Lapsellinen pelko lapsettomuudesta.

Pelko lapsettomuudesta alkoi nostaa päätään samoihin aikoihin, kun aloin kärsiä vakavasta vauvakuumeesta. Olin syönyt ehkäisypillereitä 15-vuotiaasta asti ja pelkäsin, että ne olivat tehneet kropalleni jotain minkä vuoksi lapsen saaminen tulisi olemaan vaikeaa tai mahdotonta. Ajattelin, että kun jotain asiaa oikein paljon haluaa ei se tapahdukkaan niin helposti. Olin kuitenkin joskus unohtanut syödä useamman pillerin enkä silti tullut raskaaksi ja toiset saivat vauvoja vaikka olivat syöneet pillerinsä kellon tarkasti. Miksi minä en?

Silloin päätin heittää pillerit roskiin. Siitä lisää postauksessa ”Hormonaalinen ehkäisy teki musta hirviön.”

Ehkäisyn lopettamisen jälkeen minulla oli hyvin epäsäännöllinen kierto, mikä jälkeen päin ajateltuna oli täysin odotettavissa. Olinhan syönyt hormoneja reilu 4-vuotta. Silloin kuitenkin ylitulkitsin oireitani ja käytin hyväkseni tohtori Googlea. Löysin paljon tietoa siitä kuinka epäsäännöllinen kierto voi merkitä sitä etten ovuloisi ollenkaan, apua! Ei ovulaatiota – ei vauvaa!!

Kesäkuussa tulin kuitenkin raskaaksi ja olin onneni kukkuloilla. Laskin jo nettilaskurilla, että vauvalla olisi sama laskettu aika mikä minulla silloin, kun äiti odotti minua. Onnea kesti kaksi viikkoa, sitten alkoi verinen vuoto. Itku kurkussa ja paniikissa lähdin kesken työpäivän kotiin ja huutoitkin sängyssä monta tuntia. Ainoa lohtu oli Toni, ei mikään mitä muut ihmiset sanoivat tai tekivät.

Keskenmenosta oli kulunut jo 37 päivää, eikä kuukautiset ollut alkanut. Vatsani oli ollut kipeä keskenmenosta asti, mutta yhtenä elokuisena päivänä jouduin kesken työpäivän lähteä samassa talossa sijaitsevaan päivystykseen kun kivut kovenivat yllättäen. Siellä istuin työvaatteissa lääkärin vastaanotolla ja kerroin pelkääväni kohtutulehdusta. Lääkäri totesi kylmän viileästi ”Ota housut pois”. Hämmennyin hetkeksi täysin ennen kuin tajusin että lääkäri aikoi tehdä sisätutkimuksen. Ajattelin siinä pöydällä maatessani, että toivottavasti ei tarvitse nähdä tätä lääkäriä työn merkeissä enää koskaan. 

Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle jatkotutkimuksiin. Viikkoa myöhemmin istuin polin aulassa, alapäästäni valui ruskeaa omituista vuotoa ja luin ovessa olevasta kyltistä ”lapsettomuusklinikka”. Siinä vaiheessa tuli itku ja paniikki.

Onneksi käynti oli kaikin puolin mukava. Minut otti vastaan ihana kätilö ja mukava lääkäri joka teki uuden sisätutkimuksen ja ultrasi kohtuni. Hän kertoi, että minulla oli hyvät munasarjat ja vatsaontelossa ei mitään poikkeavaa. Lääkäri kirjoitti mulle reseptin Terolut kuuriin jolla saataisi kuukautiset käynnistettyä ja tämän jälkeen saisimme yrittää uutta raskautta. Kätilö myös kertoi että voisin soittaa polille koska vain jos tulisi kysyttävää tai asiaa. Huojennus ja koko kehon valtaava helpotus levisi sormenpäihin asti ja uskalsin hymyillä. Sairaalan pihassa autossa istuessani naurahdin itselleni hieman, kun ajattelin kuinka hulluja spekulaatioita olin saanut aikaiseksi. Ei alkuraskauden keskenmeno ole poikkeus, niitä vain tapahtuu ja niistä pääsee kyllä yli.

Tieto lisää tuskaa

Lapsettomuudesta puhutaan nykyään paljon, ja pitäisi puhua vielä enemmän. Olen lukenut monia blogeja ja ihmisten kertomuksia lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista ja elämän vaikeimmista asioista. Omalla kohdalla ne saivat mut typerästi pelkäämään, että myös minä tulisin kärsimään niistä ongelmista. Monille asian kanssa kamppaileville nämä tarinat ovat kuitenkin se kaikkein suurin tuki ja helpotus. Näistä asioista saa vertaistukea ja ne herättävät toivoa kun saa lukea jonkun vuosia kestävän kamppailun tuottavan tulosta. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Saattaisit pitää myös:

Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1

Taikakeinot – kuinka tulla raskaaksi.