eveliina matilda - Banneri

38 vuoden ikä ei tunnu kovin nuorelta näin 26-vuotiaana. Tosin tämä 26 vuoden ikä ei tuntunut enää nuorelta silloin, kun sain esikoiseni 18-vuotiaana, mutta tunnen itseni yhä hyvin nuorekkaaksi! Joten, enköhän koe olevani aivan yhtä nuorekas vielä reilun 10 vuoden päästä.

12 vuoden päästä meidän molemmat lapset ovat täysi-ikäisiä: Adeliina on 19-vuotias ja Alex on 18-vuotias. Itse olen tuolloin 38-vuotias, eli vielä pari vuotta nuorempi kuin mitä Pepe on tällä hetkellä. Pepe onkin ikänsä puolesta tilastojen näkökulmasta todennäköisemmin meidän lasten ikäisten lasten vanhempi. Miten hassu perhe me ollaankaan!

Tilastojen mukaan Suomessa tultiin (vuonna 2019) äidiksi keskimäärin 29,4-vuotiaana. Helsingissä ensisynnyttäjien keski-ikä on 30 vuotta. Näin ollen suurin osa 6-7-vuotiaiden (Adeliinan ja Alexin ikäisten) lasten vanhemmista ovat tällä hetkellä lähes niin vanhoja, kuin itse olen lasteni täysi-ikäistyttyä.

Olen ennenkin todennut, että ikä on vain numeroita (esimerkiksi tässä minun ja puolisoni 15-vuoden ikäeroa käsittelevässä postauksessa) ja sanonta pitää tämänkin asian suhteen paikkansa. Taidan olla hyvä esimerkki siitä, ettei elämän tarvitse noudattaa sitä tyypillisintä kaavaa sujuakseen hyvin.

Olen todella tyytyväinen siihen, että tulin äidiksi nuorena. Olin iloinen elämänkulustani silloin 18-vuotiaana äitinä ja olen iloinen siitä nyt tänäänkin. Luulen, että olen iloinen lasten nuorena saamisesta myös silloin tulevaisuudessa, kun Adeliina ja Alex itsenäistyvät. Tosin en millään tavalla odota tätä aikaa innolla, sillä elämä on juuri nyt niin hyvää. En myöskään koe, että lasten lennettyä pesästä, minun pitäisi päästä tekemään jotain mistä olisin jäänyt nuorena äidiksi tulon myötä paitsi. Olen bilettänyt, matkustellut ja opiskellut samalla kun olen ollut äiti.

Tuntuu kuitenkin hauskalta ajatukselta, että olen jo 38-vuotiaaana kasvattanut kaksi lasta täysi-ikäisiksi asti ja näin ollen olen suorittanut elämäni merkittävimmän velvollisuuden.

 

Kommentit (10)

Oma äitini sai minut ”vasta” 33-vuotiaana ja se tuntui ”vanhalta”. Nyt olen 21 ja odotan esikoista, olen enemmän iloinen ”nuoresta” iästäni! Eli mitäs mä nyt oonkaan sitten kun lapsi täyttää 18 hmm… vissiin 39 tai 40 jos nyt huonolla matikalla voi mitään laskea 😀

Kaunis blogi sulla! 💜

https://jasukuvaa.blogspot.com/

Minä sain esikoisen 34v, toisen 37v.
Ennen kolmeakymmentä ei olisi ollut minulle hyvä ikä. 18 vuotiaana olin aivan kakara:) Muistelen nuoruuden ikävuosia lämmöllä. Parasta oli se huolettomuus, joka kyllä iän ja lasten myötä on valitettavasti karissut jonnekin. Tietty myös kaverit, matkat, festarit, opiskelu, kimppakämpät ja treffit.. olisi hurjaa ajatella, että minulla olisi jo aikuiset lapset, kun nyt ovat 7v ja 4v, mutta sekin on kyllä totta, että olen kyllä aika vanha kun he ovat aikuisia. Sulla kyllä ehtii alkaa ihan toinen elämä sitten!

Mukava kuulla kokemuksistasi! On jännä miten voimme olla saman ikäisinä niin erilaisissa elämäntilanteissa. Kiva kuulla, että sinulle on sopinut äidiksi tulo juuri tuon ikäisenä!

Tuntuupa hassulta tuo, että olet 38 kun molemmat lapsesi ovat täysi-ikäisiä, sillä äitini oli tuon ikäinen, kun sai kuopuksensa, eli minut. Itse olen nyt 27 ja kieltämättä vauvakuume on kova. Ollut jo muutaman vuoden. En ehkä olisi ollut 18-vuotiaana valmis äidiksi, mutta nyt olen jo. Olen näillä suunnitelmilla juuri tuon keskiarvoisen ensisynnyttäjän ikäinen kun itse voisin saada esikoisen, olettaen toki että elämä menee niin kuin itse haluaa.

Niinpä, tuntuu minustakin hassulta miten eri iässä voi olla aivan eri elämänvaiheessa. 🙂 Toivon, että kaikki sujuu odotustesi mukaisesti ja vauvakuume väistyy vauvantuoksuisen elämän tieltä. <3 🙂

Sain lapset 22- ja 24-vuotiaana.

Eli melko nuorena myöskin. Kiva kuulla! 🙂

Hei,

Kiva kirjoitus 🙂 Sinulle tosiaan näyttää sopivan se, että olet saanut lapset nuorena.

Minä taas taidan edustaa sitä keskivertoikää eli sain esikoisen juuri 30v täyttäneenä ja tämä taas oli minulle juuri sopiva ikä. En olisi voinut kuvitellakaan saavani lapsia aikaisemmin. Oli niin mukavaa elää nuoruutta ihan vain itsensä kanssa. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja tein mitä päähän pälkähti. Suunnitelmia ei juuri ollut kuin ehkä seuraavalle päivälle. Olin lisäksi täysi bilehiiri ja kavereiden kanssa vietettiin niin mukavia viikonloppuja, ai että vieläkin hymyilyttää tämä ajanjakso elämässäni. Oli niin mukavaa ja kyllä tunsi elävänsä ja olevansa kuolematon. Rakastin minun pientä 29m2 kotiani, paras kaverini asui alakerrassa. Oli niin ihana mennä kylään joka ikinen päivä, kun toinen asui melkein huutoetäisyydellä. Ei ollut vastuuta mistään, ei huolia, ei stressiä.

Nyt olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Lapseni ovat parasta mitä olen ikinä saanut aikaan. Mutta onhan tämä lapsellisen elämä aika erilaista, kun tuo pitkä ihana nuoruus. Tässä siis toisenlainen näkökulma asiaan. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Ihana, että meitä on erilaisia ihmisiä olemassa.

Hei! Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla sinun tarinasi ja, että olet tyytyväinen omaan elämänkulkuusi. Todella hyvin snaottu: mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Olen samaa mieltä kanssasi, että on mahtavaa, että olemme erilaisia. 🙂 Hyvää kesää sinulle!

Mukava kuulla ja kiitos kehuista! Tsemppiä sinulle raskauteen sekä edessä olevaan äitiyteen. <3

Vastaa käyttäjälle Nenne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X