eveliina matilda - Banneri

Vierailin lapsena paljon kavereideni kodeissa, kohdaten erilaisia perheitä sääntöineen ja tapoineen. Jotkin kavereideni perheiden tavat, jotka poikkesivat oman lapsuudenkotini tavoista, olivat silloin lapsena mielestäni hassuja. Muistan myös ihmetelleeni joidenkin perheiden kovaa kuria sekä sen vastapainona joissakin perheissä vallitsevaa välinpitämättömyydenkulttuuria.

Nyt itse perheellisenä aikuisena mietin toisinaan miten meillä kyläilevät ja perheemme kanssa tekemisissä olevat ihmiset kokevat meidän perheen säännöt ja toimintatavat. Itse luulen perheemme sijoittuvan melko rennolle sektorille, mutta ehkä saamme aiheesta tämän postauksen myötä aikaiseksi keskustelun?

Sohvalla ei syödä. Kotimme sääntö numero yksi on, että sohvalla ei syödä. Kaikilla perheenjäsenillämme on kuitenkin tapana venyttää tätä sääntöä. Minä ja Pepe syömme sohvalla surutta aina lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ja lapset taas herkuttelevat lauantaikarkeillaan olohuoneen sohvalla viikonloppuaamuisin kun minä ja Pepe vielä loikoilemme makuuhuoneessa. Valkoinen kangassohvamme vaihtui muutama päivä sitten  puhtaanapitovaikeuksien johdosta tummanharmaaseen sohvaan. Silti sohvalla syömiskielto on voimassa ja silti kaikki hieman venyttävät kieltoa tarpeidensa mukaan.

Silti sohvalla syömiskielto on voimassa ja silti kaikki hieman venyttävät kieltoa tarpeidensa mukaan.

Eläimet eivät ole tervetulleita sohvalle tai sängyille. Seuraavakin sääntö liittyy sohvaan, mutta ihmisten sijasta tämä sääntö koskee nimenomaan koiraa. Vaikka hän olisi kuinka söpö, kylmissään tai läheisyydenkaipuussa, hän ei saa tulla sohvalle. Kokkelilla on tapana käydä salaa sohvalla nukkumassa, mutta saimme tavan hiljalleen vähenemään. Tosin nyt uuden sohvan myötä Kokkeli alkoi luulla, ettei sääntö koske tätä uutta sohvaa ja koulutusprosessi alkoi uudestaan…

Läksyt tehdään heti koulun ja välipalan syönnin jälkeen. Tästä säännöstä yritämme pitää mahdollisimman tarkasti kiinni. Olemme oppineet kantapään kautta, että läksyt kannattaa tehdä aina heti koulusta saapumisen ja välipalan syömisen jälkeen. Joskus harrastuspäivinä, kun Adeliina on tarvinnut läksyjen tekoon aikuisen apua, ovat läksyt jääneet iltapalapöytään. Kun kaikki ovat väsyneitä, kello lähestyy nukkumaanmenoaikaa ja tekemättä on vielä aukeamallinen matematiikan läksyjä, minä menetän hermoni ja Pepen taktiikkana on tehdä tehtävät lapsen puolesta, jotta helvetti saadaan päättymään.

Kun vielä remontoimme olohuonetta ja asuimme kotimme vintillä, Pepe ehdotti ettei olohuoneeseen tuoda lainkaan leluja.

Lelut kerätään alakerrasta iltaisin. Tämä on oman henkisen hyvinvointini kannalta tärkeä sääntö. Kestän melko hyvin levällään olevia leluja ja pelejä, mutta haluan iltaisin rauhoittua alakerran olohuoneessa ilman, että näkösälläni on lasten leluja tai meidän aikuistenkaan ylimääräisiä tavaroita. Kun vielä remontoimme olohuonetta ja asuimme kotimme vintillä, Pepe ehdotti ettei olohuoneeseen tuoda lainkaan leluja. Minulle oli jo silloin selvää, että lapset haluavat leikkiä siellä missä muukin perhe viettää aikaansa. Saatuamme olohuoneen käyttöön, taisimme ihan ensimmäisenä iltana koko perhe rakentaa legoja olkkarin lattialla ja nautimme tilanteesta suunnattomasti! Unohdimme aika äkkiä sen, ettei leluja tuotaisi ollenkaan olohuoneeseen. Nykyään olohuoneesta löytyy yksi kaappi, jossa on lasten muovailuvahoja ja leluja, jotka otetaan esiin pienempien serkkujen kyläillessä meillä.

Arkisin sängyssä ollaan kello 20.00. Saadaksemme sujuvat aamut ja virkeät lapset, olemme todenneet, että lasten tulee rauhoittua sänkyyn kello kahdeksalta. Lapset nukkuvat lähes poikkeuksetta samassa huoneessa ja kuuntelevat petiin menon jälkeen vielä noin puolituntia äänikirjaa tai lukevat kirjoja. Adeliina ehdotti meille hieman myöhäisempää nukkumaanmenoaikaa ja suunnittelimme Pepen kanssa, että Adeliina voisi halutessaan valvoa hieman pidempään kanssamme sunnuntai-iltaisin, sillä hän menee maanantaisin kouluun vasta kymmenen jälkeen. Lasten kasvaessa olemme valmiita neuvottelemaan ja joustamaan nukkumaanmenoajoista. Mihin aikaan teidän muiden alakoululaiset ja eskarilaiset menevät nukkumaan?

Ruokaa ei ole pakko syödä tai maistaa. Välipalaa saa hakea jääkaapista. Mielestäni ketään ei pidä pakottaa syömään ja kaikilla perheenjäsenillä on oltava oikeus käydä jääkaapilla. Välipaloilla ei tietenkään täytetä vatsaa juuri ennen ruokailua enkä hampaille aiheutuvien happohyökkäyksien takia halua kannustaa lapsiani naposteluun. Olen kuitenkin itse sitä tyyppiä, joka syö vähän kerrallaan, useampia kertoja päivässä, enkä halua rajoittaa lasteni oikeutta heille luontaiseen ruokailurytmiin. Tarjoamme lämpimän ruuan kerran tai kaksi kertaa päivässä -syödään sitä tai ei, ja pyrimme siihen, että tarjolla olisi aina mahdollisimman terveellisiä välipaloja.

Lapset huolehtivat omien huoneidensa siisteydestä. Melko moni sääntömme liittyy kodin siisteyteen. Lapsilta ei kuitenkaan odoteta juurikaan muita kotitöitä kuin oman huoneen siisteydestä huolehtiminen. Seitsemän- ja kuusivuotiaat lapsemme eivät vielä selviydy huoneidensa siivoamisesta minun standardieni vaatimalla tasolla, joten loppujen lopuksi se olen minä, kuka lastenhuoneissa imuroin ja lajittelen lelut paikoilleen. Lapset kuitenkin kasvavat hyvää vauhtia ja tavoitteena on, että jossain vaiheessa he huolehtivat huoneistaan itsenäisesti.

Kaverit saavat tulla kyläilemään. Asiasta on kuitenkin kysyttävä ensin. Kiellän kavereiden meillä kyläilyn ja lasten kyläilyn kavereillaan vain hyvin painavasta syystä. Etenkin lasten serkut kyläilevät meillä usein koulun jälkeen. Olemme kuitenkin sopineet, että kyläilystä kysytään aina lupa, jotta tiedämme missä lapset milloinkin liikkuvat. Meidän lapset toivovat tosi usein yökyläilyä serkkujensa kanssa ja sekin sopii meille mainiosti, kunhan kyseessä on viikonloppu.
Meillä myös ruokitaan kaikki kyläilijät, eikä ketään pistetä lastenhuoneeseen odottamaan perheen ruokailuhetken ajaksi. Omasta lapsuudestani muistan, että tämän toimintatavan suhteen perheillä oli ymmärrettävästi hyvin vaihtelevia käytäntöjä.

Perheemme tärkein sääntö on varmasti se, että meistä jokainen, niin lapsi kuin aikuinen on samanarvoinen.

Jokainen on samanarvoinen. Meillä ei uhkailla, kiristetä tai käskytetä. Kasvatusfilosofiani perustuu pitkälti ajatukseen siitä, että lapset ovat täydellisiä sellaisenaan, omana itsenään ja kasvattajana minun tehtäväni on näyttää heille suuntaa ja auttaa heitä tekemään oikeita valintoja. Joskus on lapsen etu, että valintoja tehdään heidän puolestaan, mutta pyrin siihen, että en aseta itseäni lapsen yläpuolelle. En käytä ”koska olen aikuinen” -perusteluja, en nalkuta, ole töykeä tai käskytä ketään, jos ei ole pakko -ja hyvin harvoin on. Perheemme tärkein sääntö on varmasti se, että meistä jokainen, niin lapsi kuin aikuinen on samanarvoinen.

Miltä meidän perheen säännöt kuulostavat ja millaisia sääntöjä Teidän perheissä on?

Kommentit (10)

Kaksi koululaista rauhoittuvat omissa huoneissa iltatoimien jälkeen. Hampaiden pesu aina klo 19 maissa. Toistensa huoneissa ramppaamiseen puututaan toisinaan. Iltarauhoittuminen tarkoittaa rauhallisia leikkejä, piirtelyä, lukemista tai äänikirjaa. Itse en tarjoa mitään mittavia ”palveluja” iltaisin, koska hyydyn muutenkin jo päivällisen jälkeen. Lapset eivät siis näe äitiään koskaan kotitöissä iltamyöhäisellä- en ole tuhkimo! 😁
Kaverien kanssa kulkemisista ilmoitetaan viestillä tai ääniviestillä. Esikoinen myös ilmoittaa, kun menee ostoksille. Hän on luonnostaan tosi tarkka rahankäytöstä.
Huonesiisteydestä ei ole tehty mitään tiettyä sääntöä, mutta luontevasti ovat järjestelleet tavaroita paikoilleen. Pyykit esikoinen viikkaa omasta halusta, ja tätä häneltä ei kukaan ole pyytänyt- toki ei siitä kukaan ainakaan pahastu 😀
Ateriarytmin suhteen olen nipo. Ylimääräisiä happohyökkäyksiä vältetään, mehuja tai kaakaota ei juoda kuin erikoistilanteissa ja napostelua vältetään. Koulun jälkeen en ole itse vielä kotona, joten kaikki ei varmaan mene aina ”ohjeiden” mukaan, jos jotain keksejä on jäänyt jonnekin kaappien pohjille.

Säännöt tuo turvaa. Meillä tuo läksyt heti koulun jälkeen ei toimi esikoisella (nyt 14v). Lopulta on opittu että parhaiten toimii kun tekee läksyt ennen tai jälkeen päivällisen.

Nyt toki saa vapaammin jo valita koska ne tekee. Mutta yleensä päivällisen jälkeen kehoitetaan häntä tekemään ja silloin tekeekin.

Keskimmäinen tekee taas heti kun tulee koulusta. Esikoinen tarvitsee enemmän ns omaa aikaa koulun ja läksyjen välissä.

Ruoka syödään ruokapöydässä. Karkkia saa syödä omassa huoneessakin.
Ruoka syödään myös ruoka-aikaan, ylimääräiset välipalat tai muu jääkaapilla ramppaaminen ei käy.
Ostoksiin pyydetään lupa vaikka ne tehtäisi omalla rahalla.
Äidin pitää aina tietää missä lapset menevät, vaikka saavat liikkua aika vapaasti.
Äidille vastataan puhelimeen tai viestiin aina.
Kavereiden kyläilyyn pyydetään lupa.
Jos leipoo, omat jäljet pitää siivota ja leipomus on kaikille.
Pallon heittämiset, hyppimiset, juoksemiset, piiloleikit ym ovat ulkoleikkejä.
Nukkuvaa ei herätetä ellei ole ihan pakko.
Äidiltä ei kysytä mitään ennen kuin aamun eka kahvikuppi on juotu.

(Lapset 3, 11 ja 13v).

Meillä on tiukempi kuri, kaikki säännöt on muodostunut tilanteiden takia ja siksi voimassa. Lapsia on meillä neljä.(6v,5v,3v ja 4kk)
-sisällä ei juosta(alakerrassa vauvan ja meidän makkari, aamuinen ralli sai vauvan aina heräämään)
-leikkiautoilla kilpaa ajamiseen pyydetään lupa(ylempi syy)
-sohvalla ei syödä(vanhimmalla on tapana piilottaa sohvatyynyjen väliin karkkipaperit, pyyhkiä suu yms)
-kädet pestään ennen ja jälkeen ruuan, ulkoa tullessaan ja päikystä kynsiharjalla
-olkkarissa ei leikitä(vauva sylissä ärsyttävä kompastua leluihin)
-palapelit saa levittää vaan siistiin huoneeseen(palojen kadottua lelukoppiin)
-ruakia maistetaan jos haluaa jälkkäriä syö lautasen tyhjäksi. Ruokaa laitetaan aina pieni annos ensin, jos on keittoa vaikka niin porkkana, pari perunaa ja lihapala. (Tytöt todella nirsoja ja sitten kiukkusia kun verensokerit laskevat)
-välipaloja on vain välipala aikaan. Ruokarytmi on joka päivä sama.(viisi kertaa päivässä)
-huoneet siivotaan joka ilta.(oon kotiäitinä ja imuroin kaikkien huoneet joka päivä)
-pyykit viedään itse pyykkikoppiin(tää alkoi kun vessaan alkoi kerääntyä vaatteita)
-eteiseen ei jätetä leväälleen kenkiä ja takkeja kaikille on omat lokerot tavaroille.
-vauvan vieressä ei riehuta.
-sängyissä ei leikitä.
Tärkein sääntö on että kitinällä ei saa yhtään mitään ja että kaikille puhutaan nätisti. Kysyä saa aina. Ketään ei saa satuttaa. Anteeksi on pyydettävä, myös vahingoista. Meillä ei huudeta, vaan selitetään, ja menettää telkkari oikeuksia jos ei tottele. Muut kun huoneen siivous kotityöt on valinnaisia(saa makarooneja kippoon ja kun kippo on täynnä saa lelun), mutta jos aiheuttaa omalla toiminnallaan turhaa sotkua(kuten kengät jalassa sisällä kävely) joutuu sen itse imuroimaan.

Kiitos kun jaoit teidän säännöt! Tosi mukava lukea miten muiden perheissä toimitaan. Teidän meininki kuulostaa todella järkevältä. Hyvin perusteltuja sääntöjä mielestäni kaikki. Lapsiluvulla on varmasti paljon merkitystä kodin sääntöihin, kun kotona on enemmän ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon. 🙂

Kiitos kommentistasi! Tosi kivat ja järkevät säännöt teidän perheellä. 👍🏻 Etenkin tuo viimeinen sääntö on aivan mahtava! 😂

Nää säännöthän on suoraan meiltä, ihan sama kanta kaikkeen 👍😂

Hei. Kuulostaa ihan meidän kodin säännöiltä. Ainut eroavaisuus taisi tulla tuossa kavereiden ruokailussa. Itse harvoin tarjoan kavereille lämmintä ateriaa. Tosin meillä iso naapurosto ja lapsia lähes päivittäin kylässä. Kaverit menevät lapsen huoneeseen odottamaan perheen ruokailua. En myöskään tykkäisi, jos omalle lapselleni tarjottaisiin alvariinsa ruokaa naapurissa. Joskus toki saavat syödä kaverin luona tai kaveri meidän luona, mutta lupa pitää aina kysyä vanhemmilta puolin ja toisin.

Kiitos kun jaoit! Tykkään kovin teidän säännöistä. Tuo huoneissa rauhoittuminen on tosi hyvä tapa, helpottaa kummasti nukahtamista. 🙂 Teillä onkin sitten mainio esikoinen! En tiedä minkä ikäinen hän on, mutta minullekin kelpaisi extrakädet viikkaamaan pyykkiä! 😀

Hyvin saman tyylisiä sääntöjä kuin meillä!

Meillä on kavereiden suhteen käytäntönä, että kavereita saa aina tuoda koulusta JOS ei olla erikseen sanottu että kavereiden tuonti ei sovi (esim. sovittu meno). Meillä kanssa ruokitaan lasten kaverit, tosin harvoin ovat enää päivällisaikaan meillä.

Lisäksi lapset keräävät joka ilta lelut/tavarat omille paikoilleen, joka huoneessa saa kuitenkin päivällä leikkiä. Eivät tosin levittele holtittomasti lelujaan, sillä tietävät että ne on itse kerättävä😁 Poikkeuksena voi olla esim. majaleikki, jonka saavat pitää ”yönyli”.

Lapset myös vievät itse omat likaiset astiat astianpesukoneeseen ja likapyykit pyykkikoriin.

Ja kiukuttelemalla ei saa meilläkään mitään😁

Vastaa käyttäjälle Anita Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Eveliina

Eveliina

Tervetuloa kurkistamaan täällä Turun Port Arthurin 120-vuotiaassa hirsitalossa asuvan uusperheemme elämään.

Sinut mukaan toivottavat blogin kirjoittaja Eveliina 28v sekä Pete 43v ja lapset 8v ja 9v.


Ota yhteyttä:
eveliinamatilda.blogi@gmail.com

Seuraa:
Facebook / Eveliina Matilda
Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

X