olette keränneet omien lapsienne muistoja tai onko teille kerätty muistoja omasta lapsuudestanne ja mitkä ovat olleet kaikkein merkityksellisimpiä juttuja?

Kommentit (2)

Kiitos tuosta kasvunkansio ideasta otettiin heti käyttöön , ja lapsikin innostui kovasti kun saatiin tärkeät askartelut ja muut muistot talteen 🙂

Mukava kuulla, että inspiroiduitte! Tämä on kyllä näppärä tapa erityisesti askartelujen taltioimiseen. Meillä piirustuksia löytyisi muuten vinot pinot kaapeista ja laatikoista.

Vastaa käyttäjälle Miltsu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X