MUN NÄKÖINEN TYÖELÄMÄ

Opiskelijaidentiteettini on viime kuukausien aikana kadonnut minusta kovin täydellisesti. Opiskelijastatus ei koskaan ollut minussa kovin vahva, koska aloitin opiskeluni perheellisenä, paikoilleen asettuneena ja jo hieman työhistoriaa itselleen keränneenä. Ulkoilutin opiskelijahaalareitani ehkä kerran, enkä koskaan muistanut käyttää opiskelijaetua hyväkseni ostaessani jotain. Olin päätoiminen opiskelija, mutta ennen kaikkea myös työssäkäyvä äiti. Nyt en oikein tiedä keneksi itseni esittelisin.

Sain opinnäytetyöni valmiiksi keväällä ja tein kesän ajan töitä täysillä tunneilla perhe- ja kriisityöntekijänä. Päätin, että kun elokuussa työtuntini vähenevät ja saan tutkintotodistukseni, pidän hieman lomaa ja keksityn hyvinvointiini aloittamalla viikoittain tapahtuvan, ohjatun harrastuksen.

Eilen joogaopettajani totesi kesken asanan vaihdon, että tämä rintakehää avaava liike sopii meille kaikille näin työ- tai opiskelupäivän päätteeksi. Äitiysvapaalla oleva siskoni ja minä vaihdoimme nauravan katseen keskenämme. Olin viettänyt joogatuntia edeltävän päivän vierailemalla vanhempieni luona, viikkaamalla pyykkiä kotona ja kuljettelemalla siskoni lapsia sekä omia lapsiani kouluun, päiväkotiin ja puistotoimintaan. Pohdin siinä rintakehäni avautuessa, että mikä minä sitten olen, kun en kerran opiskellut mitään, enkä käynyt joka päivä töissäkään?

Ilmoittauduin heti valmistuttuani TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, mutta tulojeni takia minun ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut turvautua työttömyysetuuteen. Tuloni ovat peruja kahdessa eri yrityksessä tekemistäni sijaisuuksista, kesällä kertyneistä yö- ja pyhäpäivälisistä, jotka maksetaan normaalia palkkaa myöhemmin sekä saamastani tekijänoikeuskorvauksesta. Omien työkuvioideni lisäksi olen yrittänyt olla hyödyllinen mieheni yrityksessä, olemalla yhteydessä asiakkaisiin, laatimalla tarjouksia ja noutamalla rakennusmateriaaleja.

Tämän hetkinen työelämäni on muodostunut pienestä silpusta, jotka yhdessä tuottavat päiviini sisältöä ja tililleni jokseenkin epäsäännöllisiä tuloja. Ennen opintojani työskentelin kokoaikaisesti virkatyöajalla aina maanantaista perjantaihin. Olin vannoutunut säännöllisen rytmin ja päivätyöajan puolestapuhuja, enkä olisi voinut nähdä itseäni paikasta toiseen pomppivana yrittäjä-avustaja-sijaistajana.  Olen kuitenkin löytänyt nykyisestä työtilanteestani valtavasti hyvää.

Minusta on mukavaa käydä sijaistamassa ja tekemässä muutama säännöllinen työvuoro kuukaudessa aina tietyssä työpaikassa. Olen töissä ollessani vastuussa työstäni sen hetken kun olen töissä. Kaikki työasiat jäävät vuoroni jälkeen työpaikalle, koska minulla ei ole työssäni minkäänlaisia prosesseja kesken. Tällainen stressitön ja erilaisista paineista vapaa työssäkäynti on hyvin virkistävää. Olen nauttinut siitä, että saan muokata viikot omien mieltymysteni mukaisiksi ja olen pystynyt antamaan enemmän aikaa ja voimavaroja perheelleni.

Nautin tällä hetkellä täysillä tästä itseni näköisestä työelämästä, mutta minulla on erilaisia suunnitelmia tulevaisuudelle. Haluan saada tililleni säännöllisen palkan, mutta ennen kaikkea haluan kehittää omaa ammattitaitoani, tulla tasavertaiseksi työyhteisön jäseneksi, edetä työurallani ja kasvaa ikioman työni asiantuntijaksi. Nykyinen työskentelymalli, jossa teen neljää eri työtä, yhtä monella eri alalla, ei mahdollista minulle kasvua yhteisöpedagogina.

Vilkuilen tällä hetkellä aktiivisesti työpaikkailmoituksia ja odotan, että löytäisin sen juuri minulle tarkoitetun työpaikan. Tiedän työpaikan olevan minulle oikea, jos  haluan sen myötä hyvästellä nämä nykyiset, ihanat työni. Koen olevani työnhakijana hyvin onnellisessa asemassa, sillä työnhakuani ei varjosta kiire tai kova pelko huomisesta. Tuntuu oikeastaan jotenkin todella innostavalta, että saatan koska tahansa törmätä työpaikkaan, josta tulee minulle niin merkityksellinen, että teen siellä elämänurani.

Ennen kokoaikaisen työn löytymistä taidan kutsua itseäni ihan vain freelanceriksi. Jos joku haluaa tietää enemmän, voin kertoa, että silloin kun en pyykkää kotona, hyppään kiinteistösijoitusyrityksen palveluasiantuntijan saappaisiin, haen lava-autolla rautakaupasta puutavaraa, autan perheitä akuuteissa kriisitilanteissa tai jaarittelen tästä kaikesta omalla blogikanavallani.

Oletko sinä korkeakoulusta valmistunut löytänyt heti paikkasi työelämässä vai ovatko erilaiset osa-aikatyöt värittäneet ensi alkuun sinunkin arkeasi ja miten sinä olet sen kokenut?