Klaffilipastosta kaunis etätyöpiste yläkertaan

Vihdoin ja viimein meillä on kotona paikka, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan työskentelylle.  Olen todella innoissani kotimme uudesta toiminnosta ja voin vain ihmetellä miksi en ole aikaisemmin tajunnut kiinteän työpisteen tärkeyttä.

Minun oli tiistai-iltana tarkoitus hakea Pepe pois töistä, mutta kiireellisen asiakastilauksen takia jäinkin sitten itse verstaalle hommiin. Siinä töiden lomassa silmiini pisti verstaan nurkassa seisova, pölyllä peittynyt ja toimettomaksi jäänyt klaffilipasto. Harmittelin ensin, että kodissamme ei ole tilaa kauniille huonekalulle. Olin aikaisemmin yrittänyt hahmotella yläkertaan työpöytää, mutta olin todennut, ettei meillä ole tarpeeksi seinäpintaa, jolle sijoittaisi työpöydän järkevästi.

Verstaalta löytämäni klaffilipasto on kuitenkin tavanomaista työpöytää kapeampi ja pienen mittailun päätteeksi kannoin huonekalun makuuhuoneeseemme. Klaffilipasto sopi erinomaisesti kotimme tyylisuuntaukseen (=käytetty, vanha ja kierrätetty) ja ennen kaikkea lipasto sopi mainiosti siihen ainoaan makuuhuoneestamme löytyvään koloon.

Lipaston vasemmalla puolella on poikani makuuhuone ja oikealta puolelta löytyy makkarin telkkari lipastoineen. Työpisteen sijainti lastenhuoneen läheisyydessä ei ehkä ole kaikkein ideaalein, mutta se on paras mikä kotoamme löytyi. Perheemme viettää yleensä päivisin eniten aikaa alakerrassa, joten yläkerta on ehdottomasti rauhallisempi paikka työskennellä kuin olohuoneen ruokapöytä.

Makuuhuoneeseen sijoitetussa työpöydässä on mielestäni parasta se, että työt saa helposti pois näkyvistä. Kun on aika irtautua töistä ja siirtyä vuoteeseen, työt saa piiloon vain klaffilipaston kannen sulkemalla.

Vaikka Klaffilipasto on tavallista työpöytää kapeampi, on sen työskentelysyvyys tavallista työpöytää syvempi. Vaikka pöytä ei ole suuren suuri, se on juuri meidän tarpeisiimme mainio. Lipastosta löytyy yksi vedettävä laatikko, mutta viereisen senkin laatikoihin saa sijoitettu loput työvälineet, kuitit ja paperit.

Aina ennen työskentelin alakerran olohuoneessa tai keittiössä ruokapöydän äärellä ja siivosin työpisteeni piiloon olohuoneen senkkiin. Oli kuitenkin vaivalloista siirrellä läppäriä jatkuvasti paikasta toiseen, kun esimerkiksi ruokaillessa tietokone ja paperit olivat aina tiellä. Nyt on jotenkin tosi ihanaa, kun on yksi kiintopiste, jossa pyöritellä Pepen firman papereita ja kirjoitella tätä blogia. Voi kunpa olisin ymmärtänyt näpertää oman työtilan heti etätyösuosituksen alettua!