AINAKIN MEILLÄ ON TOISEMME

Kaikkein viime päivien sotkujen keskellä minä ja Pepe olemme olleet toistemme tärkeimmät voimavarat. Toisinkin olisi voinut käydä. Meillä on nyt kuitenkin sellainen yhteinen mielentila, että selviämme haasteista yhdessä ja jos lopputulos ei ole toivomamme kaltainen, niin ainakin meillä on toisemme.

Ilman Pepeä, minulla olisi niin paljon vähemmän elämässäni.

Ilman kartturiani, kulkisin matkaani haparoiden ja peruutuspeiliin vilkuillen. Etenisin paljon varovaisemmin ja peläten, mitä seuraavan mutkan takaa ilmestyisi eteeni.

Kohtelisin itseäni niin kuin aiemmin. Eläisin itseäni kriittisemmin arvioiden, parastani vähätellen ja ansaitsemaani huonompaan kohteluun tyytyen.

Lähtisin teilleni ilman ikävää, nukkuisin kylmät varpaat vailla lämmittäjää ja suihkuttelisin tunti toisensa perään, ilman vesilaskusta muistuttelijaa.

Kokisin kaiken jollain tapaa yksinäni. Jakaisin naurun ja itkun jonkun kanssa vain haaveissani.

Niin kauan kun minulla on Pepe, minulla on uskollisesti paikallaan pysyvä peruskallio. Sellainen kaikkein kestävimmästä materiaalista valmistettu turvapaikka, jota vasten elämä saa myrskytä.

Saan lempeää ymmärrystä ja hyväksyntää, joka ei halua muuttaa minusta hiuskarvaakaan.

Minulla on kuuntelija, joka tahtoo tietää lisää ja onnistuu aina kerta toisensa jälkeen laajentamaan omia näkemyksiäni viisailla ajatuksillaan.

Minulla on paras ystävä, jonka kanssa saan jakaa arkeni, kotini ja lapseni. Hän on kaikkeni, oma rakkaani.

Nauttikaa ystävistänne ja muistakaa osoittaa heille kuinka tärkeitä he ovat. Hyvää ystävänpäivää!

Kommentit

1 kommenttia

Ihanan romanttinen kirjoitus! Tähän on helppo samaistua, minullakin on oma peruskallioni. Josta olen niin kiitollinen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä