eveliina matilda - Banneri

Vietän tämän viikonlopun töissä, mutta oloni ei ole pitkään aikaan ollut näin rauhallinen ja tyytyväinen. Aloitin viimeisen eli neljännen työharjoittelujaksoni hieman ennen joulua. Nyt edessäni on enää viimeinen viikko kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana ja sitten voin taas keskittyä muihin opintojaksoihin sekä varsinaisen palkkatyön tekoon. Oloni on todella tyyni, koska asiat etenevät, opintopisteitä ropisee ja työmääräni vähenee!

Ihan kuin olisin vasta hetki sitten ollut ensimmäisen opiskeluprojektin parissa. Tuntuu hurjalta, että olen nyt jo lopputyöni kimpussa!

Viime kuussa aloittamani opinnäytetyöprosessi on sujunut jouhevasti ja jätän työni esitarkastukseen jo alle kahden viikon päästä. Opinnäytetyön naputteleminen on sujunut kuin itsestään, sillä aiheeni on mielenkiintoinen ja hyvin rajattu. Olen kirjoitellut opinnäytetyötä pitkälti itsekseni, sillä urakassa etenee kanssani samaan tahtiin vain muutama muu opiskelija aiemmilta vuosikursseilta. Kouluni järjestetään opinnäytetyökilinkoita, joilla on mahdollisuus kysellä apua, mutta kun muut etenevät eri tahtiin, en ole kokenut hyötyväni näistä tuokioista juurikaan.

Opparissani on jo jonkin aikaa ollut vaaditut osa-alueet valmiina ja olen nyt viime aikoina lähinnä täydentänyt ja hionut tekelettäni. Minua hieman huolettaa onko aiheeni jopa liian rajattu ja tiivis, kun koko työ on 30 sivua pitkä, enkä oikein keksi siihen enää lisättävää. Luulen, että esitarkastukseen jättämisen jälkeen saan työhöni lisää ideoita ja täydennettävää, joten niitä lisäsivujakin ehkä syntyy vielä tässä loppuvaiheessa. Jätän opinnäytetyöni lopulliseen tarkastukseen toukokuun lopussa ja sitten olenkin enää kahta kesäkurssia vaille valmis yhteisöpedagogi.

Aion suorittaa kesällä englannin kielestä puuttuvat 3 op sekä yhden 5 op kehittämistoiminnan kurssin. Näiden välttämättömien kurssien lisäksi ahmin kesälle vielä kaksi toisen ammattikorkeakoulun kurssia, koska törmäsin kahteen mielenkiintoiseen ja hyödyllisen oloiseen kurssiin.  Opiskelun lisäksi minulle on tiedossa nuorten parissa paljon työtunteja, sillä toimin työpaikkani kokoaikaisten työntekijöiden kesälomien sijaisena.

Elokuussa minun olisi tarkoitus viimein valmistua ja sitten minulla onkin edessäni taas uudenlaiset haasteet, kun pyrin seuraavassa yhteishaussa yliopistoon. Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta yliopistoon hakemisesta ja mitä enemmän olen saanut työkokemusta, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että haluan opiskella lisää.

Olen saanut yhteisöpedagogiopinnoista valtavasti irti, mutta miksi jättää kehittyminen tähän? Haluan tietää ja oppia lisää, enkä ehkä enää muutaman työvuoden jälkeen viitsisi aloittaa opiskelua uudelleen. Nyt minulla on hyvä draivi päällä, joten miksi en kokeilisi, jos jollain ihmeen keinolla sattuisin pääsemään yliopistoon sisään?

Ammattikorkeakoulupapereillani olen maisterihakukelpoinen, kunhan opintoni soveltuvat haettavan alan pohjaksi ja/tai suoritan hakemani opintojen aine- ja perusopintoja.  Minulla on melko kirkkaana mielessäni mitä haluaisin opiskella seuraavaksi ja olen asiasta niin innoissani, että voisin hypätä kesän yli jollain pikakelauksella.

Kommentit (3)

En ole ikinä kuullut, että yliopistoissa olisi hakua syksyllä? Kyllä ne vain ovat kerran vuodessa keväällä, joten vuoden päästä voit hakea. Onnea hakuihin! Itse olen opiskellut maisteriksi yliopistossa pääaineena sosiaalityö, ja toiminut sosiaalityöntekijänä jo 15 v. Erilaisia uramahdollisuuksia on siinä. Nyt pätevöidyn vielä yliopistolla yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi parhaillaan.

Moi! Tosiaan tarkoitukseni olisi hakea tutkinto-opiskelijaksi vasta ensi kevään yhteishaussa, mutta aloittaa mahdollisesti perus- ja aineopinnot jo aiemmin ensi syksynä. 🙂 Kiitos onnen toivotuksesta! Mukava kuulla sinun opiskelupolustasi, toivottavasti minäkin vielä pääsisin yliopistoon… 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X