Kahdeksanvuotias kuopus

Meidän nuorimmainen täytti jo kahdeksan vuotta! Merkkipäivä sai minut muistelemaan menneitä ja haaveilemaan tulevasta.

Rakas poikani on mitä ihanin, huomaavaisin, liikunnallisiin ja älykkäin tyyppi. Hän muistaa halailla ja kertoo minulle päivittäin, että ”I love you mom!”. Toivon todella, että hän tulevaisuudessakin näyttää ja kertoo tunteensa yhtä avoimesti.

Poika on lahjakas koulussa ja englannin kieliluokka sujuu hyvin. Saan lähes päivittäin ilahtua positiivisista Wilma-merkinnöistä, joiden mukaan lapsi on toiminut hyvänä kaverina tai työskennellyt erinomaisesti. Muru tykkää kovasti liikunnasta ja englannin tunneista Uusi kieli on tarttunut häneen kivasti ja poika ääntää monesti paremmin kuin minä! Syntymäpäivänä lauloimme hänelle onnittelulaulun tietysti englanniksi.

Olen ylpeä myös lapsen jääkiekkoharrastuksesta ja siitä kuinka jo näin pieni jaksaa sitoutua harjoitteluun. Hän lähtee treeneihin ja pelireissuille aina hymyissä suin. Jääkiekon lisäksi poika harrastaa parkouria, mikä sopii tällaiselle ketterälle lapselle mainiosti. Kiipeily, hyppely ja vauhdikas meno on lapselle mieluisaa puuhaa. Toisinaan hän tykkää kovasti askarrella ja synttärilahjaksi saatu lahjakassi täynnä kumileikkejä, puutikkuja, liimaa, teippiä ja nippusiteitä oli ehkä paras lahja ikinä! Toinen meidän pojalle mieluisa vapaa-ajan puuha on pleikkarilla ja tietokoneella pelaaminen. Hän osaa tehdä Minecraftissa hienoja rakennuksia ja maailmoja, joita sitten esittelee minulle.

On kyllä mahtavaa olla 8- ja 9-vuotiaiden lasten äiti. On haikeaa kun lapset kasvavat ja irtautuvat minusta yhä enemmän, mutta samalla he muuttuvat yhä enemmän omiksi persoonikseen. Nautin tosi paljon lasteni seurasta ja meillä on yhdessä tosi kivaa.