Koulutielle

Niin minä pääsin vilkuttamaan myös kuopukselleni, joka taapersi jonon mukana, iso reppu selässään koulurakennukseen. Oli koskettavaa katsella kun mamin baby lähti niin reippaana koulutielle. Vaikka kyllähän meillä jännitettiinkin, mutta tällä kertaa jännitys ei ollut aivan niin pahaa, kuin esikoisen kohdalla. Ei lapsen eikä meidän vanhempien osalta.

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen jännitys oli täysin hävinnyt ja toisena kouluaamuna ekaluokkalainen olisikin jäänyt mielellään kotiin pelaamaan pleikkaria kuin lähtenyt ajoissa kouluun. Tytär pakkasi molempien reput valmiiksi ja hoputti eteisessä meitä muita, että olisimme koululla varmasti ajoissa. Ihmettelin ääneen miten lapsemme voivat olla niin monessa asiassa toistensa vastakohdat. Poika vastasi tähän, että ei ekaluokassa ole vielä mitään stressattavaa.

Mielestäni meidän ykkösellä on tosi ihailtava asenne, mutta kun lapsen koulureppu on näiden kahden koulupäivän jälkeen ehtinyt unohtua milloin mihinkin, olen hieman huolissani siitä mitä kaikkea loppusyksy tuo tulessaan.

Lapset saivat ensimmäisen koulupäivän jälkeen pienet yllätykset. Meidän nuorempi oli odottanut saavansa oman tötterön, kuten siskonsa sai aikoinaan aloittaessaan kieliluokalla. Englannin kieliluokalla tötteröitä ei jaeta, joten tein sellaisen pojalle itse. Tein sitten samalla pienen yllätyspussin kolmannelle luokalle menevälle. Täytin tötterön ja pussukan kynillä, kumeilla, tarroilla, herkuilla ja kaikella pienellä mitä nyt koululainen voi tarvita.

Tsemppiä kaikille muillekin koulutiensä aloittavien vanhemmille! Kokemuksesta tiedän, että syksyn uudet kuviot alkavat nopeasti luistaa. Lapset ovat niin sopeutuvaisia tyyppejä.