Lapsetonta laiffia ja puolison syntymäpäivät

Meillä on taas ollut kovin hiljainen koti ja rauhallinen, kahden aikuisen keskeinen arki. Toisinaan kun Pepe on ollut pitkään töissä, kotona on ollut jopa pysähtynyt tunnelma. Tällaisella monilapsisesta perheestä tulevalla ekstrovertillä on joskus vaikeaa, kun ympärillä ei tapahdu mitään tai ole ketään, jolle kertoa ajatuksistaan.

Olenkin käynyt kuluvalla viikolla hieman ahkerammin toimistolla, vaikka näin heinäkuussa työpaikalta on ollut haasteellista löytää kahviseuraa. Työnteko toimistolla kuitenkin rytmittää mukavasti päivää, enkä tunne itseäni aivan niin erakoituneeksi kun jos vietän etätyöpäivän päälle vielä iltapäivän yksin kotosalla.

Eräs työkaveri taivasteli minulle kuinka ihanaa hänellä oli eräänä päivänä töiden jälkeen kun hän saapui kotiin, jossa ei ollut ketään. Mies oli lasten kanssa muualla ja työkaverillani oli ollut useampi tunti aikaa ihan yksin kotona. Hämmästelin siinä yhdessä hänen kanssaan kuinka ihanaa kotona on olla yksin ja pohdin sitten hiljaa mielessäni, että niinhän se oikeastaan onkin. On mukavaa kun saa tehdä ihan mitä haluaa ja on vastuussa vain itsestään. Monelle vanhemmalle se on luksusta, minulle joka toinen viikkoista. 

Työvuoron jälkeen kotiin päästyäni kaivoin esille akryylivärini ja vuorasin suojapaperilla olohuoneeseen maalausstudion. Olen mallintanut paperille lapsistani otetun ihanan valokuvan ja maalannut mielialaani sopivia villin näköisiä kukkia jättimäiselle vanerille, jonka Pepe sahasi minulle verstaalla. Taidetuokioitani on vuorotellen säestänyt äänikirja ja Spotifyn soittolista.

Yksinolon lisäksi olen viettänyt aikaa myös Pepen kanssa. Olemme käyneet yhdessä lounailla ja katsoneet iltaisin yhden jakson jännittävää sarjaa yhdessä. Eilen Pepe täytti  42 vuotta ja juhlimme hänen syntymäpäiväänsä illalla kahdestaan kotona. Annoin Pepelle syntymäpäivälahjaksi uudet sandaalit ja riippumaton. Päätin ripustaa riippumaton yllätyksenä valmiiksi terassille Pepen työpäivän aikana. Odottelin syntymäpäiväsankaria pitkän tovin riippumatossa kirjaa lueskellen ja nachoja syöden. Olipa mainio lahja!

Kun Pepe vihdoin saapui töistä, hengailimme yhdessä terdellä ja päätimme sitten vielä yötä vasten valaa keittiön lattialle betonin. Syntymäpäivä ei ehkä ollut niin kovin juhlallinen, mutta se oli juuri sankarin näköinen. Yöllä Kokkeli-koira oli ikuistanut tassunjälkensä lattiaan.

Tänään vietimme lämpimän sään innoittamina allaspäivää vanhempieni luona. Lopetimme työpäivämme ajoissa ja ajelimme koiran kanssa mukkilaan. Siskoni olivat kattaneet ihanan salaattibuffan ja valmistaneet herkut kahvipöytään. Kahvittelimme Pepen juhlan kunniaksi, lauloimme onnittelulaulun ja pulikoimme lämpimässä altaassa.

Huomenna mukava viikko jatkuu taas työn merkeissä, mutta lauantaina aiomme tehdä yhdessä kahdestaan jotain mukavaa. Ehkäpä lähdemme illalla katselemaan jokirannan tunnelmaa.  Oikein ihanaa, pian edessä olevaa kesäviikonloppua kaikille!