VAUVAN KAKKAA JA PALJAITA PYLLYJÄ ETÄLUENNOLLA

Istuin aamulla kello 7:55 kahvikupin kanssa läppärin ääressä. Syötin vauvalle aamupuuroa samalla, kun avasin etäluentoa varten ladattua Zoom ohjelmaa. ”Laitetaas ne kamerat päälle niin näen teidät kaikki” opettaja huikkaa ruudulta. ”En hemmetissä laita” ajattelen ja vilkaisen peiliin. Taas yksi vähä-uninen yö takana, hiukset pystyssä, eikä kahvikaan ole saanut vielä mun silmiä kunnolla auki.

Meillä oli viime viikolla joka päivä sairaanhoitaja opintojen luentoja, parhaimmassa tapauksessa luentoja oli klo 8-17, eli käytännössä koko päivän. Luennot eivät ollut pelkkää kuuntelua, vaan välillä vastailimme opettajien kysymyksiin ja teimme ryhmätöitä etäpalveluiden kautta. Kuljin siis koko viikon kuulokkeet ja mikrofoni päässä asunnossa samalla, kun hoidin vauvaa ja yritin selviytyä perinteisistä arjen askareista. Läppäri oli välillä ripustettuna liesituulettimen päälle, jotta näin ruudun ruokaa laittaessa ja välillä juoksin kesken vaipan vaihdon vastaamaan opettajan kysymykseen. Eli joskus näppäimistöllä oli kirjaimellisesti vauvan p#skaa.

Kesken tiimitehtävän juoksin nappaamaan vauvan kädestä kielletyn esineen pois ja tajuan samassa, että kamera jäi päälle. Loistavaa, nyt luokkakaverit on nähnyt mun melkein paljaan takapuolen, sillä enhän mä nyt kotona käytä housuja. Vessassa käydessä mietin lorinan lomassa, että onkohan mulla mikrofoni päällä. Kiva jos 30 opiskelijaa kuuntelee siellä, kun minä teen tarpeitani. Puhelin soi viikon aikana ainakin 5 kertaa, kun piti sopia hoitajien kanssa vauvan tutkimusajoista. Taas tipuin kärryiltä, mistä helvatan soluista ne nyt siellä puhuu!?

Joku kysyi minulta, että kuinka mä organisoin tämän kaiken. Vastaus on, että en organisoi. Kaikki on yhtä kaaosta ja selviytymistaistelua silloin, kun luentoja ja tehtäviä on paljon. Sitä koittaa vaan kuunnella parhaansa mukaan ja esittää fiksua. Oikeasti mun on kirjoitettava kaikki aina ylös, tai unohdan asiat silmänräpäyksessä. Meidän olohuonetta koristaa iso tussitaulu, missä lukee koko viikon pakolliset menot. Ruoat pyrin tekemään valmiiksi pakastusrasioihin ja kalenteriin merkitsen jokaisen tehtävän ja sen palautus päivämäärän.

Ilman luokkakavereita en olisi näin hyvin kartalla hommista. Meillä on hyvä ryhmähenki ja Whatsapp ryhmästä selviää vastaukset yleisimpiin kysymyksiin. Opettajat joustavat myös hyvin tehtävien palautusaikatauluissa, kun vaan pyytää. Nyt mulla on tehtävänä kirjoittaa ylös kaikki lähihoitajana oppimani, jotta vältän ensimmäisen harjoittelun ja saan kyseisestä kurssista hyväksiluvun. Tehtävässä pelkkä sisällysluettelo on A4 sivun pituinen, joten tekstiä riittää.

Mikäli aiot lähteä opiskelemaan vauva kainalossa, olet hullu! Uskon silti, että tästä selviää ja tähän pystyy, kun asennoituu oikein. Mikään muu asia, kun monimuoto-opiskelu ei olisi mahdollistanut sitä, ettei meidän tarvitse vielä viedä vauvaa päivähoitoon. Paitsi tietty lottovoitto, sitä kuitenkin joudun vielä odottamaan.

Ihan mamina – Niina