SYYSRETKELLÄ ITÄ-SUOMESSA

Kerroinkin jo viime postauksessa, kuinka me lähdimme lasten kanssa Itä-Suomeen pienelle lomamatkalle. Lomailun lisäksi matkamme tarkoituksena oli tavata sukulaisia. Isäni Lieksaan toi jokavuotinen metsäkanalintujen metsästys. Matkaseurueeseemme kuuluu tällä kertaa minun ja lasten lisäksi vanhempani sekä yksi siskoni lapsineen. Pepe jäi kotiin remppailemaan, sillä nyt hänellä on hyvin aikaa puuhastella kotona rauhassa.

Tiellä oli aamupäivästä paikoin hyvin sankka sumu.

Pidimme ensimmäisen pysähdyksen Auran ABC:llä, huikean parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen. Taapero pääsi oikaisemaan selkänsä, kun tankkasimme auton ja haimme vettä myymälästä.

Lähdimme reissuun torstaiaamuna ja olimme perillä sukulaisten luona hieman ennen iltaseitsemää. Ajelimme hyvin rauhallisesti, lasten tarpeiden mukaan pysähdellen ja matkantekomme kestikin kaikkineen 11 tuntia.

Äiti oli tehnyt meille autoon aamiaiseksi evässämpylät ja jälkkäriksi unelmatorttua. Minä ja siskoni ajelimme tyttäreni ja siskoni nuorimmaisen kanssa yhdellä autolla ja poikani matkusti siskoni toisen lapsen kanssa isovanhempien kyydissä. Matka sujui molemmissa autoissa tosi kivasti. Lapsilla oli viihdykkeeksi autossa mukanaan luettavaa, syötävää sekä tabletit.

Vierailimme Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä.

Lasten kanssa pidempää matkaa autoillessa tavoittelemme harvoin mahdollisimman nopeaa selviytymistä määränpäähän. Mielestäni itse matkanteko on tärkeä osa lomailua ja tälläkin kerralla pysähdyimme aina ihmettelemään jos näimme matkalla jotain mielenkiintoista.

Pysähdyimme ruokailemaan Laukaanhovissa.

Pysähdyimme lounasaikaan Laukaanhovissa, joka on ehkä erikoisin pysähdyspaikka missä olen hetkeen vieraillut. Laukaanhovista löytyi vanhanaikainen, mutta täysin ilmainen ja lapsenmielinen leikkipaikka pelihalleineen ja aktiviteetteineen. Laukaassa vierähti pitkä tovi, kun ruokailimme ja innostuimme pelailemaan erilaisia pelejä.

Lapset väsähtivät leikin ja lounaan jälkeen.

Saavuimme määränpäähämme perjantaina illalla ja ehdimme ensimmäisenä iltana majoittua sukulaistemme luokse sekä syödä iltapalaa. Meidän oli tarkoitus palata Turkuun sunnuntaina ja näille parille kokonaiselle päivälle matkakohteessa suunnittelimme mukavaa luontoon ja eläimiin liittyvää ohjelmaa.

Kävimme tutustumassa lehmiin tuttavamme lypsykarjatilalla. Lapset pääsivät rapsuttelemaan lehmiä sekä vasikoita. Näimme aivan pikkuisen, kuukauden ikäisen vasikan, joka kuitenkin vierasti navettaan saapunutta seuruettamme eikä uskaltautunut silitettäväksi. Pääsimme kuitenkin rapsuttelemaan lehmää ja muutamaa luoksemme uskaltautunutta vanhempaa vasikkaa. Poikani oli innoissaan, kun pääsi kokemaan lehmän karkean kielen nuolaisun. Vierailu lypsykarjatilalla oli todella kiva ja opettavainen kokemus.

Iltapalaksi söimme raclettea.

Lauantaina jatkoimme eläinteeman parissa, kun pääsimme tervehtimään viiden kuukauden ikäisiä varsoja. Innokas pieni heppatyttöni pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan varsan.

Tutustuimme myös lähiseutuun ja sen sota-aikaiseen historiaan. Olen itse lapsena käynyt Venäjän ja Suomen rajan tuntumassa tutustumassa talvisodan tarinoihin, juoksuhautoihin ja silmän kantamattomiin jatkuviin kivistä rakennettuihin panssariajoneuvoesteisiin.

Salpa-etuaseman maisemat vetivät mielen välillä hiljaiseksi. Omankin isoisäni veli on sotinut kyseisellä asemalla.

Synkästä historiasta huolimatta maisemat Änäkäisellä olivat kuvankauniit.

Paistoimme eväät suuren kodan tulisijassa.

Minulle koko reissun kohokohta oli lapsuudestani tutuissa paikoissa vierailu. Ajelimme vanhan maatilan ohi, jossa vierailimme lapsena kesäisin ja poikkesimme järvellä, jonka rannalla lapsena kävimme uimassa. Ajoimme myös keskelle ei-mitään, korkean vaaran päälle, jossa edelleen seisoi paikallaan mummola, eli isoäitini lapsuudenkoti. En voi kuvitellakaan, kuinka siellä susien keskellä, kaukana kaikesta on aikoinaan asunut perhe.

Kaupunkilaiselle teki tosi hyvää suunnata virikkeellisen kaupunkiloman sijasta maaseudun rauhaan. Tyttärenikin sanoi, että täällä Lieksassa ihmiset ottavat jotenkin iisimmin kuin meillä kotona. Näin minustakin tuntuu.