Muistatko vesirokkobileet? Älä levitä tauteja tahallaan

Ihan outoa ajatella, että ainakin vielä muutama vuosi sitten oli aivan tavallista käydä hakemassa vesirokko naapurin lapsilta omille, ettei tarvitsisi sitten vanhempana sairastaa. Mammat soittelivat innoissaan ystäville ”meillä on vesirokko, tervetuloa bileisiin!” Vanhemmat ajattelivat, että tauti on kivempi sairastaa pienenä. Vesirokko on usein rajumpi tauti, mitä vanhemmaksi kasvaa, mutta komplikaatioita voi syntyä myös lapsille. Itse en uskaltaisi ottaa omatunnolleni sitä, että tietoisesti tartuttaisin lapseni ja hän saisi vakavan jälkitaudin, kuten aivokalvontulehduksen tai keuhkokuumeen. Entä, jos tauti sattuisikin meille tosi rajuna, jopa hengenvaarallisena ja olisin tahallani tartuttanut sen lapseeni?

Itse sairastin teininä vesirokon ja se on sikainfluenssan ohella mieleenpainuvin tauti mitä olen sairastanut. En varmaan koskaan unohda sitä kutinaa, kuumetta ja oloa mitä tauti aiheutti. Kehoni oli korvakäytäviä myöten täynnä kutisevia ja kipeitä rakkuloita, kuume oli kova ja päätä särki jatkuvasti. Onneksi antihistamiinit ja viruslääkekuuri hillitsi tautia jonkin verran. Olin sairastanut vesirokon jo lapsena, mutta tauti oli niin lievä, ettei se antanut kunnollista vastustuskykyä. Nykyään suomalaiseen rokotusohjelmaan kuuluu vesirokkorokote n. 1,5v iässä.

Toivon, että nykyinen koronavirus pandemia herättäisi ihmisiä, erityisesti vanhempia ottamaan huomioon myös muut ihmiset, kun on riskinä levittää tarttuvaa tautia. Olisi hienoa, jos päiväkotiin ei enää tuotaisi lapsia saatesanoilla ”noh tämä nyt oksensi viime yönä”, eikä työpaikoille enää mentäisi ääni käheänä köhimään. Opittaisi siihen, että taudit sairastetaan kotona ja maailma pyörii kyllä eteenpäin, vaikka sinä jäisit pariksi päiväksi kotiin. Ymmärrettäisi se, kuinka paljolta säästyisimme pitämällä taudit kotona, pieni tauti sinulle voi olla muille ihmisille hengenvaarallinen.

Vanhemmat opettavat varmasti tästä lähtien käsien pesun merkitystä lapsilleen entistä paremmin. Luodaan kiva yhteinen rutiini siitä, että aina kotiin tullessa, vessassa käynnin jälkeen ja ennen syömistä pestään ne kädet. En ole pitänyt vaarallisena sitä, jos vauva ehtii hieman maistamaan eteiseen parkkeerattujen vaunujen renkaita tai koira nuolaisee hänen naamaa ohimennen. En pidä siitä, pyrin estämään sen, mutta vastustuskykyä se kasvattaa. Sen sijaan olen ollut aina aika hysteerinen kaupoilla kävijä. En halua, että lapsi maistelee ostoskärryjen työntökahvaa, konttailee kahvilan lattialla, tai että tuntemattomat tulevat koskemaan mun lapseen. Kauppareissun jälkeen aina hyvä käsienpesu, eikä lapsi saa koskea ostoksiin (varsinkaan nuolla pilttipurkkien kansia). Kerätään siis ne ”hyvät pöpöt” välttelemällä kotona ja luonnossa liikaa hygieniaa, muuta estetään infektioiden tarttuminen ja leviäminen ihmisestä toiseen. En usko, että missään työpaikalla palkitaan ketään ”vuoden vähiten saikkuja” pitäneen pokaalilla.

Ihan mamina – Niina