Pienen lapsen kanssa verikokeissa, vinkit vanhemmalle
Meidän taaperosta otettiin ensimmäiset verikokeet vasta 6 kuukauden iässä (jos ei lasketa synnytyssairaalassa otettavia kantapää näytteitä). Epilepsian puhjettua verikokeita on otettu lukuisia kertoja käsivarresta, sormenpäästä ja jopa päähän laitetusta kanyylista.
Tänään olimme jälleen tämän muhkean michellin-baben kanssa verikokeessa ja hoitaja tokaisi naurahtaen ”olisipa kaikki äidit yhtä rauhallisia”. Oman lapsen kipu on hirveää katsottavaa ja vielä hirveämpää on pidellä lasta kiinni väkisin, kun tämä kiljuu hädissään. Ymmärrän siis täysin jos vanhemmiltakin vierähtää kyynel jos toinen. Verikokeista kuitenkin selviää ja siitä voi jäädä lapselle jopa ihan kiva kokemus.
Vinkit verikokeisiin
- Yritä pysyä iloisena ja rauhallisena. Kerro lapselle rehellisesti mitä tehdään ja miksi. Lapselle ei kannata valehdella ennen verikoetta, että se ei satu. Silloin menettää luottamuksen, koska kyllähän se vähän sattuu. Ennen pistämistä lapsi saa ihmetellä staasin laittoa käsivarteen ja katsella hoitajaa työssään. Kerron lapselle, että hoitaja tutkii hänen käsivartta. Pistämisen hetkellä yritä kiinnittää lapsen huomion muualle, olkoon se keino lelu, laulu tai puhelimesta katsottava video.
- Ota lapsi tiukkaan halaukseen. Pistämisen hetkellä on tärkeää, ettei lapsi liikahda ja neula mene ohi vahingossa. On tärkeää pysyä määrätietoisena ja varmana. Vanhemman epävarmuus ja jännitys tarttuu lapseen. ”Verikoe on nyt otettava, vaihtoehtoa ei ole.” Jos sinun tekee yhtään pahaa, voit aina pyytää että toinen hoitaja tulisi pitelemään lasta puolestasi.
- Älä turhaudu, jos verta ei tule heti. Varsinkin lasten kohdalla verisuonet ovat niin pieniä, että neulan saaminen juuri millilleen oikeaan kohtaan on haastavaa. Anna siis hoitajan tehdä työnsä rauhassa, häntä jännittää onnistuminen yhtä paljon kun sinua. Kukaan ei halua pistellä pientä useampaan kertaan kiusallaan.
- Kiitä, kehu ja kannusta. ”Jee hienoa, upea verikoe tuli sinusta” ”Niin hieno juttu, katso nyt!” Monesti isompia lapsia kiinnostaa verikokeen otto ja he haluavat kuulla lisää tutkimuksesta. ”Minne veri menee?” ”Mitä nämä eriväriset putket ovat?” Lapsi saattaa jopa innostua mielenkiintoisesta laboratorio aiheesta niin paljon, että kipu unohtuu täysin.
- Palkitse. Ei ole yhtään hullumpi keino palkita lasta verikokeen jälkeen. Taaperon kohdalla palkinnoksi kelpasi tarra ja smootie pussi. Isommalle lapselle se voi olla esimerkiksi pieni makea herkku.
Lapsen verikokeen otto on aina haaste kokeneellekkin näytteenottajalle. Olen itse ottanut verikokeita pienistä lapsista ja se on aina yhtä hermostuttavaa, sillä lasta haluaisi kiusata mahdollisimman vähän. Meidän taaperolle ei ole jäänyt pienintäkään kammoa verikokeisiin, pisto on unohtunut aina heti laastarin saatua. Kyyneleet kuivuvat nopeasti, kun ihaillaan hienoa verikoeputkea keikkumassa sekoittajassa ja etsitään kiva tarra näytteenottajan tarjoamasta korista.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Jaa oma kokemuksesi