Kevään keskelle saapui talvi ja lasten päiväkoti sekä koulu sulkivat ovensa. Kulunut viikko on ollut merkillinen!
En varmaankaan ollut ainoa, joka jo ehti fiilistellä ihanaa kevättä? Ehdin ottaa tennarit käyttöön ja kilistellä ystävän kanssa proseccolaseja kevään ensimmäisellä terassikierroksella. Sunnuntaina ihastelin sepelistä puhtaaksi harjattua kotikatua ja maanantaiaamuna heräsin siihen, kun aurausauto kolisteli samaisella kadulla. Mikä pettymys tämä lumi ja loska olivatkaan!
Toisaalta taas lapset ovat viihtyneet pihalla tuntikausia lumileikkein parissa ja onneksi ovat, sillä meillä eletään tällä hetkellä poikkeusarkea. Meidän kakkosluokkalaisen koulu ja eskarilaisen päiväkoti ovat opettajien lakon vuoksi kiinni. Lapsille ei järjestetä etänä minkäänlaista opetusta, eikä heille annettu tehtäviä, joita vapaalla täytyisi suorittaa. Lapset ovat siis ihan lomalla samalla kun minä yritän työskennellä kotona.
Toistaiseksi etätyö on häiriötekijöistä huolimatta sujunut hyvin. Minulla on rauha työskennellä meidän makuuhuoneessa ja kun istun työpisteeni ääressä, lapset osaavat olla häiritsemättä minua. Jonkin verran lasten kotona olo kuitenkin hidastaa työntekoa, kun välillä täytyy käydä ripustamassa ulkoilun jäljiltä märät vaatteet kuivumaan ja laittamassa välipalaa tarjolle. Toisaalta taas lapset pitävät huolen siitä, että kotitoimistolla tulee välillä pidetty pieni tauko ja liikuskeltu työn ohessa.
Tänään aloitin työpäiväni lenkittämällä koiran, minkä jälkeen ehdin kattaa lapsille aamiaisen juuri ennen aamuisen Teams-palaverin alkua. Oman aamukahvini hörpin työpisteen ääressä. Jännä miten helposti töihin tulee kiire, vaikka se työmaa sijaitsee omassa makuuhuoneessa!
Aamun lastenohjelmien jälkeen lapsoset leikkivät huoneissaan ja pienempi kuunteli omien leikkiensä ohessa Harry Potteria äänikirjana. Minun aamupäiväni sujui työhöni liittyvää koulutusta suorittaessa, mikä sopi hyvin yhteen lasten kotona olon kanssa. Minun tulee tässä kevään aikana opiskella itsenäisesti työhöni liittyvä kurssi ja suunnittelin, että näiden lasten lakkopäivät olisi jouhevinta käyttää tähän projektiin.
Lounastimme lasten kanssa yhdessä ja yritin lounaan aikana keksiä lapsille mahdollisimman paljon puuhaa iltapäiväksi. Lasten kotipäivissä haastavinta on pitää lapset irti älylaitteista ja pelkän laitteiden käytön rajaamisen sijaan yritän ohjata heitä jonkin korvaavan toiminnan pariin.
Onneksi lapset innostuivat iltapäivällä ulkoilemaan useamman tunnin, niin minä pystyin keskittymään tavanomaisiin työtehtäviini, kuten asiakkaiden kohtaamiseen.
Vaikka meidän muruset ovat hyvin itseohjautuvia tyyppejä, niin kyllä etätyön ja kotiäitiyden yhdistäminen vaatii melkoista ketteryyttä. Ehkä eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut meidän lounasruokailu kotona, kun ilman hellaa en meinaa keksiä mitään nopeaa ja lämmintä ruokaa, joka ei olisi valmisruokaa. Tänään Pepen äiti kuitenkin toi meille keittoa ja pannaria, niin huomenna ei tarvitse murehtia tästäkään!
Näillä näkymin tämä lakko kestää vain kaksi päivää ja luulen, että huominen sujuu vielä ihan sulassa sovussa täällä kotona. Tsemppiä kaikille muillekin perheille, joille aiheutuu lakosta haittaa, vaikka aivan syystä opettajat mielestäni lakkoilevatkin!
Kommentit (2)
Heippa, pari vinkkiä kollegalta 😀 nimittäin olen aloittanut asiantuntijana samassa ”firmassa” kuukausi sitten.
Ekaksi tuli mieleen, että kannattaa hankkia erillinen näyttö läppärin kanssa! Se tekee ison eron kun saa katsoa isommalta ruudulta! Minä sain pari viikkoa sitten sukulaiselta ylimääräisen, mutta eivät kai maksa kovin paljon uutenakaan/käytettynä.
Tokaksi, minä kuuntelen joskus aamun palaverit/koulutukset kännykällä napit korvilla samalla, kun kävelen päiväkodilta kotiin ja saatan siinä lenkkeillä koiran kanssa pidemmän kierroksen. Ei ole kiire olla kahdeksalta koneen ääressä 😉 se on jännä miten aamulla voi tosiaan tulla kiire, vaikka tekee töitä kotoa.
Ja muutenkin kaikki palaverit seison ja vähän jumppailen samalla, vaihtelua istumiseen 🙂
Tsemppiä työ ja kotiarkeen.
Hei ja kiitos hyvistä vinkeistä! Olenkin koittanut nostaa läppärin ruutua ylemmäs virittämällä koneen alle kansiopinon. Käytän erillistä näppäimistöä, niin asento olisi mahdollisimman ergonominen. Täytyy laittaa tuo erillinen näyttö harkintaan. Se vain ei mahdu työpisteenäni toimivan klaffilipaston sisälle, joten täytyisi keksiä näytölle joku paikka mihin säilöä se silloin kun en tee töitä…
Minäkin olen joskus kävellyt jonkun koulutuksen ajan koiralenkillä. Täytyykin ottaa tästä ihan säännöllinen tapa itselle! 🙂
Kiitos, samoin tsemppiä sinulle työhön ja kevääseen!