eveliina matilda - Banneri

Äidilläni on ollut perinteenä antaa meille lapsille joululahjaksi yöpuvut ja hiljattain perinne on siirtynyt koskemaan meidän lapsiamme. Olemme siskoni ja äitini kanssa etsineet tämän alkutalven aikana hyvälaatuisia, kivan näköisiä ja sopivan hintaisia yöpukuja lapsenlapsikatraalle.

Eilisillä iltakahveillamme siskoni kertoi, että suositun lastenvaatemerkin Gugguun nettikauppaan on tullut myyntiin lasten yöpukuja. Ihan kivoilta näyttivät, mutta pyjamahousujen hinta oli 46,50e ja pyjamapaidan hinta oli 42,50e. Siis kahden tuiki tavallisen vaatekappaleen ja niiden toimituskulujen (3,50e) yhteishinnaksi tulisi 92,50 euroa. Se on lähes 100 euroa trikoosta, josta lapsi kasvaa kuukausien kuluessa pois.

Asia ei tietenkään ole ihan näin mustavalkoinen, enkä siksi väitä, etteikö kalliin vaatteen hinta voisi olla perusteltu. Vastuullinen tuottaminen ja hyvä laatu nostaa hintaa, mutta kallis hinta ei välttämättä ole tae vastuullisuudesta ja laadusta. Minulla ei ole tietoa Gugguun vaatteiden vastuullisuudesta, mutta oman kokemukseni mukaan merkin vaatteet ovat olleet hyvälaatuisia.

Minä en ikinä ostaisi lapselle kaupasta 50 euron hintaista trikoota, mutta olen ostanut jokusen muutaman euron hintaisen Gugguun paidan kirpputorilta. En missään nimessä yritä sanoa, etteikö laadusta kannattaisi maksaa. On mukava tietää, ettei lapsen yllä olevia vaatteita ole tehnyt toinen lapsi. Ymmärrän myös, että minunlaiseni kirpputorishoppailijat saattavat kohtuullistaa uutena ostetun merkkivaatteen kuluja. Gugguulla kun näyttäisi olevan huomattavasti parempi jälleenmyyntiarvo kuin esimerkiksi H&M:n lastenvaatteilla.

Opin lastenvaatteista ja -merkeistä perhekerhoissa

Merkki- ja ei-merkkivaatteiden vastakkainasettelun sijasta olenkin kiinnittänyt huomiota pikkulasten äitien lastenvaatteiden kulutustottumuksiin. Yleisesti pyrin äidin sijasta käyttämään blogissani sanaa vanhempi, mutta koska en ole toistaiseksi havainnut ainuttakaan lastenvaatemerkin perässä juoksevaa isää, käytän nyt rehellisesti termiä äidit.

Sain ensikosketukseni lastenvaatemerkkeihin hurahtaneisiin äiteihin perhekerhossa, johon eksyin kyllästyttyäni loikoilemaan muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa kaksin kotona. Opin nopeasti, että joidenkin vauvojen asut oli mietitty tarkkaan, jopa äidin ja mahdollisten sisarusten vaatteiden mukaisiksi. Aloin itsekin suosia tiettyjä trendejä, joista en ollut tietoinen ennen muiden vauvaperheiden tapaamista. Piikkiön pienessä perhekahvilassa vauvanvaatteet näyttelivät tuolloin kuitenkin melko pientä roolia.

Uudessa asuinkaupungissamme Turussa viisastuin taas lisää. Tunnistin pinnalla olevat merkit sekä jopa kauden, jolta kyseinen merkkivaate oli. Itselläni ei minimiäitiyspäivärahalla ollessa ollut tapana ostaa merkkivaatteita, mutta pysyin trendeissä mukana, sillä perhekahviloiden ohjelmaan kuului monesti eri merkkien vaate-esittelyitä. Näissä esittelyissä sekä joidenkin tuttavieni vaatekutsuilla kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota muiden äitien rahankäyttöön. Joku saattoi ostaa lapsilleen kokonaiset vaatekerrat, kun itse yritin peitellä kauhistumistani, käännellessäni tangolla roikkuvien vaatteiden pahvisia hintalappuja.

Äitien kulutustottumukset huolestuttavat minua

Nuorena äitinä vaatekutsuilla ihmettelin, miten niillä kaikilla äitiyslomalaisilla oli ostoksiinsa varaa. Nykyään ymmärrän, että kaikilla ei välttämättä ollut, vaan joidenkin äitien ostopäätökseen saattoi vaikuttaa esimerkiksi ryhmäpaine tai esittelijän lupaama kahden viikon maksuaika.

Olen sittemmin törmännyt netissä sekä oikeassa elämässä lastenvaatemerkkien ympärillä tapahtuvaan hypetykseen, jossa äidit kehuvat tiettyjä merkkejä kilpaa. Jotkut valvovat öisin nettikaupassa odotellen droppeja, eli myyntiin saapuvia uusia eriä ja kilpailevat siitä, kuka saa napattua ostoskoriinsa myyntiin saapuneen limited edition -kuosisen vaatteen. Äidit vaihtavat kokemuksiaan vaatteista, mikä usein johtaa ostoslistojen ja lasten vaatekaappien sisältöjen vertailuun.

Yhtenä ikävänä ilmiönä olen törmännyt moneen merkkivaatteen ympärillä käytyyn Facebook-kirppiksen kaupantekotilanteeseen, jossa ostaja ehdottaa myyjälle kaupanteon eli maksun venyttämistä lapsilisien maksupäivään. Ymmärrän, jos ulkona sataa ensilumi ja kauppaa käydään talvihaalarista, mutta kun kyseessä on lähtökohtaisesti hyvin kallis vauvan yöpuku, en aivan ymmärrä.

On varmasti luonnollista ostaa omalle vauvalleen vain parasta. Pelkään kuitenkin, että ryhmäpaine ja tarve vahvistaa omaa, ehkä tuoreen äitiyden horjuttamaa identiteettiä vaatteiden avulla, ajaa äidit ylikuluttamaan juuri silloin, kun tulot ovat matalimmillaan. Uskon, että näemme yli varojensa elävistä äitiyslomalaisista vain jäävuorenhuipun. Instagramin suloisissa sisaruskuvissa, upouusissa vaatekerroissaan poseeraavien lasten äideistä yksi, jos toinenkin voi olla haluamattaan naimisissa Klarnan tai muiden osamaksuja tarjoavien yhtiöiden kanssa.

Jos eteisestäsi löytyy samasta koosta viisi erilaista lapsen tupsupipoa, kannattaa pysähtyä pohtimaan kenen tarpeisiin hankinnat on tehty? Tuskin eettisistä syistä tai ainakaan lapsen tarpeisiin. En tiedä onko siitä haittaa, että omaa identiteettiään vahvistaa vaatteiden kautta, mutta uskon, että aikuinen lapsesi arvostaa enemmän esimerkiksi hänelle säästettyä rahastoa, kuin sitä, että hänet puettiin lapsena kivoihin trikoovaatteisiin.

Kommentit (33)

Hyvä kirjoitus. Yritän itse suosia kirppisvaatteita. Ostan uutena myös. Uutena varsinkin housuja koska polvet kuluu ja käytettynä vaikeampi löytää. Uskon että ryhmäpaine lisää merkkivaatteiden ostamista. Joskus ostan itsekin merkkivaatteita niin olen joutunut pettymään. En tiedä onko minulla käynyt vain huono tuuri mutta merkkivaatteet ovat olleet aika huonolaatuisia. En oikein uskalla ostaa kallista koska se ei kestä tai menee ihan hirveän näköiseksi. Pesussa värit lähtee tai nyppyyntyy. Ostin itselleni kalliin takin Sokokselta, jossa ommelreiät rupesivat venymään rikki. En kerennyt käyttämään kuin 2kk. Onneksi sain palautettua. Nyt ostin 40 euron talvitakin New yorkerista (ei varmaankaan eettinen yhtään) mutta paljon kestävämpi. En oikein uskalla laittaa talvitakkiin 300-500 euroa jos se ei kuitenkaan kestä kuin pari talvea.

Äitiyspäiväraha ja vanhempainraha ovat ansiosidonnaisia, joten tulotaso ei välttämättä tipu juuri lainkaan. Monet tekevät vielä pyhinä töitä, jotta saavat pidettyä talouden kunnossa. Nämä ovat kaikki valintoja. Toiset haluavat ajaa Bemarilla tai Mersulla, sitten töitä tehdään sen verren, että niihin on varaa.

Täällä äiti joka suosii suomalaisia lastenvaatteita! Kun olin raskaana sanoin etten aijo pukea lastani merkkiin jos ei oteta mukaan muutamaa juttua mitä tiesin ja himoitsin. Lapseni on jo reilu 3-vuotias ja meiltä taitaa löytyä enemmän ”merkkiä” kun perus hm. Ja olen erittäin kiitollinen, että olen löytänyt nämä ihanat lastenvaatevalmistajat vauvan myötä😊
Syyt miksi ostan kyseisiä vaatteita on yksinkertaisesti se, että ne kestää ja niistä saa rahat aika hyvin takaisin ja ne ovat omaan silmään kauniimpia kun marketin vaatteet. Ostan vaatteet yleensä alesta, outletista tai fb kirpparilta! Muutamia todella must have juttuja ostanut ovh hinnalla.
Laitan alle muutaman esimerkin:
-Kaikon housut ale 30% hinta n. 25e
eteenpäin myin housut 25spk eli 21.50e housuille jäi hintaa siis 3.50e
-Gugguun puuvilla tupsupipo alesta 27€
Eteenpäin lähti 23spk, hintaa pipolle jäi 7.50€
– Kaikon huppari kirppis (uusi lapullinen) 40€
Hupparin myin 38spk hintaa jäi 5.50e
Listaa voisin jatkaa aika pitkään ja lukemat ovat samaa luokkaa, kaikista vaatteista yksikään ei ole mennyt rikki eikä varota vaatteita käytössä. Muutamat tarhat ovat olleet sitkeitä ja eivät ole lähteneet tässä esimerkki:
Metsolan legginsit kirppikseltä 20spk (16.5€)
Myin ne tahraisena 10spk ja hintaa jäi 13€!
Muutaman talvihaalarin olen myös myynyt samalla hinnalla millä itse ostanut eli käytännössä olen saanut lapselleni ilmaiset talvihaalarit.
Uskallanpa myös sanoa, että moni muukin äiti on tämän hoksannut ja siksi myös mielummin panostaa vaatteisiin, eettisyyden, ulkonäön jne.. Takia 😊
Raha-asioistani mainitsen sen verran, että olen kotona ollut lapsen kanssa melleen 3-vuotiaaksi asti ja rahaa ei todellakaan ole. Olen alunperin ostanut vaatteita palkkarahoillani ja säästöillä ja aina kun myyn laitan jemmaan ja ostan uusia! En tässä 3-vuoden aikana ole menettänyt muutamia satoja enempää rahaa..
Jos vähääkään seurataan kirppiksiä, niin todella huonosti saa liikkumaan perus hm vaatteita, niistä valehtelematta maksetaan max 2€ jos sitäkään ja siihen vielä postit päälle.. Veikkaanpa jos lähdetään tarkastelemaan kumpaan menee enemmän rahaa niin jokainen voi päätellä 🤷‍♀️
Kiva kirjoitus, halusin tulla kertomaan oman kokemukseni.
Terveisin: Köyhä ja lapseni kulkee silti laadukkaissa vaatteissa😊

Hei, hyvä aihe. Näin vähän vanhempana (40+) perheenäitinä olen ollut huomaavinani, että merkkitrikoihin haksahdus saattaa koskea enemmän nuoria äitejä. Omassa korkeasti koulutetussa, keski-ikäisessä helsinkiläiskuplassani en tiedä ystäväpiiristämme yhtään perhettä, joka ostaisi esim. Gugguun vaatteita. Tosin en välttämättä niitä tunnistaisi vaikka näkisinkin. Sen sijaan lähes kaikki säästävät esim. lapsilisät lasten omiin rahastoihin tai omistavat esim. sijoitusasunnon, jonka lapsi saa aikanaan käyttöönsä. Rahat voi käyttää niin monella eri tavalla

Itse oon huomannut, että yhdelle lapselle riittää vaatteet seuraavasti:
7-8 pitkähihaista trikoopaitaa
7-8 lyhythihaista
10 housut (sis. päiväkotiverkkarit ja parit siistimmät housut /farkut)
3-4 shortsit
1 huppari
1 siistimpi neule
1 juhlavaatteet
2-3 yöpukua
Alusvaatteita ja sukkia reilun viikon tarpeiksi
Ulkovaatteet, meillä yleensä 2 settiä per kausi

Lisäksi harrastustarvikkeita on, kuten luistimia, suksia, kypäröitä jne.

Kannatan ehdottomasti eettistä tuotantoa mutta kyllä käytännössä hinta menee edelle (vrt. esim. yöpaita 90 € tai 20 €) ja koen, että kalliit, muutaman kuukauden mahtuvat trikoovaatteet ovat lähinnä äitien huijaamista.

Todella hyvä kirjoitus. Itse olen pyrkinyt ulkovaatteissa pitämään laatua yllä, lähinnä sen takia, että lapset pysyisi kuivina. Muuten saavat olla kuin ellu kanat ja yleensä ovatkin. Pukuun sointuva tupsupipo lojuu käyttämättömänä ja tyttö pukeutuu isän firman mainospipoon. Kutsuille sanon yleensä kiitos en pääse, koska haluan ostaa silloin, kun tarvitsen, en silloin kun muutkin. Mikä koskee niin vaatteita, kynttilöitä kulhoja ja meikkejä. Tarpeeseen ennen kaikkea. Joskus tulee olo että pitäisi pukea lapset kauniimmin ja eettisemmin, mutta toisaalta ajatus ostaa monen kympin vaatteita ja varjella niitä, että saa jälleenmyyntiarvon pysymään hyvänä ei tunnu omalta. Nyt ne mitkä selviää hyvänä voi mielihyvin lahjoittaa eteenpäin niitä tarvitseville, eikä tarvitse klarnan kanssa asioida.

Me saimme tällä viikolla päiväkodista viestin, jonka mukaan 3-4vuotiaiden ryhmässä arvostellaan jo kiivaasti toisten vaatteita ja kieltäydytään leikkimästä, jos jollakulla on ”vääränlaista” vaatetta päällä. Tämän seurauksena lapset kieltäytyvät pitämästä tiettyjä vaatteita. Onneksi päiväkoti oli ottanut tiukan linjan asian kanssa.

Jossain on menty metsään ja pahasti. Me asumme pienellä paikkakunnalla, jossa eivät trendit ole ihan yhtä pinnalla kuin suuremmilla paikkakunnilla. Silti, jos tilanne on jo tämä näin pienten ryhmässä, niin pelottaa ajatella mitä se on silloin, kun lapset oikeasti ymmärtävät vaatteista. Nythän he puhuvat lähinnä vanhempiensa ajatuksia.

Olen vähän samaa mieltä ja toisaalta eri mieltä.
On hyvä, että ne, joilla on varaa
Kuluttavat kestävään, ekologiseen merkkiin ja tukevat samalla kotimaisia yrittäjiä. Toisaalta On harmi, jos joku päätyy velkakierteeseen vaatteiden takia.
Itse olen jotain tuolta väliltä; olen pienituloinen, mutta ostan mm. gugguuta välillä lapsille uutena normihinnalla ja hyvistä aleista, jos sopivaa sattuu alessa olemaan, sillä housut kestävät ja myös istuvat lapsille paremmin kuin monien muiden merkkien ja merkittömien. On myös helppo ostaa tutun merkin tuttua mallia, kun tietää koon sopivan.

Mutta ostan myös halpista marketeista, sillon, kun tiedän sen halvan hyväksi. Esim. Yksi edullinen prismasta saatava merkki on oikein kestävä ja laadukas edullisuudestaan huolimatta.
En kuitenkaan kestä ajatusta h&m ym halpapikamuotiketjuelämästä. Olkoon kuinka köyhä ihminen tahansa, niin tietyt lafkat tulisi köyhänkin ymmärtää kiertää kaukaa niin toimintaperiaatteen, eettisyyden, ympäristön, työolojen, vaatejätteen jne takia. H&m ostoja teen vain, jos sopiva sattuu löytymään siitä rekistä, joka sattuu olemaan se rekki ennen jätekasaa -eli ne superalerekit, joista saa 1-3 eurolla tuotteen. Eli mieluummin käyttöön kuin roskiin.

Mut en usko että voin puhua ympäristön puolesta pikamuotiketjun takki päällä, vai voinko? Eli vaate voi olla myös osa identiteettiä ja arvomaailmaa. Toisaalta esim sää ei katso aikaa, ja kuravaatteiden pienuuden huomaa usein siinä vaiheessa kun sadekausi alkoi juuri ja edelliset ovat jääneet pieneksi, silloin ei välttämättä ole huono idea ottaa laskulla sadevaatekertaa, etenkään kun useissa tilanteissa laskun saa korottomana tietylle ajalle, ja osassa nettikaupoista esim klarnan kautta tehty maksu/lasku on turvallisempi maksutapa kuin kirjailla kortin tietoja tai maksaa etukäteen. Eri asia sitten, jos laskuja kertyy, eikä niistä suoriudu.

Eli puolensa ja puolensa.

Toi gugguun yöpukujuttu aiheutti kyllä täälläkin hämmennystä. En vaan näkisi ikinä tilannetta että maksaisin lapsen yöpuvusta lähes satasen..

Mun periaate on että ostan kaiken käytettynä.
Meidän lähellä on huippu lastenvaatekirppis josta löytyy aina ne mitä tarvitsen. Jos ei löydy niin torista sitten.
Mulla on haaveena olla pitkään lasten kanssa kotona ja haluan pistää rahat riittämään. Ajattelen aina että yksi merkkivaatepaita maksaa 30€ ja se on yks ruokakassi 😀
Lisäksi oon aika laiska myymään eteenpäin, tykkään antaa tutuille pieneksi jääneet. Joten uutena ostelu ei oo mulle kannattavaa.
Ja toki oon kiitollinen niille jotka uutena ostaa että mulla on mahdollisuus ostaa käytettynä 😅

Tosi hyvä kirjoitus.

Itse sain hiljattain esikoiseni ja huomasin, että SoMe luo painetta itselleni siltä miltä olisi ihana näyttää. Hormonihuuruissani Huomaan olevani hyvin helppo maali mainostajille. Pää kylmänä saa olla lastenvaatetaulukkonsa kanssa.

Välillä suon itselleni pientä ”lastenvaateherkuttelua” ja onneksi äitiyspakkauksesta ja serkun vanhoista saa myös suloisia asuja luotua pikkumiehelle.

Gugguu ei muuten ole pääosin tuotannoltaan suomalainen, toki suunnittelu on Suomessa mutta sellaisiakin firmoja löytyy jotka myös ompelevat Suomessa ja hinta on sama tai halvempi kuin ei ole ”gugguulisää”.
Omasta mielestä Molon vaatteet ovat aika rumia, samoin Gugguun printtimallisto, muuten heillä on kyllä söpöjäkin vaatteita.
Olen todennut, että ompelutaitoisena surautan helposti saumurilla muutamat pöksyt ja paidat ja niissä ei harmita vaikka tuleekin sotkua tms kun hyvälaatuisia – myös suomalaisia kankaita saa todella edullisesti (alle 10e/metri yksiväriset ja 20-25e/metri kuviolliset).

Meillä on reilu yksivuotias ja vauvavuoden aikana ns. merkkejä ei tullut hankittua. Nyt 80 koosta ylöspäin olen ostanut tarkoituksella merkkiä alesta lähinnä paremman laadun toivossa. Ostin juuri uutena mm. Molon uuden haalarin 40eurolla, uuden kuoritakin 24eurolla jne. Toki täytyy todeta, että itsellä äp raha oli yli parituhatta ja hoitovapaallekin useampi tonni säästöjä. Mutta siis vaikka on merkkiä niin ei se tarkoita, että niihin olisi upotettu tonneja. En silti ostaisi Gugguulta 50e paitaa uutena. Alesta kyllä ja sama pätee muihinkin merkkeihin.

Gugguu ei ole lopulta edes mikään ekologisin merkki vaikka on varmasti kalleimpia. Suunnittelu on suomalaista, mutta toteutus ei. Ja tämä ”harha” koskee montaa nk. Eettistä merkkiä, jotka oikeasti ovat status merkkejä vain. Eettistä saa pienemmälläkin rahalla. Suomalaisista kankaista (mainelakeus, versonpuoti jne.) pien yrittäjällä ompeletut vaatteet yhtenä esimerkkinä. Puolet gugguun hinnasta ja tuplat eettisyyttä. (Tai esim. Hilla clothing joka oikeasti tekee vaatteet täällä ja hinta on hiukan markettia kalliimpi, mutta ei juuri.)
Saahan jokainen ostaa omilla rahoillaan mitä lystää, mutta minusta se sirkus siitä kuinka tiettyjä merkkejä omistamalla olet eettisempi ja parempi ihminen saisi jo loppua. Nämä merkit ostavat sinulle tämän hetken vallitsevien ihanteiden mukaista statusta. Eettisyys on jälki ajatus, jolla oikeutetaan näillä tuotteilla rahastaminen.
Laadukkuus on myös vähän kiikun kaakun monen kohdalla. Meillä oli esim. Taival-clothingin body pojalla, joka meni heti ekassa pesussa aivan kamalan näköiseksi (kangas kulahti ja pesunyppyyntyi). Merkkiähän ostetaan/myydään mielikuvalla eettisestä ja kestävästä laatu vaatteesta. Olis nyppinyt jos olisin itse sen melkein neljäkymppiä siitä maksanut.
Pahinta minusta on äidit, jotka kritisoi lapsiaan kun lapsi ei istu näiden merkki vaatteiden mitoitukseen. Gugguu on esim. Aika kapeaa mitoitusta. Ei kai se sen vauvan vika ole jos se on palleroinen, oon tyhmänä luullu, että vauvojen kuuluukin olla. Merkki höperyys on joillain niin pitkällä, että lapsi on vääränlainen eikä vaate. Se on minusta tosi pelottavaa ja surullista.
Muutenkin miksi sen lapsen täytyy istua sohvan kanssa samaan sävyyn on outoa? Pikku aikuisten vaatteita, joissa ei saa/voi tehdä mitään ettei arvo romahda. Harva 3 vuotias itse päättäessään valitsis valkoisen paidan ja mustat legsut, mutta silti ennätys määrä heitä näkyy kulkevan näin. Ihan kuin tietty lapsuuden ilo ja riemu olis hävinny. Mutta mistäs minä mitään tiedän, tyhmä köyhä istuu hiljaa vasn eikä puutu parempien puuhiin.

Tämäkään asia ei toki ole mustavalkoinen, ja jokainen toimii oman perheensä resurssien ja tarpeiden mukaan. Ns. käyttövaatteissa (ulkokamppeet, kengät) suosin tiettyjä merkkejä (Reima, Lassie), ja ostan pääsääntöisesti hyvänkuntoisia käytettyjä, jotka monesti myyn myös lähes ostohintaan takaisin. Sisävaatteet ovat siistejä käytettyjä, ei huippumuotia mutta peruskuoseja. Kengät ja alusvaatteet aina uusina, ja vain paljasjalkakenkiä. Käytettyjen vaatteiden käyttö on minulle myös vahvasti ympäristö/ilmastoasia ja arvojeni mukaista toimintaa. Maailma hukkuu tavaraan, ja siksi otan/palautan kiertoon vaatteita, joiden käyttöaika on lyhyt. Lisäksi 3veellä on viisinumeroinen sijoitussalkku. Ja vain 2 talvipipoa 🙂

Kun esikoiseni syntyi, niin ostin hänelle uusia vaatteita. Haalarin ja joitain muutakin. Koko asia oli niin uutta ja ihmeellistä. Nyt tyttö on 6v ja pikkuveli 3v. En osta enää juurikaan uusia vaatteita. Tytöllä on 4e toppatakki, 5e kengät ja 3e toppahousut. Siistit ovat. Poika käyttää tytön vanhat (ne pinkit myös). Ehkä kun ovat isompia, niin hankin vaatteita, joita itse haluavat. Olen myös nyt ostanut osan joululahjoista käytettynä. Laitan molemmille 100e rahastoon joka kuukausi. Luulen myös, että arvostavat näitä myöhemmin enemmän.

Kiitos erittäin hyvästä, herättelevästä artikkelista! Sai itseni, ja uskoisin, että monen muunkin pohtimaan omia kulutustottumuksia ja syitä niihin.

Valitettavan totta. Ja se mitä itse olen huomioinut varsinkin näissä FB muoti ryhmissä niin eniten kuluttavat nuoret, matalasti koulutetut äidit. Tuntuu kyllä hurjalta!

Jos vaate valmistetaan Euroopassa se maksaa. Jos se valmistetaan Suomessa, se maksaa enemmän kuin jos se valmistetaan Portugalissa (palkkaero, myös sinä saat palkkaa enemmän kuin saisit Portugalissa) . Mielestäsi gugguun vaatteet ovat kalliita. Mihin verrattuna ne ovat kalliita? Kaikki valittavat, että eivät voi ostaa Suomessa valmistettuja vaatteita, koska ne ovat kalliita ja sinunkin mielestä ne ovat kalliita tai näin ainakin tekstissä kirjoitit. Oletko itse valmis tekemään töitä 3€ tuntipalkalla? Parempi olisi ostaa lapselle itse silloin tällöin uusia Suomessa valmistettuja ja suurin osa kirppikseltä kierrätettynä, kun kyseiset vaatteet menevät nopeasti kiertoon. Ja itselle ostaa vain ”kalliita” eettisiä vaatteita ja käyttää niitä 5-15 vuotta. Turha kauhistella Suomessa valmistettujen vaatteiden hintoja. Oletko itse koskaan esim neulonut villapaitaa? Langat maksaa 50€ ja siihen työmäärä. Hinta 200€ on perusteltu, mutta h&m:stä saa niin paljon halvemmalla, että valheellisesti tuo hinta tuntuu kalliilta. Todella raivostuttavaa että sanot gugguun tuotteita kalliiksi kun kyseessä on vain trikoo. Kertoo jotain tietämyksestäsi materiaalien ja työn oikeasta hinnasta.

Minulle on tosi tärkeää vaatteiden ekologisuus ja eettisyys. En halua ostaa hikipajoissa alupalkatuilla alaikäisillä teetettyjä vaatteita itselleni tai lapsilleni, en edes käytettynä. Siksi meillä löytyy alle kouluikäisellekin ”kallista trikoota”. Olin varmaan se kamala mamma perhekerhossa joka osti koko vaatekerran itselleen ja lapselleen vaatekutsuilta. Minulla on siihen varaa, en ollut minimiäitiyspöivärahalla vaan olin jo ehtinyt työskennellä pidempään nuoresta iästäni huolimatta. Samoin puolisollani oli jo silloin hyvä työpaikka. Minun arvoihini kuitenkin kuuluu myös turhan kuluttamisen välttämäminen. Ostin ehkä niiltä kutsuilta sinun nähdäksesi paljon, mutta et näe sitä että olin etukäteen pohtinut tarpeita ja odottanut näitä ekologisen ja eettisen merkin kutsuja. Minä muös kierrätän ahkerasti. En osta kaikkea uutena. Lasten vaatteet kiertää aina pienemmälle, niin perheen sisällä kuin myös lähisukulaisilla. Myöskään meiltä ei löydy viittä pipoa samassa koossa. Ymmärrän pointtisi oikein hyvin ja monin kohdin olen samaa mieltä. Mutta en pidä siitä että ketään katsotaan nenävartta pitkin tai arvostellaan ulkonäön perusteella, mihinkään suuntaan.

Hei, ihana kuulla näitä positiivisia tarinoita! Sinähän olet toiminut juuri niin miten myös itse pyrin toimimaan: mahdollisimman eettistä, vain tarpeeseen. 🙂

Tarkoitukseni ei ole arvostella tai katsoa ketään nenänvartta pitkin, vaan nimenomaan pohtia aihetta mahdollisimman monesta näkökulmasta. Pohdin sitä omasta näkökulmastani kuusi vuotta sitten ja pohdin sitä omasta näkökulmastani tänä päivänä.

Meitä on niin monta erilaista kuluttajaa ja haluan postauksellani herätellä äitejä pohtimaan syitä kulutustottumuksien taustalla, en syyllistää ketään. Ihanaa, että kirjoitukseni on herättänyt näin monia ajatuksia!

Onko sillä loppujen lopuksi väliä? Jokainen tekee yksilötasolla omat valintansa mihin haluaa käyttää omia rahojaan. Asutko keskustassa jossa neliöt ovat kalliimmat vai lähiössä? Kulutatko rahasi antiikkihuonekaluihin, matkustamiseen, lasten vaatteisiin vai vähän kaikkeen tai kaikki suoraan säästötilille jemmaan jos sitä ylimääräistä rahaa jää. Kyseessä on loppujen lopuksi suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Tämä lastenvaatteiden ympärillä esille tuleva diskurssi on kovin vanhaa. Samalla tavalla sotien välisenä aikana sitä naista yritettiin valistaa naistenlehtien sivuilla olemaan, ahkera, säästäväinen ja hyvä kodinhoitaja. Ja erityisesti alemmissa sosiaaliluokissa olevia naisia pysymään lestissä. Vaikka loppujen lopuksi kyse on vapaudesta kuluttaa omaa rahaa itsenäisesti. Sinä tai muutama muu kommentoija ei välttämättä ymmärrä miksi käyttää rahansa tietyllä tavalla ja se olkoot teidän oikeutenne. Itse olen nyt keski-ikäisenä äitinä ostanut todella kalliita haalareita jotka ovat sitten kiertäneet hyväkuntoisena 4 lasta läpi. Olen ostanut niistä parjatuista dropeista pipoja jotka tuottivat silloin ja tuottavat edelleenkin minulle mielihyvää. Esikoisen kohdalla yleisin merkki oli tutta ja istuvuus leveä ja lyhyt. Silloin minulle hoettiin, että älä osta kalliilla kun lapsi kasvaa kohisten. No eipä kasvanut ja se huonosti istuva tutta oli riesana liian kauan. Löysin sittemmin jokaiselle lapselleni heille hyvin istuvia vaatteita jotka ovat olleet nättejä ja kaikin puolin miellyttäviä ja välillä parjatun kalliita. Se voivottelu olkoot jonkun muun ongelma.
Eikä se rahastoon sijoittaminen ole oikotie onneen. Yksi seuraamani rahasto on menettänyt viiden vuoden aikana puolet arvostaan ja omissa osakkeissani on tapahtunut laskua ja muutama konkurssikin ja kyllä myös arvonnousua. Samoin omistan erään silloin pienen (nykyisin erittäin arvostetun) merkin vaatteita jotka ovat jo keräilyharvinaisuuksia ja niistä saadulla myyntituotolla saisi ostettua niitä hypetettyjä osakkeita jos haluaisin, mutta pidän niitä mielummin muistolaatikossa.

Kiitos tästä kommentista!
Meidän perhe elää tiukalla talouskurilla, joten kuluttamista on todella mietittävä päivittäin. Minulla ei ole mahdollisuutta tehdä hätiköityjä ratkaisuja tai heräteostoksia, mutta saatan silti ostaa jotain mieleistä, kalliimpaakin, joka itselleni tai lapsilleni.
Ostamalla vähemmän minulla on mahdollisuus toisinaan ostaa myös kalliimpaa. Sillä kyllä vain, merkkipaita teinille maksaa helposti monen päivän ruokalaskun verran. Kukaan ei kiinnittäisi asiaan niin huomiota, jos laittaisin saman rahan kiinni ostamalla neljä-viisi halpaketjun vastaavaa. Meillä siis ostetaan vähemmän, mutta mieleistä, ja suunnitellaan tarkasti se, mihin panostetaan ja mistä pihistellään.
Nämä ratkaisut teemme niin, että ne henkilökohtaisesti meitä miellyttävät ja tuottavat meille mielihyvää. Joku toinen varmasti valitsisi monesti toisin.

Jokainen saa käyttää rahansa niin kuin haluaa ❤️ ja se ehkä onkin juuri yksi tämän postauksen pointeista. Ettei rahankäyttöä ohjaile esimerkiksi se mainitsemani ryhmäpaine, mikä äitien keskuudessa näyttäisi olevan kova.

En missään nimessä tarkoittanut kirjoituksellani, että säästäminen ja lastenvaatteisiin kuluttaminen sulkisivat toisiaan pois. Ihanaa, että olet sellaisessa ideaalitilanteessa, että voit ostaa laadukasta ja samalla säästää. Sinulle lastenvaatteet eivät tunnu olevan ongelma, mutta joillekin ne ovat ja haluan juuri siksi ottaa aiheen puheeksi. 🙂

Elämäni pahimpia alennustiloja on ehkä ollut esikoisen aikaan lastenvaatekutsuilla istuessani ja siinä muiden mammojen kilpaa valitessa itselleenkin samanlaisia leggari-tunikayhdeistelmiä kuin puolivuotiaille tyttärilleen… mietin mikä ihme minua vaivaa kun en näe yhtään syytä pukea vauvaa/taaperoa 40€ legginseihin, kun samaan hintaan saan lähikaupasta neljät pöksyt, jotka jäävät pieneksi parissa kuukaudessa. Tai kun en nähnyt yhtään relevanttina vastata kauppareissuilla tuntemattomien mammojen kyselyihin ”ompa ihana pipo, minkä merkkinen”.

Ei ole koskaan kiinnostanut mikä merkki lapsen päällä on, kunhan on perussiistiä ja ajaa asiansa. Ja mielestäni kolmevuotias ei tarvitse 200€ haalaria, se 80€ merkitön on toiminut eikä ole harmittanut kura ja lapsen leikit ne päällä. Kaikki vaatteetkin olen saanut jälkeenpäin kiertoon toiselle lapselle. Joitain merkkikamoja on saatu lahjoiksi ja samalla tavalla niistä on polvet kuluneet käytössä. Hieman huvittaa nämä kirppispalstat joissa merkkivaatetta myydään järkyttävään hintaan ja ”pari reikää ommeltu, muuten kuin uusi”. Ja mammat ostaa kalliimmalla kuin uutta kaupasta. Näen tuon merkkitietoisuuden täysin pätemisen tarpeena ja aivan kuin olisi parempi äiti kun on gugguut ja molot niskassa.

Tähän pakko kertoo, että oon kova lastenvaateharrastaja, mut nimenomaa en halua et menee yli ja pidän tarkkaa taulukkoa menoista ja tuloista. Nytkin tytöllä on Molon 200e toppahaalari ja Gugguun 60e kypärämyssy, ja itse olen niistä pulittanut 70e. Loistavaa laatua ja menee myös seuraavalle lapselle, eli todella eettinen valinta. Ihan vaan että huomhuom jos näet Molon haalarin lapsen päällä, ni hän saattaa olla jo kolmas kuka sitä käyttää

Toiselle lapselle kestäminen ei muuten ole mikään ekologisuuden ilmentymä. Kolmen lapsen kokemuksella ihan tavalliset markettivaatteet ovat kestäneet perheen kierrossa yhtä hyvin. Huonoja yksilöitä tulee vastaan merkillisissä ja merkittömissä, onneksi ylipäätään aika harvoin.

Kiitos kommentistasi! Todella hyvä pointti, sillä on tärkeää muistaa, että päälle päin näemme toisistamme vain hyvin pienen osan. Aina kannattaa pitää mieli avoinna ja olla tekemättä johtopäätöksiä ulkonäön perusteella.

Meilläkin monet lastenvaatteet ovat kierrätettyjä, lahjaksi saatuja tai jopa lainassa!

Ihan _loistava_ kirjoitus.
Esikoisen aikaan ei ollut vielä gugguuta, papua ja muita trendejä. Mutta aina olin tarkka siitä, että lapseni oli puettu mätsääviin asuihin, merkistä huolimatta.
Kuopuksen kohdalla nämä kaikki merkkivaatteet olikin aivan in. Itse lähdin jo kuopuksen odotusaikana sille linjalle, etten osta mitään ylimääräistä. Enkä ala lajittelemaan eteenpäin ilmaiseksi saatuja säkkejä 90 luvun vaatteita.
Aloin ostamaan käytettyjä merkkivaatteita. Koskaan en ole maksanut ylihintaa käytetystä, vaan aina halvimmasta päästä, jopa pikkuvikaisia.
Näinollen kuopuksen vaatekaappi on koko ajan pyörinyt ns. Omillaan. Sitä mukaan kun myyn pienet pois, ostan samalla rahalla tilalle. Vaatteita on juuri sen verran, että jos pesukone hajoaa, niin viikon hän noilla pärjää. Ostan siis vaatteet käyttöä varten arkeen, en kauppavaatteiksi,kyläilyvaatteiksi tms.
Esikoisen kohdalla myös nykyään sama juttu. Merkillä ei niinkään väliä, ostan käytettynä hyvälaatuisia vaatteita, josta pääsen helposti myös eroon.
Äitini aina ihmettelee, kun lapset on niin siististi puettu ulkovaatteita myöden, ja sitten Kerron hänelle, että tuo 280euron setti on maksanut minulle 50euroa.
Mitään paineita lasten vaatteista en ota, enkä uutena ikinä merkkivaatteita edes pystyisi ostamaan, mutta olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tykkään ajattelutavastasi erittäin paljon, ja hienoa että toit tämän julki.

Yöpuvuissa kannattaa suosia 100 prosenttista puuvillaa olevia tuotteita! Kestävät pidempään ja ovat ympäristöystävällisempiä kuinnelastaanisekoitteet!

Itse käyn paljon kirppareilla ja isovanhemmat ostavat tosi paljon vaatteita kahdelle pojallemme. Olen itse kuluttamista vastaan ja välillä ahdistaa kun joka kerran kun nähdään niin aina on uusi sukkapaketti tai milloin mitäkin vaatetta tuliaisina..en halua vaikuttaa kiittämättömältä mutta vähemmälläkin vaatemäärällä pärjäisimme. Toki myyn ehjät ja siistit eteenpäin kirpulla ja kierrätän huonommat. Myös yleisesti vaatteiden hinta hirvittää, varsinkin kun 4v pojalla housujen polvet aina rikki ja kesäkengät kesti kuukauden. Siinä rikkinäisiä vaatteita harmitellessa harmittaisi kyllä enemmän jos olisi kalliita merkkivaatteita. Meillä kyllä tuntuu että pojat on puettu mummun maun mukaan koska en näe tarvetta ostaa yhtään lisää vaatetta nykyisen vuoren lisäksi..

Hei, hitsi kun hyvä postaus, mielettömän tärkeä asia!! Olen joskus miettinyt kuinka huippua olisi jos esim. perhekahviloissa tms oli joskus jotain talousneuvonanta tms ohjelmaa.. ylipäätään toivoisin sitä paljon lisää kaikenlaisille kohde- ja ikäryhmille, näihin pitäisi kaupunkien ja kuntien kiinnittää huomiota. Monissa tilanteissa kuitenkin kaupunki/kunta joutuu astumaan esiin ja auttamaan rahallisesti asiansa ”sössineitä”, niin olisiko tähänKIN hyvä koittaa puuttua ennaltaehkäisevästi..

Työni kautta olin kerran sellaisessa tilanteessa, että eräs perhe tuli käymään asiakkaanani ja näin heidän tiedoistaan, että heille on tulossa häätö, minun tehtäväni ei kuitenkaan ollut ottaa kantaa tähän ja hoidin asian mikä oli siinä tilanteessa kyseessä. Samalla en kuitenkaan voinut olla huomaamatta perheen kahden pienen lapsen uutuuttaan kiiltelevä vaatteita ja vaunuja, Kaikki niin viimeisen päälle merkkituotteita, juuri näitä mitä hypetetään joka paikassa. Tietokoneeni näytöllä perheen tilanne ei näytti taas ihan toiselta.
Jos nää lasten merkkituotteet olivat lahjoja, uskon että niin kalliiden tuotteiden antaja olisi joku tosi läheinen, niin siinä tilanteessa olisi voitu keskustella että mitäpä jos lahjan antaja olisi ostanut edullisemmat ja vaikka käytetyt rattaat ja vaatteet ja lopulla rahoilla olisi maksettu perheen vuokravelkoja.

Hybää pohdintaa ja tärkeä asia. Itse haluan suosia suomalaisia ja eettisiä vaatteita ja maksan niistä enemmän, koska on siihen mahdollisuus. En tietenkään näitä vaatteita ostaisi, jos pitäisi näiden ostosten takia elää kädestä suuhun. Vaatteiden merkillä sinänsä ei ole merkitystä, en osta vaatteita merkin perusteella. Yli tarpeen en halua tietenkään ostaa.

Kiitos kommentistasi! Juuri tähän pyrin itsekin: eettistä, oikeaan tarpeeseen.

Vastaa käyttäjälle Ella Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X