LAPSET PALASIVAT KOTIIN JA VIETIMME VIELÄ YHDEN JOULUAATON

Jos lasten hyvästely on joskus vaikeaa, niin jälleennäkemisen synnyttämä ilo on sen arvoista. Me kaikki viisi oltiin niin onnellisia, kun lapset saapuivat pitkältä reissultaan kotiin. Alkuaikoina lasten seurassa vetäytyvä rescuekoirammekin tuntuu nykyisin ikävöivän pikkuystäviään, niin iloinen se oli taas lapset nähdessään.

Minä ja Pepe olimme suunnitelleet lasten paluun jälkeiseksi ohjelmaksi vain ruokailun vanhempieni luona. Meillä olisi ollut vaikka mitä ideoita lasten kanssa toteutettavaksi, mutta päätimme  pitää kalenterin tyhjänä, jotta lapset voisivat kotiutua reissun jälkeen rauhassa.

Heti kotiin saavuttuaan lapset avasivat kuusen alla odottaneet joululahjansa ja loppu viikonloppu sitten kuluikin lähinnä leluilla leikkiessä, legoja rakentaessa ja lautapelejä pelatessa.

Sunnuntaina kävimme vanhemmillamme syömässä. Tarjolla ei ollut onneksi enää jouluruokaa, vaan ylämaankarjapihvejä sekä jälkkäriksi jäätelöä ja kinuskia. Joulutunnelmasta olikin oikeastaan jäljellä enää kuusi ja sen alla olevat Adeliinan ja Alexin loput paketit.

Lapset saivat taas tänä vuonna aivan ihania lahjoja, joiden antajat olivat selkeästi ajatelleet juuri Adeliinaa ja Alexia. Kiitos. <3

Meidän lapsille on aina kerrottu, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen. Lapsille ei ole valehdeltu, että lahjat olisivat peräisin joulupukilta, mutta aihe on oikeastaan tullut lasten toimesta puheeksi vain hyvin harvoin. Perheessämme on kuitenkin ollut tapana ylläpitää joulun taikaa kirjoittamalla joulupukille ja tapaamalla pukkia ostoskeskuksissa sekä aattona kotona.

Adeliina on kuitenkin jo muutama vuosi sitten järkeillyt, että joulupukkia ei voi olla olemassa. Alex taas taitaa uskoa joulupukkiin, vaikka hänelle on muutamasti kerrottu asian oikea laita.

Me lapset ja lapsenlapset annoimme mummille ja ukille lahjaksi taulun. Kävimme eräänä jäätävän kylmänä ja harmaana päivänä nappaamassa serkuksista kuvan Turun taidemuseonmäellä. Talvikuvalle kehnoista olosuhteista huolimatta siskoni sai mielestäni vangittua kuvaan jouluista tunnelmaa.

Lasten yhteiskuvissa on parasta se, että koskaan kaikki eivät katso hymyillen kameraan. Kuvat ovat persoonallisia, kun lapsilla on omia ihania ilmeitään. Ensi vuonna näitä kuvattavia onkin sitten ainakin yksi lisää.

Kokkeli on viettänyt joulua lähinnä syömällä entistä enemmän herkkuja ja nukkumalla lasten sängyissä peiton alle kaivautuneena.

Meillähän on valkoiset sohvat keittiössä ja olohuoneessa, joten koira ei ole tervetullut sohville. En voisi myöskään kuvitella nukkuvani sängyssä, jossa on ollut koira, joten sinnekään Kokella ei ole pääsyä.

Lasten viereen koira on kuitenkin ollut tervetullut. Tosin viime yönä Adeliina siirtyi nukkumaan meidän sänkyyn, kun Kokkeli oli kuulemma vallannut hänen sängyn. Siellä Koke aamulla nukkui lämpimästi peittoon kääriytyneenä ja pää Adeliinan tyynyllä.

Oli mukavaa kokoontua perheen kanssa yhteen vielä näin meidänkin lasten kanssa. Olen nyt oikein tyytyväinen, että lahjat ja kalenterit on avattu, joulu on juhlittu ja voimme alkaa pätkiä olohuoneessamme olevaa kuusta keittiön kakluuniin.

Lapset eivät millään malttaneet lopettaa leikkejään mukkilassa, joten Alex jäi serkkunsa kanssa mummin ja ukin luo yökylään. Adeliina ja hänen serkkunsa, eli minun kummityttöni taas tulivat meille yökylään. Lapset palautuivat omiin koteihinsa eilen illalla ja nyt otamme kaiken irti näistä kuudesta yhteisestä lomapäivästä mitä meillä on vielä jäljellä.