eveliina matilda - Banneri

Syksyisen metsän syleilyssä

Loppukesä ja syksy ovat sadonkorjuun, marjastuksen ja sienestyksen takia ihan mahtavaa aikaa. Luonnossa oleminen ja sen antimien syöminen sekä talteen kerääminen on tosi palkitsevaa. Samalla saa vatsaan ja pakkaseen täytettä sekä kaiken lisäksi vielä liikuntaa ja levollisen mielen.

Mulla on viime aikoina ollut todella kova kaipuu luontoon ja välillä mietityttää olenko kaupunki-ihminen ollenkaan. Kaupungissa asumisen ehdottomasti huonoin puoli on, että luontoon on matkaa. Ainakin sellaiseen raikkaaseen metsään, jossa kuulee vain puiden huminan ja omat ajatuksensa.

Unelmien koti olisi sellainen, josta lapsilla olisi kävelymatka kouluun ja minulla kävelymatka töihin, pihapiirissä olisi lapsille paljon kavereita, etupihalla siintäisi meri ja takapihalta alkaisi aarniometsä. Kaikkea ei voi saada ja tässä hetkessä vanha puutaloasunto keskustassa taitaa vastat tarpeisiimme parhaiten.


Onneksi kaupungista pääsee tarvittaessa pois ja meillä on mahdollisuus hurauttaa autolla hetkessä mun lempipaikkaani, eli suvun suopalstalle. Tutusta metsästä löytyy edesmenneen papan laavu sekä papan vinkkaamat ja myöhemmin itse löydetyt sieniapajat. Tässä metsässä tuntuu kotoisalta liikkua, olenhan liikkunut ja leikkinyt siellä koko ikäni.

Haluan antaa samat kokemukset myös lapsilleni ja siksi retkeilemme ahkerasti metsässä. Teemme tulet, poimimme marjoja ja sieniä, valmistamme ruokaa ja evästämme. Toivon, että suosta tulee myös lapsilleni tärkeä paikka, jonka hyvinvoinnista he sitten joskus pitävät huolta.

Kävimme viikonloppuna mummin ja ukin kanssa suolla sieni- ja eväsretkellä. Mummi halusi erityisesti viedä meidän pojan syksyiseen metsään, koska hän on niin innokas sienestäjä. Ukki jäi laavulle laittamaan tulet ja suunnittelemaan laavun edustalle rakennettavaa terassia, samalla kun me muut suuntasimme sienikorien kanssa metsään.


Lapset löysivät kanttarelleja ja suppilovahveroitakin oli jo tullut. Osa oli niin pikkuriikkisiä, ettemme tohtineet repiä niitä vielä maasta. Saimme kuitenkin jo ehkä tunnin kierroksella hyvät ainekset sienikastikkeeseen.

Kävelyn jälkeen nautimme laavulla eväät ja juttelimme siitä miten paljon paremmalta kaikki maistuu ulkona. Kahvien ja kaakaon jälkeen siistimme jälkemme ja lähdimme hyväntuulisina sekä rentoutuneina kohti kotia.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä