PERHEEMME LAPSETTOMAAN KOTIIN SAAPUI JOULU

Meidän perheen joulu on tänä vuonna hieman erilainen. Lapset lähtivät viime perjantaina isänsä kanssa reissuun pohjoiseen, josta he saapuvat meille takaisin vasta tapaninpäivän tietämillä. Oli haikeaa hyvästellä lapset näin juhlapyhien alla, mutta kun toisaalta tiesin mikä ihana seikkailu heillä on edessään, pystyin vilkuttamaan melko kevein sydämin.

Ehdimme ennen lasten lähtöä koristelemaan valtavan joulukuusemme. Sovimme Pepen kanssa marraskuussa, että tänä vuonna emme laita ollenkaan joulukuusta. Nyt kun kerran lapsetkaan eivät olisi jouluna kotona, voisimme jättää kuusen aiheuttaman vaivan näkemättä.

Pari viikkoa sitten Pepe muutti mielensä ja sai minut ylipuhuttua, että toisimme kotiin joulutunnelmaa edes pienen joulukuusen avulla. Halusin nauttia avarasta olohuoneesta, sillä olimme juuri päässeet olkkarissa olleesta sängystä eroon. Suostuin kuitenkin pieneen kuuseen, josta päästäisi pian aaton jälkeen eroon.

Yllätys oli valtava, kun tulin töistä kotiin ja löysin olohuoneesta Pepen ihan pienen kuusen, eli kolme metriä pitkän ja pari metriä leveän puun. Ainakin on sitten joulun jälkeen taas ihanaa päästä koristeista eroon ja voimmehan me nauttia kuusen vapauttamasta tilasta taas loppuvuoden.

Täytyy kuitenkin myöntää, että kuusi on tuonut kotiimme sellaista joulutunnelmaa, mitä täällä ei ehkä olisi nyt kun emme voi tehdä lasten kanssa tunnelmaan virittäviä, perinteisiä joulupuuhia.

Minä fiilistelen joulujuttuja aika pitkälti yksinäni täällä kotona, sillä Pepe on pitkiä päiviä töissä. Olen tehnyt kaikki koulujutut jo muutama viikko sitten valmiiksi ja jäin viime perjantaina työharjoittelupaikastani joululomalle. Ehdin perehtyä uuteen harjoittelupaikkaani intensiivisesti yhden viikon ja nyt minulla on muutama viikko aikaa ihmetellä kokemaani ja lepäillä, ennen kuin aloitan työt taas tammikuussa.

Luulen, että tämä perheelliselle hieman epätavallinen joulu tulee olemaan minulle oikein ihana. Sen sijaan, että miettisin mistä kaikesta jään paitsi, aion keskittyä kaikkeen siihen mikä minulle on mahdollista. Lienee melko harvinaista, että ruuhkavuosiaan elävä äiti voi joulun alla tehdä aivan mitä tahansa häntä huvittaa.

Aloitin joulunvieton tänään sillä, että torkuin sängyssä puoleen päivään asti. Kun peltikattoon ropisevat sadepisarat sitten vihdoin herättivät minut, siirryin alakerran sohvalle ihmettelemään maailmaa.

Nyt kellon ollessa iltapäivän puolella, olen saanut jo vaikka mitä aikaan. Olen tehnyt pitkän kaavan kasvohoidon naamioineen, lakannut kynnet, leikkinyt koiran kanssa, kuunnellut äänikirjaa, syönyt tortillan, impannut kolmen eri laadun tuoksukynttilöitä sekä haahuillut asunnossamme ihastellen siellä tänä vuonna aikaan saatuja asioita.

Ihanaa joulunaikaa kaikkien teidän koteihin, ovat ne sitten täynnä lasten tuomaa riemua ja rakkautta tai lapsettoman joulun rauhaa ja mahdollisuuksia. <3

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Aika satunnaisesti lueskelen perheblogeja ja sinunkin blogia silloin tällöin mutta nyt oli pakko ihan kommentoida (näinkin pitkään postauksen julkaisun jälkeen..) kuinka ihanan näköinen koti teillä on! Kodikas ja persoonallinen, mutta kuitenkin todella tyylikäs ja valoisa. Täytyykin perehtyä sisustusaiheisiin teksteihisi paremmin, kiva nähdä muutakin kuin sitä ainaista sairaanvalkoista ja pelkistettyä menoa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä