40-VUOTIAS JA IHAN MUMMINA

Vieraskirjoittajana minun äiti, eli tuore mummi. 

Ajoitus Multa kysytään toistuvasti, miltä tuntuu olla nuori mummo. Asiaa on hiukan vaikea arvioida, koska en ole ollut vielä hetkeäkään tätä vanhempi mummi, mutta mummiutuminen tänä kesänä, 40- vuotiaana, oli ajankohdallisesti mitä täydellisin. Ja luulen, että ne muut isovanhemmaksi tulemisen tunteet eivät liity ikään mitenkään. 

Kun tuleva äiti ilmoitti raskaudesta, mietin silloisen työelämätilanteeni takia, että mistä löydän aikaa ja voimia auttaa, sekä luoda sidettä lapsenlapseeni. Mutta asiat ratkesivat omalla painollaan, ja olen nyt saanut viettää tyttäreni kanssa raskauden viimeiset kuukaudet, sekä alkaa tutustua pieneen tyttärenpoikaani. Haaveissa olisi jäädä hoitamaan poikaa kotiin sitten, kun Niinan täytyy palata työelämään, mutta tästä pitää varmaan keskustella myös lapsen vanhempien kanssa… 

Ajoitus mummiksi tulemiseen on ihanteellinen myös siinä suhteessa, että oma nuorin lapseni täyttää jo 12-vuotta, ja vaikka pari teini-ikäistä siinä välissä luovat omat haasteensa, lapsenlapsen kyläillessä minulla on aikaa keskittyä vauvaan ja hänen hoitoon, ja omista lapsista on vauvan hoitoon suuri apu. Meille on muodostunut toimivat rutiinit kyläilyhin: Äiti hoitaa ravitsemuksen, minä vaipanvaihdossa pyllynpesuosion ja pikkutätit pukemiset ja viihdytyksen. Toimii!

Isovanhemmuus Olen apuna vauvan hoidossa niin paljon kuin tarvitsee ja kun poika kasvaa, hän saa olla mummin kanssa aina kun haluaa. Omasta äitinä olemisen kokemuksesta huolimatta, koen tärkeäksi, että noudatan vanhempien luomia rutiineja ja käytänteitä heidän lasta hoitaessa. Se luo turvallisuuden tunnetta niin lapselle, kuin hänen vanhemmillekin, siitä, että homma on hanskassa. Mumminvaisto ei kuitenkaan vedä vertoja äidinvaistolle, niin parempi pelata varman päälle ja luottaa vanhempien antamiin ohjeisiin.

Ylpeä äiti Olen aina tiennyt, että Niinasta tulee hyvä äiti ja, että hän haluaa ja kykenee kantamaan vastuun pienestä ihmisestä. Tämä tuli hyvin selväksi jo Niinan ollessa pieni isosisko: Istuin sohvalla imettämässä vastasyntynyttä, pikkuveli noin kolme vuotta huhuili WC:sta, että kakka on tullut. Vastasin, että odota hetki, niin äiti tulee. Niina 6-vuotta katsoi hetken tilannetta, nosti paidan hihat ja ilmoitti: ”Mä meen pyyhkimään veikan pyllyn.” Ja niin meni. 

Erityisen ylpeä olen siitä, miten rennosti hän ottaa äitiyden. Hän on kiinnostunut, selvittää ja tutkii asioita, mutta poimii loputtomasta tieto- ja mielipidemäärästä itselleen ja perheelleen sopivimmat toimintatavat ja luottaa valintoihinsa. Ja Niina uskaltaa kyseenalaistaa. Uskon, että tuoreita vanhempia voi hämmentää tänä päivänä saatavilla oleva tietotulva. Mutta eriävän tiedon saannissakin on puolensa. Olen edelleen pahoillani siitä, että vuonna 1998 neuvolassa ohjeistettiin keittämään vauvan käytössä olevat pullot ja tutit päivittäin (keitin myös lelut) ja pitämään lattiat puhtaina vauvalle. Olisin toki voinut käyttää maalaisjärkeä ja lopettaa sen jokailtaisen keittelyn, imuroinnin ja lattioiden pesun jo hiukan aiemmin, kuin lapsen ollessa vuoden ikäinen? 

P.S. Niina, miten sun allergiat ja astma voi?

Rakkaudella, ihan mummina