1-vuotias taapero sokerilla vai ilman?

Ravitsemussuositusten mukaan sokeri ei ole enää kielletty yli 1-vuotiailta lapsilta. Nykyään vanhemmat ovat kuitenkin heränneet sokerin haitallisuuteen ja monesti sitä vältellään pitkälle taaperoikäisten kohdalla. Varsinkin isovanhemmille ja vanhemman kansan sukulaisille voi olla hankalaa ymmärtää, miksi taapero ei saa maistaa pullaa tai piparia. Varsinkin kun aletaan puhumaan ihan tavallisista jugurteista, mitkä paljastuvat sokeripommeiksi.

Mä en ole ottanut liikaa paineita sokerin suhteen. Taapero pääsi maistamaan kakkua 1-vuotis syntymäpäivillä ja on siitä eteenpäin saanut pari kertaa kuukaudessa maistaa lusikallisen tai kaksi herkkua, jos ollaan esimerkiksi oltu kylässä. Arjessa pidän tiettyä linjaa sokerin suhteen, meillä ostetaan vain sokerittomia jugurtteja ja elintarvikkeet valitaan mahdollisimman vähällä sokerilla ja suolalla. Mun ajatus on, että jos muuten pyrkii sokerittomaan linjaan siitä voi tarpeen tullen lipsua hyvällä omatunnolla.

Lue myös: Kun vauvakuume voittaa järjen, nuoret äidit puhuu

Sukulaisille ja lapsen hoitajille olen esittänyt toiveen, ettei arkisin herkutella jos lapsi on hoidossa heillä. Lapsella on paljon sukulaisia, ja jos jokainen sukulainen ”antaa vain vähän herkkuja” siitä kertyy äkkiä iso määrä viikkotasolla. Siksi minusta on helpompi pitää samaa linjaa kaikkien kanssa.

Miksi sokeriton?

Tiedätkö sen tunteen, kun olet vetänyt kilon karkkia sohvalla? Oksettaa, ällöttää, aivot tuntuu sumuiselta ja väsyttää. Mä ainakin tiedän. Tavallinen valkoinen sokeri ei ole hyväksi kenellekkään, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muutaman viikon herkkulakon jälkeen oma olo tuntuu paljon paremmalle ja aivot toimivat kirkkaasti.

Luin myös opinnäytetyötä ”Tunnesyömisen ja sokerin saannin yhteys lapsilla ja nuorilla”. Opinnäytetyössä lainatussa tutkimuksessa puhuttiin sokerin vapauttavan aivoissa dopamiinia ja aktivoivan opioidijärjestelmää. Tästä syntyvä mielihyvän tunne voisi aiheuttaa riippuvuutta sokeriin psyykkisesti, vaikka fyysisiä vieroitusoireita ei synny. Tunnustan ainakin itse herkuttelevani silloin, kun on paha mieli ja sokeriherkut tuntuvat lohduttavan hetkellisesti. Onko siis hyväksi antaa lapselle jotain, mikä aiheuttaa mahdollisesti jopa riippuvuuden kaltaisia tunteita? Voiko lapsi oppia ja kasvaa tunnesyömiseen jo pienenä?

Teollinen sokeri on täysin turhaa energiaa ja altistaa monille sairauksille. Mielestäni lapsen ei siis tarvitse syödä sitä pienestä asti, varmasti ehtii sitten vanhempana. Taapero ei vielä osaa vaatia herkkuja, hänelle kelpaa maissinaksu siinä missä muut saattavat syödä pullaa. En kuitenkaan aio olla se äiti, joka kaverin syntymäpäivillä tulee repimään tikkarin käsistä ja tarjoamaan porkkanaa tilalle. ”Kohtuus kaikessa” on tosi liukuva käsite, mutta meillä se tarkoittaa n. 1-2 herkuttelua kuukaudessa. Silloinkin kun herkutellaan, määrä on n. pari teelusikallista. Katsotaan lapsen kasvaessa mihin suuntaan menemme, alkaako hän itse vaatia herkkuja ja kuinka kauan pystymme hämäämään hedelmillä ja terveellisillä vaihtoehdoilla.

Kommentit

6 kommenttia

Hyvä pointti! Enpä oo aikaisemmin perehtynyt sokerin vaikutukseen suun bakteerikantaan 😊

Meillä esikoinen sai ensimmäisen kerran sokeria vasta 2-vuotiaana.Hän on nyt nelivuotias ja jäätelötötterö jää usein puoliväliin, herkkupöydässä riittää pari keksiä, ei välitä kakuista. Karkkipäivä ei meillä vielä harrasteta, satunnaisesti ostetaan jotain pientä, eikä kaupassa tule koskaan tappelua karkkihyllyllä. Olen tosi iloinen että hedelmät, rusinat ja marjat riittää jälkkäriks. Isovanhemmat kyllä ovat moneen otteeseen ihmetelleet. Pidän myös huolta että Light-versioita eikä makeutusaineita ei käytetä ollenkaan, aiheuttavat riippuvuutta.

Meillä myös sama sääntö, että vältellään light-tuotteita ja makeutusaineita kaikissa muodoissa 🙂

Tällä taaperolla ei taida olla isompia sisaruksia? Ei nimittäin maissinaksut siinä kohtaa enää paljon kiinnosta kun isommat syö vieressä sitä pullaa 😅 Esikoisen kanssa toimii joo, mutta yritäpä hämätä 4. lasta… No chance!

Ei oo vielä ainakaan äidiltä viety pullaa kädestä, mutta eiköhän sekin aika ole pian täällä 😄

Sokeria tulisi välttää hammasterveyden vuoksi kaksivuotiaaksi asti, jolloin suun bakteerikanta on kehittynyt ja hampaiden hoito on sitten se merkittävin asia hampaiden kannalta. Sokeri edistää huonon bakteerikannan ja vaarallisimman kariesbakteerin syntyä ja jäämistä suun bakteeristoon, eikä sen jälkeen edes tunnollinen harjaaminen välttämättä suojaa reikiintymiseltä. Ja kyllä, jos kuolaa lapsen ruuat ja pussailee suulle, niin kyseinen bakteeri myös siirtyy vanhemmalta lapselle, mikäli vanhemmalla bakteeri on, mutta jos sokerin vaikutuksesta bakteerille on otolliset olosuhteet, niin se myös jää ja lisääntyy hanakkaan. Sekin fakta kannattaisi lisätä juttuun, aika tärkeä pointti sokerin välttämisessä minusta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä