Omat vanhemmat naapureina, pelastus vai painajainen?

Olemme asuneet nyt kolme kuukautta vuokralla paritalossa, minkä jaamme minun vanhempien kanssa. Meidän mummila löytyy siis ihan nurkan takaa. Asuminen näin lähellä omia vanhempia kauhistuttaa monia. Napanuoran kun on kerran katkaissut, tuntuu siltä että etäisyyttä pitäisi olla useampi kilometri vaikka viihtyisi omien vanhempiensa seurassa. Myös puoliso aluksi kauhisteli ajatusta siitä, että naapurina on anoppi. Onneksi tämä ratkaisu on meille vain väliaikainen.

Asioiden lainaaminen

Ihanan helppoa, kun voi vaan hipsiä naapuriin ja lainata makaronia, kananmunia, suolaa.. ja kappas! Yhtäkkiä onkin kokonainen ruoka valmiina vaikka et itse ole edes käynyt kaupassa. Vielä helpompi vaihtoehto on ilmestyä oven taakse juuri ruoka aikaan ja istua valmiiseen pöytään.

Aina valmis hoitopaikka

Illalla jos tarvitsee käydä pikaisesti kaupassa (raskaushimoissaan), mutta taapero on jo unilla voi soittaa naapuriin, että tulisiko joku kuluttamaan meidän sohvaa hetkeksi. Taapero on myös helppo viedä mummilaan hoitoon, sillä tavaroita ei tarvitse pakata juurikaan mukaan. Vaatteet voi käydä vaihtamassa kotona pikaisesti ja kaikki tarvittava löytyy samasta pihapiiristä. Tulevaa synnytystä ajatellen tämä on myös täydellinen tilanne. Kun on aika lähteä sairaalaan avun saa nopeasti seinän toiselta puolen.

Leikittäjiä ja rakastavia ihmisiä ympärillä

Taaperolla on päivittäin leikkiseuraa, vaikka äiti ei jaksaisi touhuta. ”Tätit” eli mun siskot ilmestyvät meille heti koulun jälkeen ja pitävät seuraa touhukkaalle taaperolle. Samalla ehdin itse laittaa pyykit tai tiskit. Miten osaisinkaan elää ilman näitä kahta arjen enkeliä!? Taaperokin kiljuu riemusta aina, kun kuulee ulko-oven kolahtavan.

Huonot puolet?

Istuin tänään vessassa (tietenkin ovi auki, jotta kuulen taaperon touhut toisessa kerroksessa) kun ulko-ovi kolahtaa ja mun äiti sekä sisko ilmestyy eteiseen. Minua se lähinnä naurattaa, mutta jos mieheni olisi ollut vessassa olisi anopille tullut äkkilähtö. Eli vierailijoita saattaa vaan ilmestyä ovesta sisälle, yksityisyys – mitä se on? (lue tämä huumorilla, saa meillä oikeasti ovet lukkoonkin).

Kyllästyykö samoihin ihmisiin, jos heitä näkee liian usein? Ehkä. Olen huomannut, että helpommin tulee sanottua ja nipotettua asioista nyt kun olemme päivittäin tekemisissä. Aikaisemmin asuimme eri kaupungeissa ja silloin näimme harvemmin, eikä tietyt asiat ehkä häirinnyt niin paljoa. Ainakaan niistä ei heti oltu sanomassa puolin ja toisin. Vähän kuin parisuhteessa, alussa ei jaksa nipottaa ja asioita katsellaan ruusuisten lasien läpi. Kunnes arki kolahtaa ja toisen tavat alkavat todella ärsyttämään.

Odotan vauvan syntymää kovasti ja ensimmäiset viikot vauvaa nuuhkutellessa ovat ehkä parasta ikinä. Pidätteleeköhän naapurissa asuvia sukulaisia silloin enää mitkään ovet ja lukot, kun taloon tuodaan vastasyntynyt? ”Ei olla juuri nyt kotona” ei toimi silloin tekosyynä kieltäytyä vierailijoista.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lastenhuoneen sisustus, mikä houkuttelee leikkimään

Pahin mokani äitinä – älä tee tätä virhettä

Hei sinä raskaana oleva, älä usko kaikkea mitä lukee somessa