Yhteiset arvot ja tavoitteet ovat parisuhteemme perustus

Vaikka valitan toisinaan jääväni kakkoseksi puolisoni työn rinnalla, ymmärrän pitkiä työpäiviä paiskovaa Pepeä hyvin. Yllättävää kyllä, tahoillamme tapahtuva ahkera työnteko on oikeastaan parisuhteemme liima. Paikallaan oleminen ei oikein sovi minulle ja pidän siitä, että myös kumppanini tähtää kohti tavoitteitaan ja haluaa edetä elämässä.

Olemme Pepen kanssa sopivat elämänkumppanit toisillemme erityisesti siksi, että tavoitteemme ja käsityksemme elämässä etenemisestä ovat samansuuntaisia. Koemme samanlaiset asiat tärkeiksi ja elämänarvomme kohtaavat hyvin.

Aikuisiällä vietetyt sinkkuvuodet opettivat minulle paljon itsestäni ja siitä mitä oikeasti haluan parisuhteelta. Muistelen aina silloin tällöin erästä lyhyehköä suhdetta, jonka mutkikkuuden ymmärsin vasta jonkin verran suhteen päättymisen jälkeen. Deittailin joitakin kuukausia miestä, jonka kanssa kaikki oli hyvää ja tavallista. Olimme paperilla monella tavalla täydellinen match, enkä edelleenkään keksi miehestä pahaa sanottavaa. Suhde vain lopahti, koska jokin arjessa ei toiminut.

Jälkikäteen suhdetta analysoidessani ymmärsin, että mikään arjessa miehen kanssa ei toiminut. Kerta toisensa jälkeen löysin itseni tylsistymästä miehen tavallisen kerrostaloasunnon sohvalta. Kun ehdotin että tekisimme yhdessä jotain, kävimme kävelyllä ja palasimme pian taas tutulle sohvalle tuijottelemaan asunnon valkoisia seiniä. Mies ei juuri syttynyt suunnitelmistani ja kun sitten menin ja tein asioita itsekseni, minua kaivattiin kotiin. Ihmettelin miksi mies ei juuri käynyt missään, kokenut intohimoa työhönsä tai edes johonkin typerään harrastukseen.

Aluksi luulin, että mies vain haluaa viettää paljon kahdenkeskistä aikaa kanssasi, mutta lopulta ymmärsin, että hänen elämästään yksinkertaisesti puuttuivat projektit, keskeneräiset asiat, ehkä jopa tavoitteet. Niin tai ehkä hän oli saavuttanut täydellisesti tavoitteensa mahdollisimman helposta ja yksinkertaisesta elämästä.

Se ei vain ollut minun elämääni. Olen tottunut seurustelemaan mopon rassaajien, talonrakentajien ja työaddiktien kanssa, joilla on monta rautaa tulessa. Yhteinen kaatopaikkakeikka, uponneen veneen nostoprojekti, terassin rakennus ja jonkun ruostuneen autonraadon raahaaminen toiselta puolelta Suomea, ovat minulle mieleistä puuhaa parisuhteessa.

Nyt minulla on onneksi oma Puuha-Peteni, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää. Ei sitä helpointa mahdollista, mutta hieman ennalta arvaamatonta ja taatusti palkitsevaa.

Ehkä tärkeimpänä asiana Pepe ottaa tosissaan haaveeni ja innostuu ideoimaan kanssani. Yleensä ruokimme toistemme ajatuksia niin, että pienestä pintarempasta kasvaa koko kodin täydellinen muodonmuutos ja retkikäyttöön rempattavan pakettiauton sijasta löydämme itsemme mittaamasta saunan paikkaa kymmenenmetrisessä linja-auton aihiossa.

Moni yritys jää yritykseksi ja toistaiseksi emme enää haaveile linja- tai pakettiauton muuttamisesta kakkoskodiksi. Yhteinen lähitulevaisuuden tavoite, joka tällä hetkellä inspiroi meitä eteenpäin, on hankkia kiva vene –sen epäonnisesti uponneen yksilön tilalle. 

Yhteisten haaveiden lisäksi koen tärkeäksi, että meillä on myös omat tavoitteemme. Olen saanut puolisoltani täydellisen tuen opiskelulle, opintojen ohella työskentelylle sekä usean työn samanaikaiselle pyörittämiselle, vaikka se on tapahtunut parisuhdeajan kustannuksella. Enkä minä muista, että puolisoni olisi koskaan pyytänyt minua jäämään kotiin, kun olen rientänyt vapaa-ajan menoihini. Teen saman tietysti myös Pepelle, vaikka joskus pakotankin kiireisen yrittäjän viettämään vapaapäivän kanssani. Miten helppoa yhteinen arki voikaan olla, kun löytää sen oman puoliskonsa.