eveliina matilda - Banneri

Heräsin viime yönä sisälläni olevaan ahdistavan painavaan tunteeseen, minkä vuoksi kroppani alkoi liikkua levottomasti. Se ei tiennyt, että makoilin turvallisessa sängyssäni, rakkaani vieressä. Pienen hetken sängyssä pyörittyäni osasin nimetä tämän minulle melko vieraan olotilan stressiksi.

Tältäkö se tuntui, kun on siirtynyt oman elämänsä kuskista matkustajaksi? Kun asiat tapahtuvat lupaa kyselemättä ja tuleva pelottaa. Maadoitin itseni ajatuksistani takaisin sänkyyn. Takaisin tähän vasta remontoituun makuuhuoneeseen ja hyvinvointivaltioon, jonka jokaisen nurkan takaa löytyy loputtomasti mahdollisuuksia, joista suurin osa maailman asukkaista voi vain haaveilla. Olo helpotti heti hieman.

Aamulla pidin huolta, että nousin sängystä oikealla jalalla. Nyt elämäämme viime aikoina kohdanneet surkeat sattumukset saisivat riittää. Koska oman elämän hallinnan kaappaaminen vaatii hieman muutakin kuin taikauskoa, aloin heti sängystä noustuani kirjoittaa jälleen yhtä vastausta sähköpostissani kuumottelevaan, reklamaatiota koskevaan viestiketjuun.

Jouduimme hiljattain laatimaan reklamaation autoomme tehdystä (tai oikeastaan tekemättä jätetystä) korjauksesta. Autokorjaamon tekemän virheen vuoksi automme moottori meni joitain viikkoja sitten rikki. Pepen työautoistakaan kumpikaan ei ole ajokunnossa, joten Pepe on viime viikot lainannut isoäitini autoa työkeikoilleen ja minä olen kulkenut töihin kävellen.

Auton korjaus tulee viemään paljon aikaa ja rahaa. Toistaiseksi olemme korjauksen sijasta joutuneet käyttämään paljon aikaa ja rahaa siihen, että saamme autokorjaamon vastuuseen konerikosta. Pelkkä reklamaation laatiminen oli työn ja tuskan takana, kun pitkän aikavälin tapahtumat piti dokumentoida ja keräsimme asiantuntijoilta lausuntoja siitä, mitä autollemme oikein on tapahtunut.

Pahoin pelkään, että tämä on vasta alkua ja joudumme seuraavaksi kääntymään kuluttaja-asiamiehen ja lakimiehen puoleen.

Tiemme tosin kulkee lakiasiaintoimistoon joka tapauksessa, sillä joudumme todennäköisesti perimään yhdeltä Pepen yrityksen asiakkaalta maksua oikeusteitse. Olemme jo jonkin aikaa karhunneet saataviamme perintäyrityksen avulla, mutta nyt asiakkaan riitautettua laskun, meidän on käännyttävä asianajajan puoleen.

Tuntuu todella epäreilulta, että mieheni on käyttänyt materiaaleja ja raatanut tuhansien eurojen edestä, mutta sitten kun tulee maksun aika, toinen kiistää mitään työtä koskaan tehtäneen ja vain päättää jättää laskun maksamatta.

Tunnen itseni todella voimattomaksi tällaisten suuren elämän ongelmien alla. Meidän on kuitenkin löydettävä jostain voimavaroja taisteluun, sillä Pepe silppusi viime viikolla kätensä sirkkelissä ja taloutemme kulmakivi on nyt työkyvytön yrittäjä.

Rahaa tärkeämpää on toki terveys ja vaikka ongelmat ovatkin nyt kasaantuneet tällä tavalla, hoemme jatkuvasti sitä miten onnekkaasti onnettomuudessa lopulta kävi. Jauhelihan näköinen kämmen saatiin kursittua kasaan, kaikki sormet ovat vielä tallella ja ennuste näyttää hyvälle, vaikka Pepe kärsiikin nyt kovista kivuista.

Sosiaalista pääomaa yltäkylläisyyteen asti

Kun sitten tänään päätin katsella asioiden valoisampia puolia, niitä alkoi myös näkyä. Sain iltapäivällä työpaikalle viestin, että siskoni ovat hakeneet lapsemme koulusta ja päiväkodista ja ovat matkalla pulkkamäkeen sekä talviselle piknikille. Tämän jälkeen auton rattiin uskaltanut Pepe haki minut töistä isoäitini autolla ja heti kotiin päästyämme Pepen äiti ilmestyi eteiseemme höyryävän soppakattilan ja itse leipomiensa laskiaispullien kera.

Nautimme eteemme katetusta ateriasta ja olimme kiitollisia siitä, että joku leikitti ja piti huolta lapsistamme. Saimme välittömästi voimavaroja jatkaa raskaita prosesseja eteenpäin. Hämmästelimme, miten meille aina vain tulvii apua ja tukea, vaikka emme edes kertoisi vaikeuksistamme. Jälleen kaikki vain tapahtui pyytämättämme ja sitten tajusimme; lähipiirimme on meille kultaakin kalliimpaa. Se on pääomaa, mitä ei voi ostaa ja mitä vain harvoille jaetaan.

Kommentit (10)

Varhaiskasvatuksessa nimetään aina varahakija/varahakijat, jolle lapsen saa luovuttaa aina ja ilman mitään ilmoituksia.
Joten ei tässä ole mitään ihmeellistä.

No ompa paljon kaikkea.

Ihana että teillä on läheiset ❤️

Voimia parantumiseen ja asioiden hoitoon!

Sulla on huikeaa resilienssiä eli suomeksi sisua! Tsemppiä, kyllä asiat taas lutviutuu.

Ihan mielenkiinnosta, miten siskosi pystyi hakemaan lapsen päiväkodista ns yllätyksenä? Ihana yllätys ei siinä mitään, mutta ainakin meilläpäin vaaditaan huoltajan ilmoitus etukäteen jos lapsen hakee joku muu kuin äiti tai isä. Samana päivänä ei riitä edes tekstiviesti vaan pitää soittaa. Ihmettelen vaan erilaisia käytäntöjä 🙂

Kai näissä noudoissakin on eroavaisuuksia. Ja toki eri jos on ”säännöllinen varahakija”.
Meillä lapsen hakee hoidosta milloin me vanhemmat ja milloin isovanhemmat, ihan kuka ensimmäisenä ehtii. Toisillemme sitten kuittaamme, että lapsi on haettu.

Ja kuten joku jo kirjoittikin, niin välillä tuntuu,että kaikki tosiaan kaatuu päälle kerralla. Tsemppiä!

meilläkin oli nimetty 4 hakijaa päiväkotiin. minä, mieheni, kuopuksen täysi-ikäinen veli sekä ukki. Ja muutama varahenkilö.
Jos joku meistä 4 nouti lapset, ei siinä tarvinnut ilmoitusta.

Kyllä meilläkin tekstari pitäisi laittaa kun joku muu hakee. Toisaalta taas aiemmin riitti, että päiväkodille oli joskus ilmoittanut varahakijan, joka saa hakea lapsen huoltajien estyessä.
Mun sisko hakee niin usein, että siitä on tullut ihan vakiintunut käytäntö. 😁

Miten tuntuukin, että kaikki kura kaatuu aina niskaan samaan aikaan. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, niin asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, paljon jaksamista sinne ja paranemisia Pepelle!

Kylmät väreet meni lopussa. Kiva asu.

Suosittelen ottamaan kuluttaja asiamieheen yhteyttä heti. itselläni oli kans juuri auton kanssa ongelmia ja jouduin autokaupan kanssa taistelemaan asiasta. Asia meni hyvin kun oli kuluttaja asiamies taustalla kertomassa miten juuri minun kannaltani asian pitäisi mennä ja mikä on oikein. Ja miten asian kuuluu oikeasti mennä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X