28 vuotta

Vietin eilen syntymäpäivääni ja mun piti ihan laskea kuinka paljon täytin. Lapset eivät voineet aamiaispöydässä uskoa, että joku ei ole ihan varma omasta iästään. Iällä ei kai ole ollut mulle enää hetkeen merkitystä. Pienen laskutoimituksen jälkeen selvisi, että olen 28 vuotias. Se kuulosti minusta oikein hyvälle numerolle.

Tuntuu, että siitä on ihan tovi kun täytin 20, mutta mistään ikäkriisistä en kärsi. Ehkä se johtuu siitä, että olen tottunut olemaan monessa porukassa se nuorin. Aivan tyttäreni odotusajasta lähtien, olen muiden vanhempien muodostamissa porukoissa ollut sieltä nuorimmasta päästä. Minulla on varmaan sellainen illuusio, että olen ikinuori.

Ikäkriisiltä suojautumisessa auttanee myös tyytyväisyys omaan elämään. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Näin 28-vuotiaana olen juuri siellä missä minun pitääkin. Olen äiti kahdelle maailman ihanimmalle kouluikäiselle ja kihlattu parhaalle mahdolliselle miehelle. Meillä on kiva koti ja molemmat perheemme aikuiset saamme tehdä kutsumustyötä. En muuttaisi elämääni tai ikääni mihinkään suuntaan.

Vanhempani ja pikkusiskoni kävivät meillä eilen kahvilla. Sain Pepeltä lahjaksi ihanan pehmoiset tossut, jotka on ihan parhaat meidän puutalon kylmillä lattioilla. Yleensä mulla on aina villasukat jalassa, mutta onhan nämä nyt paljon tyylikkäämmät! Siskolta ja vanhemmilta sain lahjan saatesanoilla tulevalle vaimolle. Paketista paljastui ihana Marimekon essu, mikä on myös ihan mainio lahja minulle, joka olen surkea kokki sekä leipuri ja tarkka villavaatteistani.

Pienet kahvit olivat mainio tapa juhlistaa päivää ja tulipahan imuroitua koti viikonlopuksi. Lapset olivat illalla järkyttyneitä kun kuulivat, että nämä olivat ne minun ihan varsinaiset synttärijuhlat. Nuorimmaisemme muisti kuitenkin ennen nukkumaanmenoa kertoa opettajansa minulle lähettämät onnittelut. Poika oli koulussa tietysti kertonut kaikille, että hänen äidillä on tänään syntymäpäivä. <3