Tyttäreni ylitti itsensä koulujen välisissä yleisurheilukilpailuissa. Jännitin kuluvalla viikolla urheiluhallin katsomossa kun tytär osallistui ensimmäistä kertaa koulun yleisurheilukilpailuihin. Lajeina tytöllä oli pallonheitto, pituushyppy sekä 60 metrin pikajuoksu. Sain työni järjestelty niin, että ehdin pitkällä lounastauolla nähdä pituushypyn sekä juoksun. Edustuspaikka urheilujoukkueessa oli lapselle iso ja jännittäväkin asia. Tosin itse jännitin katsomossa varmasti vielä enemmän kuin urheilija. Olen nuorena kilpaillut samaisessa hallissa monet yleisurheilukilpailut, mutta koskaan en muista jännittäneeni niin kuin nyt oman lapsen puolesta. Sitä niin kovin toivoo oman lapsensa onnistuvan. Ja kyllähän tyttäreni onnistuikin! Kaikki lajit sujuivat tosi hienosti ja päivästä jäi jopa niin hyvä fiilis, että tyttö oli ilmoittanut isälleen haluavansa kokeilla yleisurheilun harrastamista.

Syksyn juhlakausi on alkanut. Syksy on suvullemme juhlien täyteistä aikaa kun moni lapsi täyttää vuosia. Viime viikolla juhlimme myös siskoni 30-vuotispäivää tosi hienoissa puitteissa. Siskoni oli vuokrannut juhlatilan, laittanut mielettömät ruuat ja järjestänyt paljon hauskaa ohjelmaa illalle. Ilta oli musiikin, tanssin ja kilpailujen täyteinen. Tänään olen menossa tätini lapsen syntymäpäiville ja edessä on myös oman tyttöni 10-vuotissynttärit. Tänäkin vuonna taidamme juhlistaa tytärtäni halloween-naamiaisten merkeissä. Muutaman viikon päästä juhlitaan myös pikkusiskoni ja hänen tulevan puolisonsa kihlajaisjuhlaa.
Mielestäni on ihanaa osallistua juhliin, sillä ne tuovat arkeen kaivattua piristystä. Juhlissa tulee pysähdytty hetkeen ja sankarin elämän äärelle. Parasta juhlissa on kuitenkin tarjoiluista nauttiminen ja sukulaisten tapaaminen.
Telkkarista tulee monta hyvää sarjaa. Tällä hetkellä seurataan yhdessä Pepen kanssa Maajussille morsianta, Grand Design Suomea ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Katsotaan myös Yle Areenasta Pientä laittoa -komediasarjaa. Pepe ei aluksi ollut kiinnostunut Maajussille morsiamesta tai tanssikilpailusta, mutta lämmettyään suosikkiohjelmilleni, se on nykyään hän joka kyselee onko uusi jakso jo ilmestynyt katsottavaksi. Meillä on sääntö, että yhteisiä ohjelmia ei saa kumpikaan katsoa yksinään. Katsomme sarjoja vähän hitaampaan tahtiin, koska Pepe saapuu arkisin kotiin yleensä vasta nukkumaanmenoaikana. Yhdessä koko perheen kanssa katsotaan tietysti Masked Singeriä, joka on erityisesti meidän lasten suosikki.

Olen oppinut pyöräilemään Turussa. Ennen mopoikää pyörä oli mulle kaikkein tavanomaisin kulkuväline, mutta mopokortin jälkeen en ole juuri pyörään koskenut. Pitkät matkat olen aina aikuisena kulkenut autolla ja lyhyemmät matkat olen kävellyt. Perhevapaalla eksyin joskus linja-auton kyytiin, kun matkustaminen oli rattaiden kanssa ilmaista. En ole aikuisena omistanut pyörää, koska Turussa on lähes mahdoton välttyä pyörävarkauksilta eikä autoliikenteen seassa pyöräily oli houkutellut.
Siskoni siirryttyä sähköpyörään (joita siskoni perheeltä on lyhyessä ajassa varastettu Turun keskustasta kaksi!) sain siskoltani hänen vanhan tavallisen pyörän. Nyt olen uuden kulkuvälineen myötä löytänyt pyöräilyn ilon ja kulkenut työmatkat pelkästään pyöräillen. Meillä on kotona lukittu piharakennus ja molemmista työpaikoistani löytyy erilliset lukitut säilytystilat henkilökunnan pyörille. Vaikka oma pyöräni ei ole mitenkään uudenkarhea, en uskaltaisi jättää sitä Turun keskustassa mihinkään yleiseen pyöräparkkiin, joten kauppareissut ja muut vähänkin pidemmät matkat kuljen edelleen autolla. Pyöräily on kuitenkin mukavaa sekä ilmaista ja pyörä on hämmästyttävän nopea kulkuväline keskustassa.
Syysloma odottaa viikon päässä. Tämän hetken parhaaksi jutuksi voisi myös laskea syysloman odotuksen. Jokainen (!) perheemme jäsen on koko syyslomaviikon lomalla ja meillä on monta kivaa suunnitelmaa viikolle. Kirjoittelen syysloman suunnitelmista ja kuulumisista enemmän sitten viikolla 42.
Parasta viikonlopun jatkoa kaikille! <3
Kommentit (2)
Itse asuin 5 vuotta Turun keskustassa ja jokapäiväisessä käytössä ollut pyörä pysyi hyvin tallessa yliopistolla, Kauppatorilla jne. Itse lukitsin sen AINA rungosta ketjulla johonkin kiinteään paikkaan kuten tolppaan tms., toki pyörän oman runkolukon lisäksi. Kaverini naureskeli neuroottisuudelleni, mutta häneltäpä varastettiinkin sinä aikana kaksi pyörää kun minulta ei yhtään 🙂
Kyllä Turussa uskaltaa tavallisen pyörän jättää lukittuna kadulle. Kalliimmat menopelit (ja sähköistetetyt) ovat varmasti asia erikseen. Itse olen töissä Turun ydinkeskustassa ja säilyttänyt n. 10 vuotta vanhaa pyörääni pyörän lukolla lukittuna kadunvarsiparkissa turvallisesti jo monen vuoden ajan.