ihan mamina - Banneri

Kolmena yönä olen nähnyt unta, että synnytän. Kaikkia näitä synnytyksiä on yhdistänyt se, että ne ovat tapahtuneet täällä meidän omassa kodissa.

Nykyinen kotimme on osa mun lapsuudenkotia ja tunnen täällä oloni turvalliseksi. Lisäksi mua on mietityttänyt viimeaikaiset pandemian tuomat rajoitukset sairaaloissa, mitä jos tilanne pahenee ja puoliso ei pääsekkään mukaani synnyttämään? Entä jos saamme sairaalassa tartunnan? Ehkä näistä seikoista johtuen uneksin kotisynnytyksestä, vaikka en ole aikaisemmin pitänyt sitä edes vaihtoehtona.

Esikoista odottaessa aloin näillä samoilla raskausviikoilla (eli n. puolessa välissä raskautta) uneksia synnytyksestä, mutta niissä unissa olin aina sairaalassa ja ympärilläni oli kätilöitä. En kertaakaan nähnyt unta synnyttäväni muualla kuin synnytyssalissa.

Viimeisimmässä unessani synnytin kotona kyykky-asennossa, sohvalla istui kaksi kotikätilöä, mutta pyysin heitäkin pysymään etäällä. Halusin synnyttää aivan itse ja ottaa vauvan vastaan yksin. En halunnut kenenkään puuttuvan siihen miten synnytän, enkä halunnut apua. 

Esikoisen syntymän jälkeen mua ahdisti olla synnyttäneiden vuodeosastolla. Olisin omasta mielestäni ollut valmis kotiin jo heti seuraavana aamuna. En pitänyt siitä, että minua neuvottiin vauvan hoidossa tai vahdittiin öisin. Tunsin olevani karhuemo, joka aggressiivisesti halusi häätää kaikki ulkopuoliset pois vauvani luota. Pyysin pikaista kotiutumista moneen kertaan, mutta lopulta jouduimme viettämään sairaalassa kolme yötä vauvan kanssa + synnytystä edeltäneen yön. Ärsytti! Kotisynnytyksessä olisi se ihana puoli, että pääsisi heti vauvan kanssa omaan sänkyyn nukkumaan, eikä kukaan olisi häiritsemässä alkavaa vauva-arkea. Esikoisen synnytystarinan voit lukea täältä.

Tiedän, että sairaalassa vietetään se muutama yö synnytyksen jälkeen ihan syystä. Äidin ja vastasyntyneen vointia tarkkaillaan ja vauva käy lääkärin tarkastuksessa kahden vuorokauden ikäisenä. Mua kuitenkin harmitti olla sairaalassa, sillä meille kotiin oli vain 15min matka ja olisin voinut koska tahansa tuoda vauvan näytille ja muuten viettää aikani kotona. Joissain sairaaloissa on käytössä poliklininen synnytys, eli kotiutua voi jo 6h synnytyksen jälkeen jos kaikki menee hyvin. Ymmärtääkseni se ei kuitenkaan ole mahdollista ensisynnyttäjille.

Voisinko synnyttää kotona?

En usko, että tulen koskaan tietoisesti suunnittelemaan itselleni kotisynnytystä. Tarkoitan siis sitä, että varaisin itselleni kotiin kätilön ja doulan ja ostaisin synnytysammeen. Se tuntuisi liian vieraalle, sillä meillä Suomessa synnytyskulttuuriin kuuluu se, että äiti menee sairaalaan synnyttämään ja se on aina tuntunut minullekkin oikealta ja turvalliselta ratkaisulta.

Tässä raskaudessa toivon, että saan kokea synnytyksen käynnistymisen ja avautumisvaiheen kotona sairaalaympäristön sijaan. Esikoisesta jouduin heti lapsiveden mentyä sairaalaan, sillä lapsivesi oli vihreää ja minua sekä vauvaa piti seurata tulehduksen varalta. Nyt toivon, että saisin kokea millaista on avautumisvaihe kotiympäristössä. Auttaisiko ympäristö mua rentoutumaan ja olisiko olo siedettävämpi ja etenisikö synnytys nopeammin kuin sairaalassa. On meinaan ihan totta, että ihmisen keho jännittyy sairaalaan mentäessä ja kliininen ympäristö voi haitata synnytyshormonien oikeanlaista toimintaa ja synnytyksen etenemistä.

Synnyttäminen kotona tuntuu olevan suomalaisille kirosana

Tiesitkö, että Hollannissa 75% naisista (mukaanlukien ensisynnyttäjät) synnyttää kotona? (Muoks. Luku taitaa olla tänäpäivänä pienempi, tilasto on jokusen vuoden vanha) Hollannissa sairaalasynnytys maksaa jonkun verran, kun taas kotiin saat kätilön ilmaiseksi. Hollantilaiset jopa hieman oudoksuvat sairaalasynnytyksiä. En löytänyt tietoa Hollannin synnytyskuolleisuuksista, mutta ainakaan imeväisiän kuolleisuusluku ei ole ollut korkea. En tosin tiedä lasketaanko tuohon tilastoon mahdollisesti synnytyksessä kuolleet vauvat. Hollannissa kotisynnytystä varten äiti tutkitaan aina ja hänen täytyy täyttää tietyt kriteerit saadakseen luvan synnyttää kotona. 

Suomessa suunniteltuja kotisynnytyksiä on n. 50 vuodessa. Suomessa terveydenhuolto suosittelee vahvasti synnytystä sairaalassa ja joissain paikoissa kotisynnytystä suunnitteleva äiti saa jopa halveksuvaa kohtelua. On jännä miten nihkeästi Suomen terveydenhuolto suhtautuu kotisynnytykseen, kun taas lähes (tai jopa yhtä hyvän) terveydenhuollon tarjoavat maat suosittelevat sitä. Olen seurannut innolla bloggaaja Iloa eloa! Lauran lähestyvää synnytystä, hän on suunnitellut synnyttävänsä kotona ja siitä hänellä onkin jo kokemusta. Lauran aikaisemmasta kotisynnytyksestä voit lukea täältä.

Aion siis edelleen pitäytyä sairaalasynnytyksen kannalla, mutta haluan mennä sairaalaan vasta kun on aivan pakko. Unelma tilanne olisi mennä synnytysosastolle vain ponnistamaan vauva ulos, eli että en joutuisi viettämään siellä kun korkeintaan muutamia tunteja ennen vauvan syntymää. Tästä syystä aion valmistautua synnytykseen paremmin, olen esimerkiksi hankkinut jo jumppapallon ja suihkuun jakkaran synnytystä ajatellen.

Lue myös:

Mitä aion tehdä toisin tässä raskaudessa

Synnytyspaikan lisäksi sinä voit myös vaihtaa neuvolan hoitajaa

9kk sinulta on pieni hinta lapsen loppuelämästä

Kommentit (1)

Onpa hienoa, että puhut aiheesta! Kotisynnytykset on niin vaiettu ja kauhisteltu asia Suomessa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X