Sektiopelko josta en pääse ylitse
Päädytäänkö sektioon nykyään liian kevyin perustein?
Monissa maissa sektion saat ihan vaan kertomalla haluavasi synnyttää sektiolla. Meksikossa ja Brasiliassa puolet vauvoista syntyy sektiolla. Suomessa leikkaus on tarkkaan harkittu, perusteluna on joko äidin tai vauvan riski loukkaantua alatiesynnytyksessä. Syitä sektioon voi olla perätila tai jos vauva arvioidaan suurikokoiseksi äitiin nähden. Sektion voi saada myös synnytyspelon takia hankkiutumalla pelkopolille.
Synnytyspelko voi olla niin suuri, että se voi vaikeuttaa äidin kiintymistä vauvaan tai aiheuttaa vaaratilanteen synnytyksessä jos äiti lamaantuu täysin. Ymmärrän siksi hyvin, että äidit hakeutuvat pelkopolille ja vaativat itselleen sektiopäätöksen.
Olen kuitenkin törmännyt keskusteluissa ja somessa siihen, että kysellään elektiivisen sektion hyviä ja huonoja puolia ja mietitään kumman synnytystavan haluaisi. Mietitään pinnallisia asioita ja pidetään sektiota helpompana tapana synnyttää. Kärsiikö tämmöinen ihminen silloin oikeasti synnytyspelosta? Auttaisiko hänen kohdalla ennemmin keskustelu asiasta, kun päätös sektiosta? Toiset kertoo että sektiopäätöksen saa helposti synnytyspeloon vedoten, toiset taas kertoo että joutuivat tappelemaan saadakseen lääkärin allekirjoittamaan paperit.
Tuntuu välillä, että unohdetaan sektion varjopuolet niin äidin kun vauvan kohdalla. Eletään siinä uskossa, että sektio on jotenkin vaaraton ja helppo juttu. Vaikka sektio on ”rutiinitoimenpide”, se ei silti ole vaaraton. Joka neljäs sektiolla synnyttänyt nainen kärsii komplikaatioista leikkauksen jälkeen ja niistä 10% on vaarallisia. Lisäksi sektio on yhdistetty lapsen allergioihin, astmaan ja alentuneeseen vastustuskykyyn koska vauva ei saa synnytyskanavasta tiettyjä hyviä bakteereita.
Mun oma sektiopelko on ollut läsnä niin kauan kun oon halunnut lapsia. Olen itse syntynyt sektiolla mikä meni tosi hyvin äitin mukaan. Olin iso vauva enkä mahtunut tulemaan ulos, joten sektio tehtiin kiireellä. Äiti toipui siitä kuitenkin hyvin. En siis ole kuullut kauhutarinoita sektiosta, pelkoni johtuu jostain muusta.
Ajatus siitä, että mulle tehdään jokin toimenpide hereillä mihin liittyy veitsi on kamala – ahdistava – pelottava. En suostunut nielurisaleikkaukseen tai viisaudenhampaan poistoihin paikallispuudutuksessa. Sektio on näihin toimenpiteisiin nähden ihan hiton paljon suurempi. En kestä ajatusta, että joutuisin olemaan hereillä, kun lääkärin kädet on mun sisällä. Jos oot koskaan katsonut telkkarista miltä sektio näyttää kun äiti heiluu ja vauvaa kaivetaan ulos, ymmärrät ehkä miksi mä ahdistun.
On tutkittu, että alatiesynnytys on turvallisin
synnytystapa vaikka se sisältäisi hätäsektio riskin.
Tieto lisää tuskaa?
Mulla on tapana kohdata asioita mitkä ahdistaa etsimällä mahdollisimman paljon faktatietoa asiasta. Olen lukenut sektiosta, sen riskeistä ja haitoista tutkimustuloksia ja artikkeleja. Lisäksi oon istunut töissä kahvitauolla itkemässä, kun oon lukenut bloggaajien hätäsektio tarinoita mikä onkin ihan oma kategoriansa. Haluan kuitenkin aina mahdollisimman paljon faktaa aiheesta.
En sano että olis oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Se vauva tulee ulos masusta kahdella tavalla. Sektiolla tai alateitse. Kumpikin on yhtä oikea tapa synnyttää ja kumpaankin kuuluu riskinsä. En missään nimessä yrittäisi alatiesynnytystä jos todettaisi että vauva tai minä oltaisi vaarassa. Silloin saisin ehkä paniikkikohtauksen ja itkisin hysteerisesti, mutta suostuisin sektioon. Teen kuitenkin kaikkeni, että voisin synnyttää alateitse vaikka lapsi olisi perätilassa. Odotan innolla onnistuuko synnytyspelkopolin kätilö vähentämään mun pelkoa yhtään.
𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶
RASKAUSVIIKKO 27+2
Saattaisit pitää myös:
Millaisen synnytyksen minä haluan
3/4D Ultra ja vinkkejä lantion avaamiseen
Paniikkikassi äkkilähtöjä ja sairaalareissuja varten
Jaa oma kokemuksesi