ihan mamina - Banneri

Mitä meille kuuluu?

Viimeiset pari viikkoa on ollut henkisesti hyvin rankkoja. Ollaan riidelty Tonin kanssa aina kun ollaan oltu yhdessä – tai sitten ollaan vaan nähty aamuisin ennen töihin lähtöä ja silloinkin kinattu jostain. Lauantaina sitten puhdistettiin ilmaa oikein kunnolla – eli minä huusin ja Toni laitto mut istumaan keittiön pöydän ääreen ja pakotti puhumaan. Pari tuntia myöhemmin oltiin sovittu, tehty parisuhteen jatkohoito suunnitelma ja päätettiin haudata sotakirveet ja lähteä syömään. 

En ymmärrä miksi se on mulle niin hemmetin vaikeaa istua alas ja avata suu. Kertoa toiselle mikä v#tuttaa. Annan aina jostain syystä tilanteen ajautua siihen pisteeseen että räjähdän kerralla kunnolla ja sitten kärsii Tonin lisäksi astiat ja ovien karmit. Onko ihan normaalia olla näin tunnevammainen, että yrittää niellä kaiken kunnes on kurkkuaan myöten täynnä?

Mitä vauvalle kuuluu?

Vauva kasvaa ihan hirveetä vauhtia! Tai ainakin mun maha kasvaa. Rakenneultrassa poika vastasi painoltaan jo 5pv isompaa kun piti. Tämä fakta ei helpottanut yhtään mun pelkoa siitä, että vauvasta tulee yli viisi kiloinen sumopainija joka repii mut kahtia enkä toivu synnytyksestä koskaan. Mulla on myös järkyttävä sektiopelko. Pelkään leikkausta ihan hirveästi ja pelkkä ajatus saa mut voimaan pahoin. Taidan marssia synnärille raskausviikolla 38 ja sanoa etten poistu ennen kuin synnytys on käynnistetty, ettei vauva pääse kasvamaan liian isoksi. 

Olen myös saanut ihania uusia raskaus vaivoja. Si-nivel lantion alueella vaivaa yhä, se menee jumiin päivittäin ja aiheuttaa kipua mikä taas haittaa kävelyä. Silti vielä ehkä inhottavampi vaiva on kummalliset allergiaoireet! Ensin huomasin, että saan allergiaa porkkanasta vaikka en edes söisi sitä – riittää että porkkanaa on avoimessa pussissa / kulhossa samassa huoneessa. Eikä oireet ole mitään pieniä, vaan ihan selvää hengenahdistusta ja kutinaa. Makoilin yksi ilta olohuoneessa pörrötyynyn päällä, vajaa puolen tunnin päästä alkoi kamala kaulan kutina, aivastelu ja hengenahdistus. KUKA HITTO ON ALLERGINEN TYYNYLLE!? 

Vajaa kolmen viikon päästä pääsen sokerirasitukseen. Nyt myös se on alkanut stressaamaan – mitä jos maha kasvaa näin kovaa vauhtia siksi että minulla on raskausdiabetes? Voin myös sen jälkeen sanoa rehellisesti asiakkaille töissä, että ”ei se sokerirasitus ole niin paha kuin on peloteltu”. Tuntuu että tuo koe on monelle odottajalle hirveän stressaava ja pelottava ajatus. Vauvapalstoilta saat lukea jatkuvasti kuinka labrahoitaja ei osannut ottaa verikoetta, sokerilitku on niin karmeaa että tuli oksennus ja kaiken lisäksi pyörryin ja melkeen kuolin! Mua lähinnä naurattaa nämä, ainakin suurin osa mun asiakkaista on sanonut, että ”eihän tää nyt niin paha juttu ollut!”. 

Rakas anna mulle vartti

Suurin osa meidän riidoista on johtunut yhteisen ajan puutteesta ja mun hormoni heittelyistä. Sovittiin uusi keino parantaa asiaa, meillä on lauantaisin treffipäivä jolloin tehdään jotain kahdestaan. Joko käydään syömässä, urheilemassa tai leffassa. Lisäksi arkisin tarvitaan joka päivä 15-minuuttia. Tuon 15 minuutin aikana ei ole mitään muuta kun me. Istutaan alas, puhutaan päivän kuulumiset tai ollaan vaan hiljaa sylikkäin. Ilman tv:tä, puhelimia tai mitään muuta häiriötä. 


Raskausviikko 23 

121 päivää jäljellä

56.8% raskaudesta kulunut



𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Löydät meidät myös instagramista!

@niinaman

Saattaisit pitää myös:

Unohdin harrastaa seksiä raskaana

Bye bye boobies!

Mitä keholle ja mielelle tapahtuu raskaana?

Kommentit (6)

Heips! Kiitos kommentista 😍 Toivottavasti sait hyvät tulokset rasituksesta. Nälkä siinä varmasti tulee ja hyvä muistaa syödä kunnolla heti kokeen jälkeen.

Juuri täällä labran käytävällä odottelen viimeseen gluk.kokeen näyttöön ottoon pääsyä..aika menee nopeasti blogeja selaillen,litku ei ollu imelää mehua kummosempaa,en meinannu pyörtyä saatika kuolla��nyt vaan on jäätävä nälkä jo!!!tsemppiä odotukseen(ja vitutukseen)muista myös nauttia!sulla on hauska tapa kirjoittaa,mukavaa luettavaa��

Oi ompa ihana tapa! ❤️ Kuulostaa just sellaselle mikä pitää suhteen hyvinvoivana vaikka arjessa olis vähän rankempia hetkiä.

Oho! Oot toinen ihminen maailmassa joka kertoo tykänneensä siitä litkusta! 😂 Uskon että koe menee hyvin – ainoostaan tulokset stressaa vähän 😊

Mulla ja avopuolisolla lempparihetki päivästä on käpertyä sänkyyn yhdessä (mennään aina samaan aikaan nukkumaan) ja sängyssä rupatella ja kerrata päivän tapahtumat ja fiilikset ennen nukkumaan menoa, jos ei oo aiemmim ehtiny jutella. Sitte voi hyvillä mielin käydä lusikassa unille.

Älä ressaa sokerirasitusta! Ei se oo niin paha! Se litku maistuu vähän siltä kun se sininen vadelma pillimehu, mut 10x makeemmalta �� mä jopa tykkäsin siitä!!!

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X