EROPERHEEN LAPSEN ETUJA: AINA JAKSAVAT VANHEMMAT

Kahdessa kodissa asumisesta puhuttaessa keskitytään usein asumismuodon negatiivisiin puoliin. Keskustelusta tuntuu turhan usein unohtuvan se, että kahdessa kodissa asuminen voi tuoda asujalle myös paljon hyvää. Olen aikaisemmin blogissani ilakoinut siitä, kuinka lasten kulut jakautuvat kahden kodin kesken sekä siitä, kuinka vuoroviikkovanhemmuus jakaa vanhemmuuden tuoman metatyön tasaisesti. Edellä mainitut vuoroviikkoasumisen hyvät puolet kohdistuvat erityisesti meihin vanhempiin. Tällä kertaa haluan nostaa esiin vuoroviikkoasumiseen liittyvän seikan, joka hyödytään suoraan lapsia. Nimittäin aina jaksavat vanhemmat.

Kehtaan kertoa ääneen, että omat harrastukseni, hiljaisuus sekä kotitöiden ja velvollisuuksien väheneminen ovat omaa hyvinvointiani ja voimavarojani lisääviä tekijöitä.

Moni vanhempi taitaa olla kanssani samaa mieltä siitä, että lapsivapaa-aika tukee vanhemmuutta. Pieni etäisyys ja lyhytkin oma aika lisäävät voimia toimia hyvänä vanhempana. Vanhempi, jonka luona lapset asuvat vain joka toinen viikko, saa tätä omaa aikaa aivan valtavasti. Kehtaan kertoa ääneen, että omat harrastukseni, hiljaisuus sekä kotitöiden ja velvollisuuksien väheneminen ovat omaa hyvinvointiani ja voimavarojani lisääviä tekijöitä.

Toki viikon kestävä lapsivapaa tuo mukanaan myös negatiivisia tunteita, kuten ikävää ja surua siitä, että moni tärkeä hetki jää kokematta lapsen kanssa. Toisaalta taas juuri nämä tunteet ajavat minua ottamaan kaiken mahdollisen irti lasten kanssa viettämästäni ajasta. Kun yhteistä aikaa on rajallisesti, siihen tulee panostettu enemmän. Uskon, että vuoroviikkovanhempana kiinnitän lapsiini enemmän huomiota, kuin mitä jaksaisin ja ehtisin kokoaikaisena vanhempana. Teen töitä ja kotitöitä enemmän lapsettomilla viikoilla, jolloin voin lapsiviikoilla olla paremmin läsnä lapsilleni. Yhteistä aikaa lasten kanssa on vähemmän, mutta aika on laadukkaampaa.

Kahdessa kodissa asuminen lienee harvoin se ideaali johon pyritään, mutta sen sijaan, että pelkää jotain mihin ei itse voi vaikuttaa, kannustan kiinnittämään huomiota hyvään. Myös sillä on oltava jonkinlainen vaikutus lapsen kehitykseen, että uudessa kodissa vastassa ovat aina jaksavat ja lapsen seuraa janoavat vanhemmat.

Kommentit

7 kommenttia

Oma kokemukseni on samanlainen. Myös lapsiviikoilla eletään normaalia arkea; täytetään tiskikonetta, järjestellään tavaroita, käydään kaupassa jne. ELi kyllä lapset pääsevät elämään ihan tavallista arkea kotiaskareineen. Meidän perheessä ero on tunnelmassa ja työn määrässä, eli asioita ei tarvitse tehdä pakosta, hampaat irvessä. 🙂

Perheen hajoamisessa kamalinta oli se, että jouduin eroon lapsistani.
Parasta taas se, että minulla on ensimmäistä kertaa vuosiin ihan omaa aikaa.

Näinhän se moneen kohdalla varmasti on. Kiteytit hyvin eron huonoimman ja parhaimman seurauksen!

*Ideaalitilanteessa.

Meidän lapset sai äidin joka ei jaksa ja on uupunut koska joutuu olemaan äiti 247 (mitään tukiverkkoa ei ole) ja isän joka näkee heitä 2h joka toinen lauantai (omasta tahdostaan).

Olen kovin pahoillani vaikeasta elämäntilanteestasi. <3

Ja kyllä, vanhempien eroa/uusperhettä käsittelevissä postauksissani voin kertoa vain omasta näkökulmastani (eli usein siitä ideaalitilanteesta). Uskon, että olisin eron aikana hyötynyt siitä, että joku olisi kertonut uusperheen mahdollisuuksista ja hyvistä puolista. Minulla kesti kovin kauan hyväksyä ajatus, että elämä ydinperheen ulkopuolella ei tarkoita automaattisesti onnetonta elämää. Siksi haluan jakaa omia hyviä kokemuksiani muille.

Ikävää, että tämä kirjoitus tuntui sinusta pahalta. Se ei ole missään nimessä tarkoitukseni. Toivon sinulle paljon voimia, ehkä joskus rinnallesi löytyy joku jakamaan taakkaa. <3

Tämä on näinkin. Olen huomannut, että samoin perustellaan myös sitä, että kaikki arkinen tehdään lapsettomilla viikoilla (kotityöt ym.), jolloin lapsi ei näe todellista arkea koskaan. Lapsi ei siis myös koskaan opi elämään todellista arkea ja elämää. Tasapainottelu on tässäkin varmasti avain.

Allekirjoitan täysin tämän!!! Ja yllä olevaan kommenttiin kotitöihin liittyen, niin kyllä niitä kotitöitä joutuu pakostakin tekemään myös lapsiviikoilla. Kolmen lapsen kanssa pestään pyykkiä, käydään kaupassa, kokataan, leivotaan, siivotaan….ihan normaalia arkea eletään, nyt vain ilman jatkuvaa riitaisaa ilmapiiriä ja kaikki osapuolet voivat selkeästi paremmin!!!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä