eveliina matilda - Banneri

Kaikilla ei ole mahdollisuutta ajoittaa lasten saamista tiettyyn ikään. Itsekin vain satuin saamaan lapseni hyvin nuorena ilman, että lastenhankintapäätöstä edelsi kovin syvällistä ja rationaalista perhesuunnittelua. Sain esikoiseni 18-vuotiaana ja toisen lapseni 20-vuotiaana ja voin edelleen näin seitsemän vuoden vanhemmuuden jälkeen sanoa, että se 18-vuotiaana sydämellä ja ”elämä kantaa” -ajatuksella tehty päätös oli minulle juuri se oikea.

Nuorten vanhemmuudesta tai oikeastaan perheellistymisestä ylipäätään puhutaan usein kovin negatiiviseen sävyyn. Itselläni on lasten saamisesta ja nuorena vanhemmaksi tulemisesta taas hyvin positiivinen kuva. Haluankin nyt jakaa ne nuorena äidiksi tulon hyvät puolet, joihin olen itse äitiyteni matkalla törmännyt. Ehkä tästä on hyötyä joskus jollekin perhesuunnittelua tekevälle tai vaikka jo lasta odottavalle nuorelle!

1. En ole käyttänyt aikuisikääni lastenhankinnan tai oman hedelmällisyyteni pohtimiseen

Nyt kun useimmat ikätoverini ovat aloittaneet pohtimaan lasten saamista ja siihen liittyviä miljoonia kysymyksiä, voin huokaista helpotuksesta. Minun ei ole tarvinnut käyttää omaa aikuisikääni pohtimalla haluanko lapsia tai voinko edes saada lapsia. Kun nyt kerran olen jo tehnyt päätöksen ja saanut jo kaksi lasta, asia on sillä selvä. Ollut jo seitsemän vuotta!

Olen käynyt muutaman ikäisteni ja ikäistäni vanhempien lapsettomien naisten kanssa keskusteluja lasten saamisesta. Eräs oli eronnut pitkäaikaisesta kumppanistaan päälle kolmekymppisenä, koska ajatukset lasten saamisesta eivät olleet kohdanneet. Nyt hän pelkää, ettei ehdi löytää uutta kumppania ennen hedelmällisyytensä rajua laskua. Toinen tuttavapariskuntani taas on pohtinut lasten saamista kohta jo useamman vuoden ja aihe tuntuu olevan heillä pinnalla usein. Milloin mietityttää rahatilanne, milloin sopiva aika jäädä työstä vanhempainvapaalle sekä monet muut kysymykset. Ymmärrän näitä tuttaviani erinomaisen hyvin, mutta olen myös salaa tyytyväinen, ettei minun ole tarvinnut painia näiden vaikeiden kysymysten parissa.

2. Äitiysraha tarkoitti tulojen kasvua

Sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana, kesken toisen asteen opintojen. Muutimme raskausaikana lapsen isän kanssa ensimmäiseen omaan kotiimme ja olimme ensimmäistä kertaa elämässämme oman taloutemme ohjaksissa. Kumppanini oli palkkatyössä, mutta minä en vanhempieni tulojen takia ollut oikeutettu esimerkiksi opintotukeen. Toisin kuin nykyään, vuonna 2013 vanhempien tulot vaikuttivat vielä alle 20-vuotiaan, omillaan asuvan opiskelijan tukiin. Tämä tuntui väärältä, sillä lain mukaan vanhempieni elatusvelvollisuus minuun oli kuitenkin päättynyt täytettyäni 18. Myöskään avopuolisollani ei ollut minuun minkäänlaista elatusvelvollisuutta, vaikka työssä kävikin. Minulla kävi hyvä tuuri, että lähipiirini sattui olemaan mukavaa sakkia ja kumppanini halusi elää yhteistaloudessa kanssani.

Kun sitten aloin yhtenä päivänä saada tililleni äitiysrahaa sekä sen lisäksi lapsilisää, sain ensimmäistä kertaa elämässäni säännöllistä tuloa. Tuntui hienolta, että pystyin itsekin antamaan pienen panokseni perheemme talouteen. Minimiäitiysrahani oli ehkä häviävän pieni osa jonkun työstä äitiyslomalle jääneen äitiysrahasta, mutta kun meidän kahden, juuri opintonsa päättäneen nuoren menot olivat hyvin pienet, oli taloutemme tasapainossa.

Lue myös: Lapsesi on kiitollisempi rahastosta kuin kivoista trikoovaateista -kirjoitukseni, jossa hämmästelin monen äidin kulutustottumuksia.

3. Saan todennäköisesti elää pidempään yhdessä lasteni kanssa

Tämä on ehkä yksi hienoimmista, viimeaikaisista oivalluksistani. Todennäköisyyksien valossa saatan elää yhtä aikaa lasteni kanssa jopa reilusti yli 60 vuotta.

Nuorena äitinä olen ikäni puolesta lähempänä lapsiani kuin iäkkäämmät vanhemmat omia lapsiaan. Tästä johtuen koen jollain tavalla ehkä ymmärtäväni paremmin lasteni maailmaa paremmin, kuin esimerkiksi heidän isovanhempansa, jotka voisivat hekin ikänsä puolesta olla vielä omien lapsieni ikäisten lapsien vanhempia. Uskon tämän minun ja lasteni välisen ymmärryksen kasvavan ja ikäeromme merkityksen ikään kuin pienenevän entisestään vuosien kuluessa.

Ikäeron merkityksen pienemisellä tarkoitan sitä, että nyt 26-vuotiaana minusta tuntuu aivan tavalliselta olla yli 40-vuotiaan mieheni paras ystävä. Luulen ja toivon, että tulevaisuudessa parikymppisiä lapsiani ja minua, 40-vuotiasta äitiä yhdistää sukulaissuhteemme lisäksi moni muukin yhteinen asia. Aivan kuten minua ja vielä alle 50-vuotiasta äitiäni yhdistää samanlainen maailmankatsomus, arvot, työskentelyala, lemppari lounaspaikat, musiikkimaku ja monet muut jutut.

4. Nuoret isovanhemmat

Aina puhutaan kuinka nuoret isovanhemmat jaksavat ja kykenevät auttamaan lapsenlastenhoidossa. Tämä on omalla kohdallani pitänyt hyvin paikkansa, vaikka vanhempani eivät ole vielä edes eläkeikäisiä. Toinen, ehkä harvemmin esillä oleva hyvä puoli nuorissa isovanhemmissa on se, että myöskään heistä ei ole ollut minulle hoitovastuuta. Pahimmillaan vauva- ja ruuhkavuosiaan viettävät vanhemmat joutuvat kantamaan huolta myös omista ikääntyvistä vanhemmistaan. Minun kohdallani tällaiset ajat ovat onneksi vielä kaukana edessä päin.

5. Uraputkeni ei katkea vanhempainvapaaseen

Olen opiskellessani huomannut lukemattomia hyviä syitä olla leikki-ikäisten lasten vanhempi opiskeluaikana. Työpäivään verrattuna lyhyemmät opiskelupäivät omat mahdollistaneet lapsilleni lyhyemmät hoitopäivät ja jo ennen Koronaa tapahtuvat etäpäivät mahdollistivat lapsille vapaapäiviä hoidosta. Oli myös hienoa olla opintojen myötä enemmän kotona esikoiseni ensimmäisenä kouluvuotena.

Nyt valmistumisen kynnyksellä olen urasuunnitelmieni ohessa havainnut väistäneeni ongelman, jonka ei pitäisi olla olemassa. Lasten saaminen ja vanhempainvapaat katkaisevat äidin uraputken, mikä voi joidenkin äitien kohdalla tarkoittaa valintaa uran ja perheellistymisen välillä. Vanhempainvapaalla oleminen vaikuttaa uralla etenemisen lisäksi negatiivisesti myös eläkekertymään. Näistä seikoista johtuen lasten saaminen on ollut järkevää opiskeluaikana, jolloin eläkettä ei muutenkaan olisi välttämättä juuri kertynyt.

Jokaisen elämä kulkee omia uomiaan, eivätkä nämä minun kohtaamani nuoren äitiyden hyvät puolet tietenkään ilmene jokaisen nuoren äidin elämässä. Minusta olisi mukava kuulla, millaisia omakohtaisia positiivisia kokemuksia Teillä on lasten saamisesta nuorena?

Kommentit (7)

Olen samaa mieltä kanssasi. Itse olin 19v kun sain esikoisen ja 24-vuotiaana olin kolmen lapsen äiti. Omassa elämässä kaikki on vain loksahdelleet paikoilleen. Omakotitalot ym. Ehdin onneksi juuri valmistua ennen esikoisen syntymää ja toisen ammatin luin kotiäitiyden ohella. Nyt 29v ja ollaan jo parisen vuotta eletty todella seesteistä, tasaista ruuhkavuosi arkea. On ihana kun on energiaa olla lasten mukana touhuissa ja harrastuksissa.

Varmasti jokaisessa asiassa on puolensa ja puolensa.
Esimerkiksi tuo ajatus työuran katkeamisesta saa iän myötä uuden, erilaisen perspektiivin. Kun töitä ehtii tehdä tässä yhteiskunnassa tuonne noin 70 ikävuoteen asti, niin siinä kyllä ehtii pitää perhevapaita JA tehdä vaikka kaksikin uraa ihan helposti.
Voidaan myös ajatella, että nuorena panostaminen opintoihin todella kannattaa.

Itse olen opiskellut opintoni yliopistossa valmiiksi, tehnyt pari vuotta töitä, ollut lasten kanssa kymmenen vuotta kotona, edennyt silti ensimmäisellä työurallani huipulle ja opiskelen nyt uutta alaa ja tutkintoa lasten ollessa teini-ikäisiä. Silti koen, että elämää ja työuraa on vielä runsaasti jäljellä, jotta ehdin saavuttaa ja toteuttaa vielä vaikka mitä.

Vanhempainvapaalla eläke kertyy normaalisti, hoitovapaa on sitten asia erikseen. Ja urakehitykseen lapsen saaminen vaikuttaa vain, jos sen antaa vaikuttaa. Jos jää vuosiksi kotiin eikä huolehdi ammattitaidostaan, totta kai urakehitys pysähtyy. Minä sain ylennyksen ja palkankorotuksen, kun palasin vanhempainvapaalta.

Itse sain 2 lasta alle 25vuotiaana ja meidän lapsiluku piti olla täynnä. Niinä vuosina 2 tuntui sopivalta ja perhe tuntui olevan valmis, mutta 30v paikkeilla aloin haaveilla, josko sittenkin vielä yksi. Oltiin rakennuttamassa juuri taloa ja piti tehdä päätöksiä makuuhuoneiden määrästä ja silloin oli selvää, että tää perhe ei ole vielä täysi. Nyt 32v pienen tytön äitinä en voisi olla onnellisempi ja se tunne, että näin tämän kuuluikin mennä. Yllätyin myös siitä, miten helposti kaikki meni ja jaksoin jopa paremmin yöheräilyt kuin nuorempana, vaikka siitä niin paljon puhutaan miten nuorena jaksaa jne.. Koen näin kypsemmällä iällä olevani tasapainoisempi ja jos näin voi sanoa, parempi äiti.

”Toisin kuin nykyään, vuonna 2013 vanhempien tulot vaikuttivat vielä alle 20-vuotiaan, omillaan asuvan opiskelijan tukiin. ”

Joo tuo on totta siltä osin, että kyseessä oli toisen asteen opiskelijat, mikä ei ilmennyt tuosta tekstistä, kuin tietämällä koulutustaustasi.

Ja tuo hedelmällisyyden miettiminen. Olet siinäkin mielessä onnekas, ettet ole sitä koskaan joutunut miettimään. Valitettavasti kaikki eivät tule raskaaksi vaikka aloittaisivat yrittämisen hyvinkin nuorena.

Hei, kiitos kommentistasi ja tarkennuksesta! 🙂 Tosi mukava ja inspiroivaa kuulla kuinka sinä olet edennyt uralla heti vanhempainvapaan jälkeen.
Varmasti silläkin on vaikutusta kuinka pitkälle vapaalle jää ja tämä on mielestäni tosi väärin. :/

Toisenlainen näkökulma: Minusta oleellista ei ole lastensaannissa ikä vain tukiverkot. Sinulla ne vaikuttavat olevan kunnossa, joten todennäköisesti olisit tyytyväinen mihin tahansa lastensaanti-ikään. Hyvä niin.

Toisaalta itse olisin ollut missä tahansa iässä helisemässä, eikä omat lapset ole enää ajankohtaisena näin melkein viisikymppisenä. Harmi, koska pidän kyllä mukeloista. Ikävuodet 15-25 hoidin isääni päihdeongelmien vuoksi. Ekan palkkatyöpaikan etsintä vei kauan ilman suhteita, olin välillä todella masentunut työttömyydestä. Ja sitten sairastuin itse tilapäisesti mutta vakavasti. Onneksi nyt ei ole sairauden pahoja oireita enää. Toivon, ettei tiettyjä ikäluokkia ajateltaisi vain toisten ilmaisina omaishoitajina. Omaa tukiverkkoa en ole vielä saanut, ehkä eläkkeellä sitten? Yritän ajatella tulevasta kuitenkin positiivisesti.

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle Eveliina, pidän teksteistäsi.

Vastaa käyttäjälle Maisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X