Arkeni haikeimpia hetkiä ovat päivät, jolloin lapset lähtevät luotani isän kotiin.
Kodin vaihto alkaa pyöriä mielessäni yleensä jo edeltävän päivän iltana, jolloin pohdin mitä käytännön toimia lasten kodin vaihto edellyttää. Ovatko ratsastusvarusteet puhtaina ja pakattuina tai käytössä olevat ulkovaatteet kuivia ja tulevan viikon säähän sopivia? Muuta tavaraa lapseni eivät onneksi kanna mukanaan, vaan molemmista kodeista löytyy omat vaatteet ja muut varusteet.
Käytännön asioiden lisäksi pohdin yhdessä kuluvan viikon aikana vietettyä aikaa. Onko lapsilla ollut hauskaa? Onko heistä helpotus päästä isän luo vai viipyisivätkö he mielellään pidempäänkin minun luonani? Ensivaikutelma on aina ihana kun lapset saapuvat. Pyrin tekemään myös loppuvaikutelmasta ihanan. Halitaan ja huomioidaan toisiamme viikon päätteeksi vielä extrapaljon.
Haikeuden rinnalla on joskus myös ripaus helpotusta. Nyt voin keskittyä töihin, joiden tekemistä lapsiviikolla lykkäsin tai voin tehdä jotain, mikä on helpompaa ilman, että kannan lastenhoitovastuuta. Tai näillä ajatuksilla ainakin pyrin helpottamaan oloani.
Kun lapset sitten lähtevät ja sulkevat oven perässään, kotiin jää aina jonkinlainen tyhjyys. Silloin minuun iskee aina kaikkein kovin ikävä, mikä on hieman hassua, kun lasten kanssa on juuri saanut viettää seitsemän päivää tiiviisti yhteistä aikaa. Ikävä kuitenkin helpottaa pikkuhiljaa ja opin yleensä melko nopeasti myös nauttimaan rauhallisuudesta ympärilläni.
Kun ikävä on kovimmillaan, lähden koiran kanssa pitkälle kävelylle, äänikirjaa kuulokkeista kuunnellen. Lenkin jälkeen soitan lapsille videopuhelun tai viestittelen meidän perheen Whatsapp-ryhmässä. Onneksi nykyään on niin helppo olla yhteydessä puhelimen kautta. Ikäväni helpottaa heti, kun puhelimeen kilahtaa pitkä viestillinen mitä erikoisimpia, mutta tarkkaan harkittuja hymiöitä nauruineen, sydämineen ja suukkoineen. <3
Kommentit (4)
Hyvin kirjoitettu. Ihanaa, kun pystyt kääntämään lapsista erossa olon positiiviseksi ja uskallat sanoa sen ääneen. Vaikka totta kai ikävä on aina varmasti olemassa.
Tää oli jotenkin ihana teksti <3 Muutenkin musta on tosi kiva kuulla että joku osaa nähdä vuoroviikkovanhemmuudessa niin paljon hyvää ja just esim nauttia siitä lapsivapaasta viikosta ja kanavoida sen ajan omaan hyvinvointiin. Ite oon yksinhuoltaja ja joskus saan ihmetteleviä katseita kun hehkutan yksinhuoltajuuden hyviä puolia 😀 mutta se on vaan se perhemuoto mihin me ollaan totuttu ja jotenkin siitä vaan on oppinut nauttimaan valtavasti.
Voi kiitos! <3 Ihana kommentti sinulta. Mukava kuulla, että sinäkin olet oppinut nauttimaan just sun omasta perhetilanteesta. Asioilla on usein niin erilaisia puolia, joita ulkopuolinen ei ehkä huomaa.
Hei, kiitos kommentistasi! Juuri näin se on, että ikävä on aina taustalla, mutta positiivistakin löytyy paljon runsaasta omasta ajasta. 🙂