Eveliina Matilda - Hero Header

2021 oli perheellemme erinomainen vuosi

Vuosi 2021 oli minulle ja perheelleni oikein hyvä vuosi. Vaikka elämmekin koronan johdosta erikoisia aikoja, jää vuodesta päällimmäisenä mieleeni aivan muut, perheellemme erityisen tärkeät asiat.

Suunnittelin viime vuoden alussa yhteisöpedagogiopintojani ja kirjoitin tänne blogiinkin, kuinka minulla ei ole mitään kiirettä valmistua vielä kuluvana vuotena. Asetin tammikuussa tavoitteekseni, että kirjoitan opinnäytetyön parhaalla mahdollisella arvosanalla, suoritan loput kurssit hyvillä arvosanoilla ja valmistun vuoden kuluttua erinomaisella todistuksella. Kävi kuitenkin niin, että opinnäytetyöprosessini eteni vauhdilla ja sain kaikki kurssit suoritettu jo ennen kesää. Odotin kesän yli viimeistä tenttiä, joka oli mahdollista suorittaa elokuussa ja valmistuin vitosen opinnäytetyöllä, kahdella stipendillä, yhdellä ansioituneille opiskelijoille myönnetyllä apurahalla sekä erinomaisella todistuksella jo vuotta ennen tutkintoni ohjeellista suoritusaikaa.

Kesä oli erityisen ihanaa aikaa, vaikka koko perheemme ei lomaillut lainkaan samaa aikaa. Pepe teki kesällä tosi pitkiä työpäiviä ja minäkin työskentelin kokoaikaisena perhe- ja kriisityöntekijänä. Mahtavan lähipiirimme ansioista lapset pääsivät kesällä kokemaan monta ihanaa retkeä ja hetkeä. Lapset viettivät paljon aikaa mukkilan uima-altaalla sekä tekivät siskojeni kanssa reissun Itä-Suomeen. Vaikka minä tein töissä täydet tunnit, mahdollistivat pitkät yövuorot minulle myös arkivapaita, jolloin pääsin kokemaan Turun helteistä kesää yhdessä lasteni kanssa.

Syksyllä perheessämme koettiin uusia jännittäviä alkuja kun pieni kuopukseni aloitti esikoulun ja tyttäreni jatkoi toiselle luokalle. Tällä kertaa lapset pääsivät palamaan heille jo tuttuihin ympäristöihin, joten he sopeutuivat nopeasti päiväkodin ja koulun arkeen. Minulle syksy toi tullessaan lisää vapaa-aikaa, kun työni muuttui vakiohenkilökunnan lomien jälkeen taas osa-aikaiseksi. Kun osa-aikatyön rinnalla ei enää ollut opiskelua, palasin työskentelemään tuntityöntekijänä koulua edeltävään työhöni, tosin eri työnantajalle kuin aikaisemmin. Syksy sujui siis useampaa osa-aikatyötä pyörittäessä, mutta vaihtelevien työtuntien johdosta minulla oli yhtäkkiä runsaasti enemmän vapaata kuin koskaan aikaisemmin aikuisiällä.

Otin lisääntyneen vapaa-ajan ilolla vastaan, sillä täydellisen opintoihin uppoutumisen jälkeen halusin olla taas paremmin läsnä perheelleni. Nautin siitä, että olin kotona tekemässä välipalaa koululaiselle ja pystyin pitämään esikoululaiselle vapaapäiviä eskarista. Löysäilymme jakoi nettikansan mielipiteet, kun kirjoitin aiheesta blogin: Voiko eskarista pitää liikaa vapaapäiviä?  Meitä ei sometuomiot haitanneet, vaan jatkoimme eloa omalla tyylillämme, pitkillä loma-ajoilla ja satunnaisilla arkivapailla herkutellen.

Pepe teki oikeastaan koko vuoden tosi paljon töitä, koska koronan myötä ihmiset panostivat koteihinsa. Pepelle satoi remontointikohteita sekä kalustetilauksia, joihin liittyvissä paperihommissa minä yritin parhaani mukaan olla avuksi. Valtavien työntuntiensa lisäksi Pepe ehti remppailla myös meidän kotia. Aloitimmekin vuoden aikana rappusten, eteisen ja keittiön remontit. Yksikään remppakohde ei ole vielä valmis, eikä tarkkoja tavoitteita aikataulujen suhteen ole edes voitu asettaa. Minä kun en yksinään osaa näin haastavia remontteja tehdä ja Pepe tekee kotiamme aina kun hänen yrityksensä työmailla on hiljaisempaa.

Tuntui taas oikein hyvältä hyvästellä yksi iloinen ja onnistunut vuosi. Kirjoitinkin eveliinamatilda-Instagramissani kuinka jokainen vuosi tuntuu olevan edeltäjäänsä parempi, enkä malta odottaa mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä