Tänä syksynä mulla ei alkanut mitään omaa ohjattua harrastusta. Jostain syystä mun ja siskon ei tällä kertaa tullut ilmottauduttua joogaan enkä kansalaisopistojen tarjontaa selaillessa löytänyt mitään mikä olisi kolahtanut tarpeeksi kovaa.
Toisin kun ensin pelkäsin niin säännöllisen, ohjatun harrastuksen puuttuminen ei haittaa lainkaan. On oikeastaan ihan mukavaa, ettei harrastuksen tarvitse huvittaa joka viikko samaan aikaan. Nyt kun arkeni täyttyy päivätyöstä, sivutöistä ja lasten harrastuksista, on ihan mukavaa että omalla vapaa-ajalla voi halutessaan jäädä kotisohvalle.
Lapset jatkavat entisten harrastustensa parissa, eli meidän tytär ratsastaa ja poika pelaa jääkiekkoa useamman kerran viikossa. Molemmat lapset aloittivat tänä vuonna myös uudet harrastukset. Tytär käy kerran viikossa ilma-akrobatiassa ja poika parkourissa. Harrastuksiin kuskaaminen vie paljon aikaa, mutta meillä vuoroviikkovanhemmilla on kuskausvuoro vain joka toinen viikko.
Käytän lasten harrastusajat usein jotenkin hyödyksi ja jos en katsele lasten viipottamista ratsastuskentällä tai jäähallilla, niin lenkkeilen koiran kanssa lähimaastossa tai käyn ruokaostoksilla. Yleensä kuuntelen vielä samalla äänikirjaa, niin odottelun sijasta aika tuntuu kuluvan siivillä.
Kun mulla sitten on lapsetonta vapaa-aikaa, tykkään viettää sitä luonnossa koiran kanssa lenkkeillen, marjastaen ja nyt syksyllä sienestäen. Toisinaan vuoraan olohuoneen suuren pöydän sanomalehdillä joiden päälle levitän maalipurkit, siveltimet ja taulupohjat. Suunnitelmissani on vielä syksyllä pystyttää olohuoneeseen kuivakukkakranssipaja sekä joulukorttipaja. Kaipaan virkamiestyöni vastapainoksi luovaa sormilla väkertämistä, jonka aikana aivot voivat levätä.
Perheemme vapaa-aika on tänä syksynä hyvässä balanssissa. Kaikkea on sopivasti kun levolle, koulutyölle, liikunnalle ja luovuudelle löytyy sopivassa suhteessa aikaa.
Kommentit (2)
Onko sulla virka?
On.