Thaimaahan matkustus raskaana - kuinka selvisin

Thaimaahan raskaana – uhka vai mahdollisuus? Ehdottomasti molempia. Lähdettiin reissuun joulukuun puolivälissä, raskausviikkoja oli siinä vaiheessa 14. Oltiin just käyty Tonin kanssa niskapoimu ultrassa ja nähtiin siellä aktiivinen vauva joka oli kova liikkumaan ja touhuamaan kohdussa. Ihan uskomaton näky.

Mitä pitää ottaa huomioon kun matkustaa raskaana?

Alkuraskaus on herkintä aikaa ja silloin voi olla riski matkustaa, loppuraskaudesta et välttämättä saa lentolupaa ja synnytys voi käynnistyä kaukana kotoa. Meillä kävi tuuri, sillä kauan sitten varattu reissu osui juuri raskauden toiselle kolmannekselle mikä on parasta aikaa raskaudesta. Silti huomioitavia asioita on paljon, eniten mua jännitti ruoka ja hygienian taso etten saa mitään bakteeria tai virusta matkalla.

Valmistelut ennen matkaa:

Vakuutus. Suurin osa matkavakuutuksista ei kata raskauteen liittyviä kuluja matkalla. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei käy niin että joudut sairaalaan oksentelun takia ja vakuutusyhtiö väittääkin sitä raskauteen liittyväksi. Vauvalle on mahdollista ottaa oma syntymättömän lapsen vakuutus.

Lento. Se oli pitkä, puuduttava ja hemmetin raskas. Matkustettiin menosuuntaan 24h, sillä meillä oli 8h vaihto Moskovassa. Itku meinas tulla kun väsyneenä koitti etsiä hyvää asentoa tuolissa samalla kun takana istuva poika potki tuolia kun Chuck Norris konsanaan. Onneks Toni vaihto mun kanssa paikkoja ennen kun pinna paloi kokonaan. Tärkein juttu lennolle oli vetäistä tukisukat jalkaan estämään turvotusta ja veritulppia. Kannattaa myös ostaa kentältä purtavaa koneeseen, sillä ainakin mun mielestä lentokone ruoka oli niin kamalaa että mielummin olin nälässä.

Käsidesi. En mennyt minnekkään ilman omaa mini-käsidesipulloa! Ostin apteekista puolen litran käsidesipullon, mistä täytin pienempää 100ml pulloa jonka sai viedä koneeseen käsimatkatavaroissa. Aina ennen syömistä lotrasin käsidesiä ja pyyhin sillä myös limutölkkien kannet ja puhelimen näytön. Vessassa käynnin jälkeen myös desinfioin kädet huolella vaikka Thaimaassa oli yllättävän siistit vessat. Lisäksi mulla oli mukana desinfioivia liinoja millä oli kätevä pyyhkiä kädet jos niissä oli vaikka hiekkaa. Uskon että tää keino pelasti mut monelta ripulilta.

Ruokailu. Yksi tärkeimmistä asioista oli ottaa selvää mitä Thaimaassa voi syödä raskaana. Juttelin aiheesta neuvolalääkärin kanssa ja tein omia googletuksia. Aloitin kaksi viikkoa ennen reissua yliopiston apteekin maitohappo+precosa yhdistelmän ja Thaimaassa tuplasin annoksen.

Tässä tärkeimmät vätettävät asiat:

• Kypsentämätön salaatti, tomaatti, kurkku tms. Ne usein pestään hanavedessä mikä ei Thaimaassa ole puhtain mahdollinen. Niissä asuu myös toksoplasmoosin riski mikäli niitä ei ole säilytetty ja puhdistettu oikein. 
• Majoneesi, tarvitseeko tätä edes selittää? Paras kasvualusta bakteereille, varsinkin kun sitä usein säilytetään lämpimässä. 
• Jäät, niistä kun ei tiedä onko vesi pullovettä vai eilisen uima-allas siivouksen jäljiltä. Thaimaalaisten oli hyvin hankala ymmärtää kun tilasin juomia ”no ice”. Joko juomassa oli jäät tai sitten tarjoilija luuli että haluan lämpimän juoman. 
• Hanavesi, pesin hampaatkin ainoastaan pullovedellä.
• Merenelävät. Näistä olen kuullut niin paljon kauhutarinoita kuinka on oksennus ja ripuli lentänyt että skippasin ne kyselemättä.
• Katukeittiöt, niistä en uskaltanut tilata mitään koska lihat seisoi koko päivän +30 asteen helteessä ja kärpäset pörräsi ympärillä. Torilla mätänevän lihan pystyi haistamaan kauas.

Söin pelkästään hyvin kypsennettyä ruokaa, paistettua kanaa nuudeleilla ja kasviksilla tai riisillä. Tärkein ohje on että katso mitä suuhusi laitat. Yhtenä päivänä tilasin pasta carbonaraa ja annos näytti niin oksettavalle että se näky paloi mun verkkokalvoille. Tuskin syön pasta carbonaraa enää koskaan. 

Onneksi Thaimaalainen ruoka oli älyttömän hyvää! Siihen jäi niin kova himo, että ostettiin kasa mausteita kotiin ja päätettiin opetella kokkaamaan kunnon thaikkuruokaa. Länsimaalaista ruokaa ei kannata tilata, thaimaalaiset harvoin osaa valmistaa sitä vaikka paikallisen ruoan valmistuksessa he olivat mestareita. 

Hätävarjelun liioittelua tai ei, selvisin reissusta ilman yhden yhtää vatsatautia tai muutakaan epämukavaa. Kahdesti ripuloin, mutta sekin meni vartissa ohi.

Aktiviteeteistä vältin niitä missä kroppaan kohdistuisi tärähdyksiä, esimerkiksi se missä uimapatja kiinnitetään veneen perään ja vedetään pitkin merta. Ei kiitos. Skoottereilla ajeltiin pitkin Koh Lantan saarta ja voin sanoa, että pelkäsin kuollakseni suurimman osan ajasta. Istuin turvallisesti Tonin kyydissä kypärä tiukasti päähän köytettynä mutta paikallisten ajotyyli, vasemman puolinen liikenne ja kolme turistien ajamaa skootteri kolaria matkan varrella ei antanut mulle mielenrauhaa. Oli kuitenkin ihana nähdä koko saari omin silmin, ajella vanhaan kaupunkiin, rannoille ja nähtävyyksille.

Matka oli kaiken kaikkea rentouttava ja ihana. Sain ladattua akut oikein kunnolla lopputalven varalle. Thaimaalaiset on älyttömän palvelualttiita ja mukavia turisteja kohtaan eikä ruoka tai palvelut maksanut euroissa juuri mitään.

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶