PERHEEMME PIENIN ON JO KUUSIVUOTIAS

Follow my blog with Bloglovin

Ajatella, että meidän perheen pikkulapsiaika on jo ihan totaalisesti takanapäin. Tuntuu, ettei siitä ole kovin kauaa, kun pieni Alex syntyi ja veimme pikkuriikkisen pojan kotiin. Muistoni kuopuksemme vauvavuodesta päättyvätkin sitten siihen, sillä taisin kärsiä kahden alle kaksivuotiaan kanssa niin vähistä yöunista, etteivät päivien tapahtumat ehtineen tallentua pitkäkestoiseen muistiini.

Onneksi meillä on Ifolor-kirjoissa valtavasti vauvakuvia ja minulla on tämä blogi, josta voin käydä aina kurkkimassa tunnelmia lastemme vauva- ja taaperovaiheista. Kävin Alexanderin syntymäpäivänä lukemassa hänen synnytyskertomuksensa ja matkustin tekstin mukana elävästi takaisin tärkeään päivään. Siskonsa syntymästä Alexin synnytys poikkesi niin, että lilluin lähes koko synnytyksen ammeessa ja synnytin täysin lääkkeettä. Ihan mieletöntä, että meidän vauva -jota siis yhä edelleen kutsun kotona nimellä vauva, on pian esikoululainen ja jo niin iso lapsi!

Vietimme mamman pihalla pienet pikasynttärit, kun Alex ei malttanut odottaa varsinaisia juhliaan, jotka järjestämme hänelle vasta parin viikon päästä.

Alex on maailman suloisin ja kiltein poika. Hän muistaa aina halata ja kertoa kaikille kuinka paljon hän kaikkia rakastaa. Kuulen Alexilta monta kertaa päivässä, että olen maailman paras äiti ja olen joskus saanut muilta vanhemmilta kateellisia katseita, kun Alex julistaa julkisesti kuinka ihana äiti olen hänelle.

Jos Alex rakastaa kaikkia paljon, niin kaikki muutkin rakastavat häntä. Alex on niin seurallinen, älykäs ja hyväsydäminen lapsi, etten oikein voi uskoa hänen olevan oma lapseni. Alex ei oikeastaan koskaan kiukuttele tai ajaudu muutenkaan törmäyskurssille kanssamme, mutta pienten jäynien pariin hän tuntuu ajautuvan lähes päivittäin. Aina kun kotonamme on jokin hullusti, kuten kengissä on kolikoita, pakastimessa on jotain outoa, hajuvesipulloni ovat tyhjennetty tai koira on vapaana pihalla, tilanteen takana on poikkeuksetta Alex.

Alex on valtavan kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja haluaa kokeilla kaikkia mielenkiintoisia asioita mitä hänen mieleensä juolahtaa. Monet Alexin kokeilut ovat minustakin hyvin mielenkiintoisia, vaikka joudun aina siivoamaan sotkut. On jännä nähdä mitä tapahtuu kun kypsentää tai pakastaa jotain sellaista, mikä ei normaalisti kuuluisi lämpöön tai pakastimeen.

Alexin viimeisin isompi metku naurattaa meitä jo, mutta tilanteen selvittyä olimme hetken aikaa järkyttyneitä. Ihmettelimme Pepen kanssa, että lapsella on oltava univaikeuksia, kun hän tuli viikon verran joka yö yhden aikoihin pyytämään vettä janoonsa. Aamuisin Alex oli todella väsynyt ja niin vaikeasti herätettävissä, että ilmoitin parina aamuna päiväkotiin, että väsynyt lapsi pitää sieltä vapaapäivän. Hoidin jollain mystisellä tavalla sairasta lastani kotona herkkuja syöttäen ja peliajasta turhia nalkuttamatta.

Epäilin Alexilla yöllisen janon takia diabetesta ja olin jo varaamassa hänelle mahdollisen aivokasvaimen takia lääkäriaikaa, kun sitten yhtenä aamuna Pepe löysi Alexin nukkumassa huoneessaan nenä kiinni tabletissa. Alex oli piilottanut tabletin sänkynsä alle ja viettänyt yöt ties minkä ohjelmien ja pelien parissa meidän muiden nukkuessa. Tällainen vaihtoehto ei ollut edes tullut mieleemme ja koiemme todellista epäonnistumista vanhempina. Hyvä uutinen oli se, että poika parani ”sairauksistaan” parissa yössä, kun aloimme takavarikoida kaikki laitteet yöksi.

Nyt perheemme pienin jo kuusivuotias ja olemme todella ylpeitä ja iloisia, että olemme saaneet juuri hänet perheeseemme. Hyvää syntymäpäivää Alexander!

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Aika vekkuli, synttärionnea!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä