Yllätysuutinen

Jouluaatosta tuli hyvin erityinen päivä minulle ja Pepelle. Koin kesken aattoaamun lahjojen avaamisen yllätyksen, jota en osannut odottaa lainkaan. Pepe oli suunnitellut romanttisen kosinnan, jonka päätteeksi meistä tuli kihlapari.

Ensimmäisen kuvan kihlaparista otti siskoni, joka ei vielä kuvaa ottaessaan tiennyt kihloista.

Joulumme on sujunut rakkauskuplassa leijuessa. Kummallakin on sellainen hassu hymy päällä ja leikillämme meidän on pitänyt lähes jokaisen tekemisemme jälkeen todeta, että nyt teimme kyseisen asian ensimmäistä kertaa kihlaparina. Kuten ”Kävelemme ensimmäistä kertaa koiralenkillä kihlaparina!” ja ”Tämä on ensimmäinen aamiainen kihlaparina.” Molemmat kai vielä sisäistämme asiaa: olemme menossa naimisiin!

Vanerista väkerretyt sormukset on tarkoitus vaihtaa kuluvalla viikolla jalometallisiin.

Kerroimme kihlautumisesta jouluaattona minun perheelleni, jonka kanssa vietimme aattoiltaa. Minulla oli kylässä sormessani vanerinen sormus ja odotimme, että joku perheestä huomaisi vasempaan nimettömääni ilmestyneen rinkulan. Vaikka kuinka join ja söin vasemmalla kädellä ja heiluttelin kättä ilmassa kukaan ei huomannut sormusta. Lopulta kerroimme ruokapöydän äärellä, että sain Pepeltä lahjaksi lahjakortin kultasepänliikkeeseen, jotta saan sormeeni vielä ihan oikean sormuksen.

Tänään tapaninpäivänä kerroimme kihlautumisesta myös Pepen vanhemmille, jotka tosin tiesivät jo ennalta Pepen kosimisaikeista. Kosinnasta kuulivat samalla myös lapset, jotka saapuivat tänään viettämään joulua meidän kanssamme.

Kaikki läheiset ovat olleet kovin iloisia uutisesta ja kertoneet odottavansa innolla häitä. Nyt meillä alkoikin mietintä siitä millaiset häät oikein haluamme? Kerron ihanasta kosinnasta ja hääjuhlaan liittyvistä ajatuksista vielä lisää myöhemmin.

Pepe ei olisi voinut valita kosinnalle parempaa ajankohtaa, sillä meillä molemmilla on edessä vielä viikon loma, jonka voimme viettää yhdessä rakkauskuplassa! Ihania välipäiviä kaikille!