Syysretkellä

Aina syksyllä tuntuu, että tämä on kyllä kaikkein parhain vuodenaika! (Okei, kesällä tuntuu, että kesä on paras ja joulun tienoilla talvi tuntuu parhaalta.) Syksy on kuitenkin kaikkein parhain vuodenaika luonnossa liikkumiseen ja minusta tuleekin aina syksyisin aktiivinen metsänkävijä.

Syksyisessä luonnossa parasta on tietenkin luonnonantimet, eli marjat ja sienet. Tykkään poimia mustikoita, hilloja sekä karpaloita. Sienikoriini poimin kanttarellit, suppilovahverot sekä herkkutatit.

Metsässä samoilu rauhoittaa ja saan siitä energiaa. Kaupungissa yksin kävellessä mulla on usein kuulokkeet korvissa ja kuuntelen monesti äänikirjaa koiralenkin tai työmatkan ajan. Metsässä kävellessä mun ei tulisi mieleenkään laittaa kuulokkeita korville. On ihanaa kuulla puissa käyvä tuuli, jalkojen alla rahiseva maa ja muut metsän äänet.

Onnistunut metsäretki pitää sisällään tietysti myös evästauon. Isäni nikkaroi suvun laavun yhteyteen terassin sekä nuotiopaikan. Uudella terdellä on kiva syödä eväitä ja katsella hiljasta suomaisemaa. Tällä kertaa meillä oli eväitä lettuja sekä makkaraa.

Kun sienikastike on syöty ja nuotion haju pesty hiuksista, sitä kaipaa jo takaisin luontoon. Ehkä hinku metsään pysyisi pidempään pois, jos suolla retkeilisi yön yli?