KAHDEN ASUNNON LOUKKU VAI VAPAUS?

Julkaisin hiljattain eveliinamatilda -instagramin storyssa videon meidän toisesta kodista ja sain osakseni ihmettelyä, mitä me oikein tehdään kahdella asunnolla? En tuomitse ihmettelijöitä lainkaan, onhan se meistäkin hassu juttu, että meillä on samassa naapurustossa kaksi kotia! Ihmettelystä inspiroituneena päätin nyt avata asiaa teille täällä blogissa.

Joku ehkä muistaakin, että mun ja Pepen juttu alkoi naapuruus-kaveruudesta. Keksin ehkä äsken uuden sanan! No kuitenkin, me olimme tunteneet toisemme jo joitakin vuosia, kunnes sitten lähennyimme sen jälkeen, kun ostin asunnon Pepen naapurista.

Ensimmäisen seurusteluvuoden asuimme lähinnä täällä minun asunnossani. Suunnittelimme myyvämme Pepen asunnon, mutta kun Pepen asunnon remppa alkoi tuottaa aivan ihania tuloksia, unelmat alkoivat lentää ja tulimme myynnin suhteen toisiin ajatuksiin.

Teimme sitten hätäpäissämme ehkä pahimman mahdollisen virheen ja muutimme Pepen asuntoon rempan keskelle! Huomattuamme remontin vievän paljon elintilaa ja kiristelevän hermoja, oli oikea onnen potku, että meiltä löytyi nurkan takaa rauhallinen ja ennen kaikkea valmis paikka johon mennä.

Sittemmin olen viihtynyt entistä enemmän täällä meidän minikodissa, sillä teen parhaillaan opinnäytetyötäni ja tarvitsen sen kirjoittamiseen hiljaisuutta sekä tilaa. On aivan mahtavaa, että Pepe jaksaa päivittäin rakentaa toiseen kotiimme uutta portaikkoa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan ole ihanampaa kuin se, kun voin jättää pölyt ja mölyt taakseni ja voin keitellä kahvia kirjoitustyöni lomassa, täällä minulle niin rakkaassa paikassa.

Asunnon myyminen onnistuisi todennäköisesti helposti. Täällä keskustan puutaloalueella on kovat neliöhinnat, mutta siitä huolimatta taloyhtiömme ilmoitustaulussa on tasaiseen tahtiin ”ostetaan asunto” -lappuja. Tällainen pienehkö Port Arthurin asunto menisi kaupaksi jollekin sijoittajalle ihan koska vain.

Mutta miksi en ryhtyisi sijoittajaksi itse? Taloudellisesti järkevintä olisi ottaa asuntooni vuokralainen. Asunnon vuokralle laittoa on kuitenkin venytetty siitä syystä, että meillä itsellämme on ollut sille käyttöä ja tulemme tarvitsemaan asuntoa ihan toden teolla sitten, kun Pepen asunnon keittiö remontoidaan. Minua ei myöskään haittaa yhtään tieto siitä, että kaunista ja rakasta kotiani ei kohtele kaltoin ketään.

Ostin asunnon jo heti ensimmäisestä näytöstä, sillä hinta oli sijaintiin nähden mielestäni sopiva. Tein asuntoon jonkin verran remonttia ja kun sen koko potentiaali tuli esiin, päätin olla myymättä asuntoa koskaan. En tiedä mitä asunnolle tapahtuu tässä välissä, mutta toivoisin, että sitten kun Adeliina ja Alex ovat vanhempia, he voivat kokeilla siipiään tässä asunnossa, lähellä meitä. 

On uskomatonta miten paljon tunteita kotiin voi liittyä. Täällä eron jälkeiset haavani alkoivat parantua, kun sain remontoida kaiken mieleisekseni, maalasin lähes kaiken mahdollisen valkoiseksi ja hakkasin itse lämmitykseen halkoni. Tämä koti paransi minut, enkä usko luopuvani tästä vielä pitkään aikaan.